Omistajanvaihdos verotuksellisesta näkökulmasta; käytännön esimerkkejä ja kysymyksen asetteluja

Osakkeiden tai osuuksien luovutus on usein yksi yritystoiminnan luovuttajan ja luovutuksensaajan elämän merkittävimpiä tapahtumia. Vaikka verotus on sinänsä vain liitännäistapahtuma, niin tapansa mukaisesti myös verokarhu on läsnä luovutustilaisuudessa.

Voimassa olevien verotukseen vaikuttavien säännösten määrä ja muuttumistahti on niin suuri, että itse verokarhukaan ei taida tietää, mitä kokonaisseuraamuksia kullakin toimenpiteellä on. Verohallinnon ohjeistus on 2000 -luvun alusta huikeasti laajentunut; ohjeita, päätöksiä ja kannanottoja on tällä hetkellä yhteensä jo 656 kpl ja ohjeet ovat usein kymmenien sivujen mittaisia. 20 vuoden aikana verohallinnon ohjeet ovat muuttuneet säännönmukaista verotusta ohjaavista sapluunoista kattavammin lainsäännösten tulkitsemiseen pyrkiviksi. Verosuunnitteluun niissä ei kuitenkaan opasteta, koska verotustoiminta perustuu röntgenkuvatyyppisen tosiseikaston tarkasteluun, jossa seikastolle etsitään lain mukainen seuraus, mutta ei pohdita, mihin suuntaan tosiseikastoa voisi kehittää, jotta haluttu säännös sopisi käsillä olevaan tapaukseen. Lainsäädäntöä ja verotus- ja oikeuskäytäntöä / vero-ohjeita seuraamalla voidaan päätellä, mitä tosiseikaston rikastuttamisesta tiettyyn suuntaa voi seurata.

Tässä kirjoituksessa valaisen muutaman käytännön esimerkin avulla, miten sekä kirjanpito että yhtiö- ja siviilioikeus vaikuttavat kokonaisverotukseen veronormien ohella. Kirjoitus on asian monitahoisuudesta johtuen väistämättä hieman vaikeasti avautuva, mutta tarkoitukseni on myös osoittaa, kuinka monenlaisessa tilanteessa asiantuntija voi auttaa luovimaan ohi läpitunkemattomalta näyttävän karikon. Toivottavasti lukija löytää myös muutaman vinkin omaa tilannettaan koskien, tai ainakin saa ajatuksia jatkojalostamista varten.

Erityisesti pyydän muistamaan, että alla esitetyt mallit eivät sellaisenaan sovellu mihinkään toiseen tilanteeseen, koska pienetkin nyanssit voivat muuttaa tulkintoja tai kannattavuuslaskentaa. Edelleen verotus- ja oikeuskäytäntö on jatkuvassa muutostilassa, minkä vuoksi ennakkoratkaisu on asiassa usein tarpeen.

Tämän blogitekstin aiempi versio on julkaistu vuonna 2015. Kuluneiden runsaan kahdeksan vuoden aikana on verotus- ja oikeuskäytäntö useissa kohdin muuttunut, myös säännösmuutoksia on tapahtunut. Niistä enemmän jäljempänä kunkin tapauksen yhteydessä. Varainsiirtoverotuksen vireillä olevaan muutokseen viittaan lyhyesti vain siltä osin, kuin verokantojen esitetään pienenevän (4 % > 3 % ja 2 % / 1,6 % > 1,5 %). Perintö- ja lahjaverotuksen poistaminen ei ole vireillä, vaikka veron maksuaikaa ollaankin pidentämässä. Mikäli perintö- ja/tai lahjavero poistettaisiin, paras arvaukseni on että se koventaisi myöhempää luovutusvoittoverotusta, joka luultavammin olisi korkeampi kuin perheen sisäisissä luovutuksissa suoritettava perintö- ja lahjavero ja tuollaisessa uudistuksessa toiset hyötyisivät ja toisille se olisi haitallinen. Eniten saattaisivat hyötyä oman asuntonsa perinnöksi tai lahjaksi saavat, joille jatkoluovutus olisi verovapaa oman asunnon luovutus. Verosuunnittelusta taas jäisi pois esim. keino lahjoittaa vaikkapa 200 teur osakkeet lapselle 11 % verolla, jotka osakkeet sitten runsaan vuoden päästä myydään ulkopuoliselle ostajalle käyvän arvon hankintamenonsa ansiosta käytännössä tuloverovapaasti, jolloin luovutusvoittovero on voitu vaihtaa puolta pienempään lahjaveroon.

Avustamismahdollisuudet pähkinänkuoressa

Heitä varten, jotka haluavat keskittyä yritystoimintaan eivätkä lukea vaikeaselkoista veroliturgiaa, ilmoitan olevani käytettävissä kaikentyyppisiä laki- ja verosektorin kysymyksiä ratkaisemaan. Avustan myös vero- ja kirjanpitorikoksia koskevassa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä, mutta jälkimmäiset eivät ole tämän kirjoituksen aiheena. Tyypillisesti olen verotuksellisesta näkökulmasta voinut avustaa järjestelyn yhteydessä

-valitsemaan osingonjaon ja muun varojen jaon verotuksen kannalta parhaimman mallin

-huomioimaan tulevan osakkeiden luovutusvoiton verotuksen kannalta parhaan mallin

-optimoimaan järjestelymallin perintö- ja lahjaverotuksen kannalta

-tapauskohtaisesti vaikuttamaan yhtiön verotukseen mm. kuluvarantojen hyödyntämisen ja yritysjärjestelyjen kautta

-varainsiirtoveron määrän optimoinnissa

-ostajan kohdalta myös em. seikkojen optimoinnissa, tapauskohtaisesti sekä ostajan että myyjän kohdalla.

Järjestelyn hyödyt ovat aina niistä aiheutuvia kustannuksia suuremmat. Perustilanteiden esittelyn jälkeen avaan joitakin vanhoja ja uusia esimerkkejä, joista kukin voi hahmottaa omaan järjestelyynsä kenties liittyviä mahdollisuuksia. 

Ennen esimerkkejä verrokiksi yksinkertaisia perusmalleja

Kun henkilöosakas myy yli 10 vuotta omistamansa liiketoimintayhtiön osakkeet tai yhtymäosuuden ulkopuoliselle ostajalle ja nämä eivät kuulu luovuttajan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, soveltuu pääomatulon verotukseen, mikäli hankintameno olisi olettamaa pienempi, 40 % hankintameno-olettama (alle 10 vuoden kohdalla tuo on 20 %) ja veron määräksi muodostuu 60 % x luovutushinta x 34 % – 1,2 teur, joka on yhteensä n. 20,4 % kokonaiskauppahinnasta. Mikäli yhtymäosuuden tai vähintään 10 % osakkeiden luovutus tapahtuu em. tilanteessa esim. omille lapsille, luovutusvoittoveroa ei muodostu ja osakkeiden kauppahinnasta ostaja suorittaa varainsiirtoveron 1,6 % (todennäköisen lakimuutoksen jälkeen 1.1.2024 alkaen 1,5 %). Ennen kauppaa yhtiö voi keventää tasettaan hankkimalla omia osakkeitaan, jolloin luovuttajan verotus on sama kuin ulkopuolisille luovutettaessa ja varainsiirtoveron suorittaa osakkeita hankkinut yhtiö.

Vaihtoehtoisesti yhtiö voi myydä taseestaan liiketoiminnan ja siihen liittyvät varat, jolloin osakeyhtiön veroksi muodostuu 20 % luovutettujen tase-erien hankintamenojen ja luovutushinnan erotuksesta. Voitonnosto osakkaalle tapahtuu tämän jälkeen normaalisti varojen-/voitonjaon verotuksin. Mikäli kohdeyhtiön omistaja on itsekin osakeyhtiö, voi emoyhtiö mahdollisesti luovuttaa vähintään vuoden omistamansa vähintään 10 % tytäryhtiöosakkeet verovapaasti, jos emoyhtiöllä on itsellään aitoa elinkeinotoimintaa, joka liittyy tytäryhtiön toimintaan siten, että tuo toiminnallinen yhteys katsotaan riittävän vahvaksi. Toisaalta tytäryhtiön osakkeiden hankintameno on voinut muodostua esim. luovutusta edeltäneessä osakevaihdossa luovutushintaa vastaavaksi siten, että emoyhtiölle ei luovutusvoittoveroa enää muodostu.

Vain harva tapaus on kuitenkaan yksinkertaisten perusmallien tyyppinen perustapaus. Käytännön elämässä tilanteeseen usein liittyy sukupolvenvaihdos lahjana tai perintönä ja käytettävän valuaation arviointi ja ehkä aikomus lähivuosina luovuttaa osakkeet eteenpäin mikä voi vaikuttaa kaavaillun järjestelyn verotukseen. Omistajana voi olla jakamaton kuolinpesä ja tilanteeseen liittyä silloin myös ositus ja perinnönjako ja mahdollisesti avioehtosopimus ja testamentin ehdot kuten hallintaoikeuden testamenttaus leskelle, johon on jätettävä vetoamatta mikäli perillinen haluaa saada sukupolvenvaihdoshuojennuksen hänelle tulevaan perintöosaan. Luovuttaja ja/tai luovutuksensaaja tai luovutuksen kohde voivat olla ulkomaalaisia. Järjestelymallin valinnassa voidaan käyttää rajoitetusti hyväksi myös hinnoittelua, esim. verohallinnon arvostamisohjeen mukainen tasearvoinen substanssiarvovaluaatio vs työntekijän holdingyhtiölle vasta sitouttamisen jälkeen jaettava osinko ja tässä mallissa ennen/jälkeen sitouttamista jaettavan osingon merkitys työntekijän holdingyhtiön käytännössä kohdeyhtiön osakkeista maksamaan hintaan. Perusmallin käytöstä ohjaavat usein pois myös aiemmin tapahtuneet yritys- ja omistusjärjestelyt ja mahdollisesti asiaan vaikuttavia virheitä on tapahtunut verotuksessa ja kirjanpidossa.

Käytännössä järjestelymallianalyysissä on kiinnitettävä huomiota

1. luovutuksen kohteeseen (osakkeet/yhtymäosuus vai liiketoiminta vai yhtiöittäminen ennen luovutusta, vaiko liiketoiminnan luovutus, huomioon mm. hankintameno-olettama, tulolähteet, piilevä verovelka, vähentämättömät tappiot, hankintamenot, varainsiirtovero, tulontasaus ansiotulo-osuuteen ja käyttöomaisuuskiinteistöjen ja -arvopapereiden käsittely)
2. luovuttajaan ja myyntikuntoon saattamiseen (onko konserni tai muodostetaanko, soveltuuko EVL 6b §:n verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus)
3. luovutuksensaajaan, onko tarpeen esim. perustaa holdingyhtiö hankintaa varten tai onko mahdollisuus esim. soveltaa luovutusvoiton verovapautta perheen sisällä
4. aikatauluun, jolloin pikainen jatkoluovutus voi suoraan rajata pois joitakin järjestelymalleja, joissa esim. mahdollinen veronkiertosäännöksen soveltaminen perustuu siihen, että järjestelyt on toteutettu peräjälkeen; samoin voi toimenpiteen kuten osingonjaon verokohtelu luovutuksen yhteydessä poiketa eri verolajeissa, esim. osinko-oikeus pidätettäessä ja jaettaessa se kaupan jälkeen, tuloverotuksessa kyseessä on luovuttajan osinkotulo mutta varainsiirtoverotuksessa erä katsotaan kauppahinnan osaksi
5. pääomarakenteen merkitykseen, kuten omien osakkeiden hankintaan ja sijoitetun pääoman palauttamiseen ennen osakekauppaa (määrä, aikaikkuna, sijoituksen tekijä, osakkeiden hankintameno), taikka verovapaaseen osingonjakoon myytävästä tytäryhtiöstä kun osakkeiden luovutus on verollista
6. muihin esitoimiin kuten liiketoiminnan jakamiseen erilleen nettovaroista ja kiinteistöistä jakautumisella, taseen keventämiseen emoyhtiöön tai muuhun mahdolliseen järjestelyyn.

Esimerkki 1: sukupolvenvaihdos ja yritysmuodon muutos

Aloitetaan tapauksella, jossa isä on Ky:n vastuunalainen yhtiömies ja poika jatkaa toimintaa. Yhtiön taseessa on nostamattomia voittovaroja ja tarkoitus on samassa yhteydessä muuttaa Ky Oy:ksi. Käytännössä usein isä ei halua nostaa kaikkea yksityistilinsä positiivista saldoa. Tällainen tilanne on hoidettu siten, että isä tekee verovapaasti tarvitsemansa yksityisnoston ja lahjoittaa yhtiöosuutensa pojalleen, joka nostaa ennen yritysmuodon muutosta likimain loput yksityistilin positiivisesta saldosta, jonka jälkeen Ky muutetaan Oy:ksi ja poika voi niin halutessaan sijoittaa varat takaisin yhtiöön omaksi pääomaksi tai jättää velaksi. Toimintajärjestystä ei kannata muuttaa, koska jos varat jätetään yhtiömuodon muutoksessa nostamatta, ja mikäli nuo varat osaksi tai kokonaan katsotaan syntyneen isän tekemästä sijoituksesta Ky:öön (verohallinnon ohjeistuksessa erotettu yhtiöön tehty sijoitus ja yhtiön voiton kautta muodostuneet varat), niin omaa pääomaa ei nykysäännösten perusteella voisi nostaa Oy:stä verovapaasti luovutusvoiton verotuksin osakkeen hankintamenoa vastaan, koska sijoitusta ei katsottaisi pojan itsensä tekemäksi, vaan varojen jako verotettaisiin osingonjakona.

Jos isä jatkaisikin vielä yritysmuodon muutoksen jälkeen Oy:n omistajana ja luovuttaisi osakkeensa pojalleen myöhemmin haluamatta esim. nostaa yhtiön tasetta kuivaksi sinne sijoittamistaan varoista, niin ennen luovutusta tulisi esim. sijoittaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto osakepääomaan, jotta varojen palauttaminen pojalle ei menisi osinkoverolle, koska hän ei itse ole sijoitusta tehnyt; tällaisen toimen verotuksellisesta hyväksyttävyydestä ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä. Toimenpiteiden tekeminen oikeassa järjestyksessä voi säästää perheen varoja merkittävästi.

Vuoden 2017 alusta tuli voimaan taannehtivasti eli myös aiempien vuosien luovutuksia koskien säännös, jonka mukaan lahjoitetun tai perityn yritysvarallisuuden hankintamenoksi katsotaan se arvo, josta lahja- tai perintövero suoritettiin. Ennen mainitun lain voimaantuloa hankintamenoksi sai käyvän arvon myös tilanteessa, jossa vero maksettiin huojennettuna. Käsitykseni mukaan lähtökohtaisesti yhtymäosuuden lahjaverotusarvo siirtyy tuloverolain TVL 24 §:n mukaisessa yritysmuodon muutoksessa osakkeiden hankintamenoksi, joka olisi muutoin yhtymäosuuden hankintameno huomioituna nettovaramuutoksilla, mutta ennen yritysmuodon muutosta tehty yksityisotto ja osakeyhtiöksi muuton jälkeen tehty svop-sijoitus muuttanee pelin tässä suhteessa siten, että takaisin tehty svop-sijoitus lisätään vähintään osakkeilla olevaan nolla-arvoon. En kuitenkaan tekisi takaisinsijoitusta välittömästi lyhyellä aikataululla toisiaan seuranneita yhtymäosuuden lahjoitusta, yksityisottoja ja yritysmuodon muutosta, vaan jättäisin tähän aikaikkunaa tai hakisin ainakin ennakkoratkaisun ennen takaisinsijoitusta.

Esimerkki 2: pienkonsernin perimys ja luovutus

Toisena ja jo monitahoisempana esimerkkinä otan Emo Oy:n, joka omistaa varsinaisen liiketoimintaa harjoittavan Tytär Oy:n osakkeet. Emo Oy on päätynyt omistajilleen perimystapahtuman kautta. Emoyhtiöllä ei ole varsinaista muuta toimintaa kuin omistaa liiketoimintayhtiön osakkeet ja vuokrata sille toimitiloja. Emo Oy:n taseessa Tytär Oy:n osakkeiden hankintameno on olennaisesti matalampi kuin Tytär Oy:n osakkeiden käypä arvo ja Tytär Oy:n taseessa on oman pääoman eränä edellisten tilikausien voittoa Tytär Oy:n osakkeiden käyvän arvon verran.

Ensimmäisessä vaiheessa perinnönsaajien on päätettävä, jatkavatko he yrityksen toimintaa ja haluavatko hyväkseen merkittävän perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen. Kokonaisuudessa on punnittava myös, miten perukirjassa painotetaan arvostusta eri hyödykkeille suhteessa perintöverotukseen ja tuloverotukseen, toki muutoksenhaku arvostukseen on mahdollinen jos esim. luovutus ulkopuoliselle ostajalle ei tapahtuisikaan arvioituun hintaan. Jos he haluavat huojennuksen, heidän kannattaa tällöin sitoutua toiminnan jatkamiseen vähintään viideksi vuodeksi, jotta huojennus ei tule maksuun korotettuna. Joka tapauksessa omistajat saavat Emo Oy:n osakkeet perimyshetkiseen käypään arvoon, joten heidän kannattaa luovutusvaihtoehdossa ensisijaisesti myydä Emo Oy:n osakkeet verrattuna tilanteeseen, että Emo Oy myy Tytär Oy:n osakkeet, koska Emo Oy todennäköisesti ei voi tehdä sitä verovapaasti. Toisaalta Tytär Oy voi tässä tapauksessa jakaa Emo Oy:lle verovapaan osingon, jonka jälkeen Emo Oy voi myydä Tytär Oy:n osakkeet edullisesti; osinkomallissa on sekin etu, että jos Emo Oy olisi myynyt Tytär Oy:n osakkeet varoja ensin osinkona jakamatta, niin luonnollinen henkilö ostajana olisi joutunut hakemaan suuremman rahoituksen osakkeiden hankkimiseen ja nostaessaan varoja ostetusta yhtiöstä ostaja olisi joutunut maksamaan osinkoveron; perustettaessa osakeyhtiö hankintaa varten vältytään tältä ongelmalta. Kun taas toimitaan niin, että myyjä jakaa verovapaana osinkona (myyjän arvioimme joutuvan varsinaisesta kauppahinnasta maksamaan luovutusvoiton veron) itselleen kauppahinnan verran Tytär Oy:n varoja, niin ostaja järjestäessään yhtiölle rahoitusta ei joudu maksamaan yhtiön varoista mitään verokulua.

Emo Oy:n myydessä Tytär Oy:n osakkeet esim. 1000:lla, veroa voi mennä 200. Kun Emo Oy jakaa verovapaata osinkoa ennen myyntiä 1000, kauppahinta voi olla 1 ja verokulua ei ole.

Kyse on siis siitä, että ymmärretään oman pääoman rakenteen merkitys suhteessa eri luovutusmuotojen verotukseen.

Edullisinta perijäosakasmyyjälle tilanteessa, jossa myytäviin Tytär Oy:n osakkeisiin sisältyy olennaista liikearvoa, olisi hyödyntää suuri perintöverotuksessa muodostunut hankintameno ja myydä perityt osakkeet ja ostajahan voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella esim. veroneutraalisti fuusioida ostamansa konsernin emoyhtiön vastavirtafuusiolla tytäryhtiöön säilyttääkseen tämän y-tunnuksen, jolloin osakkeiden hankintameno siirtyy Tytäryhtiöosakkeille. Rahoittajan kannalta saattaa joskus konsernikokonaisuuden rahoittaminen näyttäytyä riskisemmältä kuin pelkän liiketoimintayhtiön rahoitus, mikä voi pakottaa etsimään parasta mallia tietyn järjestelymallijoukon sisältä. Muita mausteita järjestelyyn voi tuoda esim. se, että yhtiöiden sisällä on varallisuutta, mitä ostaja ei halua ostaa tai myyjä myydä, tai ko. tapauksessa esim. ostaja haluaa ostaa myös Emoyhtiön taseessa olevan toimitilakiinteistön, jolloin on mietittävä, miten se saadaan myytyä, voidaanko esim. jakaa Emo Oy sijoitusvarayhtiöön ja Tytär Oy:n osakkeet omistavaan kiinteistöyhtiöön ja kohdistaa kokonaisuudelle perintöverotettua arvoa siten, että myyjäosakkaat eivät joudu luovutuksestaan verolle. Ostajan kannalta tällöin yleensä mietitään, mikä merkitys on annettava sille, että kiinteistön käypä arvo on olennaisesti suurempi kuin poistamaton hankintameno ja kiinteistöön osakeyhtiön sisällä ostettuna liittyy piilevä verovelka, jonka johdosta ostaja ei ehkä ole halukas maksamaan niin paljon kauppahintaa, kuin ostaessaan pelkän toimitilarakennuksen ja voidessaan aloittaa veropoistot käyvistä arvoista. Veroteoreettisesti toki ymmärrämme, että rakennuksen ostaminen esim. työlukuna miljoonalla antaa miljoonan poistopohjan, jonka poiston jälkeen rakennuksen jälkiluovutus miljoonalla aiheuttaa juuri vähennetyn verokustannuksen uudelleen maksamisen, kunta taas jos olisi ostettu miljoonalla osakkeet joista ei voida tehdä poistoa ja rakennuksen poistamaton menojäännös olisi nolla, tuollaisten osakkeiden luovutuksesta miljoonalla ei syntyisi verokustannusta, vastineeksi ei olisi saatu tehdä kassavirtaa ja rahoitusta omistusaikana hyödyntäviä poistoja rakennuksesta; lopullinen verokuluhaitta ei siis em. esimerkissä ole piilevän verovelan määrä, vaan verokulun etukäteisrahoituksen hinta lisättynä inflaation mahdollisesti nakertamalla osakkeiden menojäännöksen verohyödyn arvolla ja etukäteisen veronkulun aiheuttamalla saamatta jääneellä korkoa korolle -tuotolla. Luovutushintaan vaikuttaa myös varainsiirtovero ja arvonlisäverotuksen puolella siirtyvän tarkistusvastuun määrä.

Toimintamallin valintaan voi vaikuttaa myös esim. se, että jos ostaja edellyttää luovutuksen kohteeksi tytäryhtiön liiketoimintaa (eli taseessa olevat liiketoiminnan varat) ja emoyhtiössä on vähentämättömiä tappioita, niin mahdollisesti verotettavaa luovutusvoittoa voi tasata konserniavustuksella sen edellytysten muutoin täyttyessä. Vuonna 2015 tätä blogia kirjoittaessani ei ollut enää mahdollisuutta käyttää konserniavustusta emo- ja tytäryhtiön välillä, jos emoyhtiöllä ei ollut elinkeinotoimintaa, lakimuutoksen jälkeen vuoden 2020 alusta osakeyhtiöt lähtökohtaisesti verotetaan EVL:n mukaan ja konserniavustus on tällöin mahdollinen.

Jos esimerkissä päätetäänkin jatkaa toimintaa itse, niin ensimmäiseen perintötapahtumaan perustavaa luovutusta voi seurata esim. yritysjärjestely, jossa voidaan pyrkiä luomaan perhekohtaisia sijoitusyhtiöitä osingonjaon joustavuuden lisäämiseksi jakamalla sijoitusyhtiönä toimiva emoyhtiö ja vaihtamalla jakautuneiden emoyhtiöiden osakkeita sisarusten kesken varainsiirtoverokustannuksen hinnalla, tai jos huojennukseen on vedottu, hakemalla ennakkoratkaisua siitä sovelletaanko tilanteessa luovutusvoiton verovapautta (TVL 48 §) ja säilyykö perintöverotuksen huojennus. Koska jälkimmäisessä tilanteessa voi syntyä suurtakin verohyötyä, on hallinto-oikeuskäytännöstä tiedossa tapaus, jossa tuollaista vaihtoa käsiteltiin veronkiertona ja tämän vuoksi järjestelymallia suunnitellessa on hyväksi perehtyä tuon tapauksen tosiseikastoon ja toteuttaa se hieman toisin: oikeuskäytäntöä on kuitenkin siitä, että osakkeiden vaihto TVL 48 §:n mukaisesti sisarusten kesken on mahdollista ilman tuloverokustannusta. Nämä tilanteet on tärkeä tunnistaa ja jos välttämätön järjestely on tehtävä, niin se kannattaa tietysti tehdä tavalla, jolla myös veroetu saadaan, jos se kerran on samalla saatavissa. Järjestelymallista riippuen osingonjaon pohjana oleva nettovarallisuus saattaa kaksin- tai kolmikertaistua, millä voi tietysti olla kielteinen vaikutus perintö- ja lahjaverotukseen, mikäli tätä ei ole osattu huomioida ja toimia oikeassa järjestyksessä.

Esimerkki 3: omien osakkeiden hankinta ja jatkojärjestelyt, erilajiset osakkeet

Tässä tapauksessa Liiketoiminta Oy:n on aluksi ollut tarkoitus hankkia omat osakkeensa muutamalta omistajaltaan ja omistajiksi ovat jäämässä sisarukset, jotka ovat saaneet osakkeensa lahjaksi vanhemmiltaan. Tapauksen seikasto kokonaisuutena huomioiden sisarusten usein kannattaa perustaa Holding Oy, joka hankkii ns. rahaa rahalla hankkiessaan Liiketoiminta Oy:n osakkeet sellaisenaan ja jakaa osingon verovapaasti Holding Oy:lle sen jälkeen, kun myös sisarusten omistus on saatu järjesteltyä Holding Oy:öön. Holding Oy voi maksaa kauppahinnan verovapaana nostamallaan osingolla. Oikeuskäytäntö on nyttemmin tarkentunut siten, että mikäli holdingyhtiö hankkii osakkeita rahavastikkeella ja samassa yhteydessä myös osakevaihdolla eli vastikeosakkeitaan vastaan toimintaa jatkavien osakkeet, katsotaan tuon rahavastikkeen helposti olevan lain sallimaa suurempi ja osakevaihtoa ei katsota veroneutraaliksi, eli osakkeensa vastikeosakkeisiin vaihtavatkin joutuvat luovutusvoittoverolle. Koska kyseessä on näytön varaan jäävä ratkaisu siitä, katsotaanko rahavastikkeen käytön pilaavan osakevaihdon veroneutraalisuuden siksi, että siitä on sovittu samassa yhteydessä, on mallia käytettävä varoen

Julkisuudessa on äskettäin tuotu esille osakevaihdon nettovaramerkitys osingolle, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollisuus kytkeä liiketaloudellisesti perusteltua järjestelyä tehtäessä mukaan myös osakkeen hankintamenon kasvattaminen mahdollisesti ajankohtaisella sukupolvenvaihdoksella ja näiden kombinaation mahdollistama svop-rahaston palautus.

Esimerkki 4: liiketoiminnan kauppa ja yhtiön purku tai fuusio

Tässä esimerkissä meillä on holdingyhtiö joka omistaa varsinaisesta liiketoimintayhtiöstä puolet, holdingyhtiössä on omistajina luonnolliset henkilöt A ja B ja liiketoimintatyttäressä henkilöt C ja D. Ostaja voi saadakseen poistoina vähennettävää kuluelementtiä haluta tehdä kaupan liiketoimintakauppana osakkeiden hankkimisen asemesta. Tällöin usein nousee esille kysymys siitä, voiko liiketoimintayhtiö hankkia tämän jälkeen omistajiltaan osakkeita ja lopulta osin tulla esim. fuusioiduksi jäljelle jääneeseen omistajayhtiöön tai puretuksi. Tällaisessa tapauksessa olen neuvonut, jollei vastasyitä ole, että kun liiketoimintayhtiötä omistaa myös osakeyhtiö, jonka on tarkoitus jäädä ainoaksi omistajaksi, niin osingonjaon kannalta järkevintä on että tuo osakeyhtiö ostaa liiketoimintansa myyneen yhtiön osakkeet muilta omistajilta ja sitä ei fuusioida, vaan ostajayhtiö saa kauppaan tarvitsemansa varat verovapaana osingonjakona ja sen osakkaat hyötyvät jatkossa merkittävästi suuremmasta edullisesti osingosta.

Toimintamalli luonnollisesti valitaan tapauskohtaisesti ja sen valintaan vaikuttaa myös muut ennen tätä ja tämän jälkeen tehtävät järjestelyt. Voi olla niin, että yksittäinen järjestely sellaisenaan on verotuksellisesti hyväksyttävä, mutta yhdessä toisen järjestelyn kanssa merkitsee veronkiertoa, jonka seurauksena verokustannus nousee suureksi.

Esimerkki 5: konserniyhtiöt ja aviovarallisuusjärjestelmä osituksessa

Tässä esimerkissä eroavat puolisot omistavat Emo Oy:n 50/50, Emo Oy omistaa Väliemo Oy:n osakekannan ja Väliemo Oy omistaa neljä muuta osakeyhtiötä Oy1-Oy4. Puolisot voivat avioeron jälkeen jatkaa yhteisomistustaan tai toisen puolison osakkeet voidaan hankkia Emo Oy:lle, josta syntyy normaali luovutusvoittoverotus. Mahdollista on kuitenkin jakaa Emo Oy kahdeksi osakeyhtiöksi E1 Oy ja E2 Oy ja osituksessa osittaa molemmille puolisoille näin omat holdingyhtiöt. Normaalisti vaihto realisoisi molemmille luovutusvoiton verotuksen. Vaikka TVL 48 § sukupolvenvaihdoksen verovapaa luovutus ei sovellu puolisoiden välillä, niin aviovarallisuusjärjestelmä soveltuu.

Vielä syvällisempää (ja valuaatiota edellyttävää) suunnittelua on jakaa ensin Väliemo Oy kahdeksi yhtiöksi VE1 ja VE2, joiden omistukseen voidaan kohdistaa halutusti yhtiöt Oy1:stä Oy4:ään ja muu varallisuus; tämän jälkeen jaetaan Emo Oy kahdeksi yhtiöksi E1 ja E2, joista ensin mainittu omistaa VE1:n ja E2 omistaa VE2:n, näin vältetään verollinen osuuksien vaihto Väliemotasolla ja päästään läpi konsernin hyödyntämään aviovarallisuusjärjestelmää; ei tuloveroja, ei vs-veroja ja omistusaika ositusta edeltävästä saannosta.

Esimerkki 6: Oy omistettu 50/50 ja halu saada omat holdingyhtiöt

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ajatuksia herättävänä mallina tilanne, jossa osakevaihtoa ei tunnu saavan soveltumaan ilman veronkiertosäännöksen pelkoa, koska osakevaihdossa omalle holdingyhtiölle pitäisi voida luovuttaa äänivaltaiset osakkeet, siihen ei tasan puolet riitä. Käytännön tapauksessa totesin, että kun osakkailla oli edelleen jotain pientä toimintaa ja toiminimet jäljellä, ehdotin lisäämään omistetulle osakeyhtiölle tarjottua konsultaatiota ja muuta toiminnallista yhteyttä ja jaetut osingot käsittelimme toiminimen tulona. Runsaan vuoden päästä haimme ja saimme ennakkoratkaisun, että TVL 24 §:n mukaisesti oli molempien mahdollista veroneutraalisti yhtiöittää toiminimensä toiminta, johon nuo osakkeet katsottiin kuuluviksi. Lopputuloksena siis molemmilla oli tulo- ja varainsiirtoverottomasti omat holdingyhtiöt, jotka omistavat 50 % liiketoimintayhtiöstä. Tässä mallissa ei optimoitu vielä osinkoa eikä svopin palautusta eikä luovutusvoittoveroakaan, vaan aivan puhtaasti toteutettiin osakkaiden tahto harjoittaa liiketoimintaa haluamallaan mallilla.

Lopuksi

Elävän elämän kirjo tuo jatkuvasti vastaan mitä erilaisempia tilanteita, joihin jokaiseen on sovellettava aivan omaa toimintamalliaan, joka löytyy vain omistajan tahtoa kuuntelemalla ja yrityksen lukuja tulkitsemalla. Oikeuskäytännön eläminen tuo alati uusia mahdollisuuksia vaikka lait säilyisivätkin entisellään. Yksi tämän blogin ensimmäisen version jälkeisistä merkittävistä mahdollisuuksista on KHO:n tapaus, jossa omia osakkeita katsottiin voitavan hankkia yhtiölle niiden hankintamenon verran ilman, että tilanteessa syntyi peiteltyä osinkoa, vaikka siis yhtiössä oli vain yksi osakas, joka ei ollut luopumassa toiminnasta. Aiemmin tällaisen omistussuhteiden muuttumatta tapahtuneen varojenjaon arvoitiin helpostikin tehdyn osingosta menevän ansiotuloveron välttämiseksi. Koska ko. tapauksessa ei ollut sovellettu veronkiertosäännöstä eikä järjestely siis ollut KHO:n tutkittavana tuosta näkökulmasta, vaan pelkästään peitellyn osingon näkökulmasta, on tähänkin malliin edelleen suhtauduttava varoen, mutta mielenkiintoisena vaihtoehtona. Olen tätä käytännössä jo kerran käyttänyt ilman ennakkoratkaisua tilanteessa, jossa verovelvollinen oli verotettu tahattomasta ei-veroneutraalista osakevaihdosta, noiden käyvän arvon vastikeosakkeiden luovutukseen tuon verovelvollisen holdingyhtiölle rahavastiketta vastaan. Tuolloin en suhtautunut vielä vakavammin veronkiertosäännöksen soveltamismahdollisuuteen, nyt varmistaisin asian ennakkoratkaisulla kuitenkin. Toisaalta aikataulut eivät aina anna mahdollisuutta pitkittää tointa kuukausikaupalla, kuten eivät tuolloinkaan antaneet.

Yritystoiminnan luovutuksessa eri toimintamallien verovaikutusten ero voi olla erittäin suuri ja on haastavaa tunnistaa kaikki asiaan liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Tätä varten olemme kuitenkin olemassa me tämän alan asiantuntijat.

Petteri Ruotoistenmäki