Edellisessä marraskuun veropaketissa on huomioitu HE:t 198/2024 vp asti, KHO:n päätökset 2024:123 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2024/41 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 14.11.2024 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin marraskuulta, samoin Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. Mukana on ollut myös joitakin KKO:n uudehkoja ratkaisuja, viimeisimpänä KKO 2024:71.
1. Hallituksen esitykset
Ei uusia veroaiheisia hallituksen esityksiä.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Luettelo tonnistoverovelvollisista
Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille
Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa
Osittain verovelvollisten yhteisöjen ja yhteisetuuksien tuloveroprosentit 2024–2026
Käytettyjen tavaroiden arvonlisäverotus
Majoitustoiminnan arvonlisäverotus
Hevostoimialan arvonlisäverotuksesta
Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus
Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
Nuorten yrittäjyys ja talous NYT ry:n opinto-ohjelmat verotuksessa
Koulutustoiminnan arvonlisäverotus
Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotus
Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta
Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa
Kotitalousvähennys verotuksessa
Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa
Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden arvonlisäverotus
Laskutuspalveluyritysten ja työn suorittajien arvonlisäverotus
Rakentamisen tiedonantovelvollisuus
Vakuutetun sairausvakuutusmaksu
Työnantajan sairausvakuutusmaksu
Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus
Työnantajan ottamien vapaaehtoisten riskihenkilövakuutusten verotus
Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa
Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä
Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu vuosi-ilmoitusvelvoitteista verovuodelta 2024
Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa
Suomesta ulkomaille maksettavien mm. osinkojen lähdeveroprosentit
Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset
Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset
Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista
Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta
Verohallinnon päätös rakentamiseen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta
Verohallinnon päätös veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta
Verohallinnon päätös autoveroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista
Luokkatoimikuntien varainhankinnan verotus
3. KHO:n ennakkopäätökset
KHO:2024:129 – Korkein hallinto-oikeus Oikeusapu – Avustajan palkkio – Kohtuullinen palkkio – Valtioneuvoston asetus – Asetuksessa säädetty tuntipalkkion määrä – Asetuksen soveltaminen – Perustuslaki
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut perusteita jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta valtioneuvoston asetuksessa säädettyä oikeusavun tuntipalkkion määrää.
Äänestys 18–4 (täysistunto). Suomen perustuslaki 21 ja 107 §, Oikeusapulaki 17 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 6 §, Vrt. KKO 2024:71 (vahvennettu jaosto, äänestys); ks. ja vrt. KHO 2018:95
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:045/2024 – vero.fi Rajoitetusti verovelvollisen tulon verotus, Konserniavustus, Kotimaisuusvaatimus, Ei kiinteää toimipaikkaa
A S.à r.l. (hakija), B S.à r.l., C S.à r.l., ja D S.à r.l. (yhteisesti ”Yhtiöt”) olivat luxemburgilaisia yhtiöitä, jotka saivat tuloa Suomessa sijaitsevan keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tilojen vuokraamisesta. Hakemuksen mukaan kukin yhtiö oli Suomessa rajoitetusti verovelvollinen Suomessa olevasta kiinteistöstä saamastaan tulosta. Yhtiöillä ei ollut Suomessa TVL 13 a §:ssä tai verosopimuksen 5 artiklassa tarkoitettua kiinteää toimipaikkaa. Näissä olosuhteissa Yhtiöt eivät Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen nojalla olleet Suomessa asuvia yhtiöitä.
Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhtiön saama konserniavustus oli Suomessa veronalaista tuloa, jos se liittyi yhtiön Suomessa harjoittamaan liiketoimintaan, josta yhtiölle muodostui Suomeen kiinteä toimipaikka (TVL 10 §:n 1 momentin 2 kohta ja verosopimuksen 7 artiklan 1 kappale). Siten Suomella ei ollut verotusoikeutta Yhtiöiden saamaan konserniavustukseen huolimatta siitä, että Yhtiöt saivat Suomesta kiinteistötuloa. Tässä tilanteessa konserniavustuksen vähentäminen hakijan verotuksessa ei johtanut konserniavustuslain tarkoituksen mukaisesti Yhtiöiden väliseen verotettavan tulon tasaukseen Suomessa.
Keskusverolautakunta katsoi, että Yhtiöitä ei voitu pitää konserniavustuslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuina kotimaisina osakeyhtiöinä, koska ne eivät olleet verosopimuksen nojalla Suomessa asuvia, eikä niillä ollut Suomessa kiinteää toimipaikkaa. Tällöin edellytykset konserniavustuksen vähentämiseksi hakijan verotuksessa eivät täyttyneet.
Kun hakija ja konserniavustuksen saajat ainoastaan saivat Suomesta kiinteistötuloa, ne eivät tosiasiassa toimineet samoissa olosuhteissa kuin yhtiö, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa yleisesti verovelvollisena tai kiinteän toimipaikan muodossa. Siten verokohtelu on seurausta siitä, kuinka verotusoikeus oli jaettu Suomen ja Luxemburgin välillä. Tässä tilanteessa verosopimuksen syrjintäkieltoartikla ei ollut esteenä erilaiselle verokohtelulle Suomessa. EUT:n ratkaisu C-231/05, Oy AA huomioiden asiassa ei ollut kysymys myöskään sijoittautumisvapauden rajoittamisesta.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Tuloverolaki 9 § 1 momentti, 10 § 1 momentti 1 ja 2 kohdat
Laki konserniavustuksesta verotuksessa 2 § 1 momentti, 3 §, 4 §, Sopimus Suomen ja Luxemburgin välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 17–18/1983) 3 artikla 3 kappale f kohta, 4 artikla 1 kappale, 24 artikla 1, 2 ja 4 kappaleet, Euroopan Unionin toiminnasta tehty sopimus 18 artikla, 49 artikla ja 54 artikla, (Ei lainvoimainen)
KVL:043/2024 – vero.fi Kansainvälinen verotus, Menon kohdistaminen, Siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen, Saksalainen Organschaft
A AG oli saksalainen vakuutusyhtiö. B GmbH oli A AG:n täysin omistama saksalainen osakeyhtiö, jonka ainoana tehtävänä oli toimia A AG:n sijoitusyhtiönä. B GmbH:lla oli kiinteä toimipaikka Suomessa sillä perusteella, että se omisti suomalaisen kommandiittiyhtiön äänettömät yhtiöosuudet sekä sen vastuunalaisen yhtiömiehen osakekannan. A AG:lla oli Saksan lain mukainen velvollisuus kirjata tilinpäätökseensä vakuutussopimuksista aiheutuva vakuutustekninen vastuuvelka. Sitä kirjattiin myös B GmbH:n sijoitustoiminnan tulosta. Yhtiöt muodostivat Saksassa Organschaft -verotusryhmän.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A AG:n tuloslaskelmaan kirjattu vakuutustekninen vastuuvelka EVL 8 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla vähennyskelpoista menoa siltä osin, kuin se oli kohdistettavissa B GmbH:n Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan.
Suomessa jokainen yhteisö oli verovelvollinen. Ainoastaan yhtymät eivät olleet erillisiä verovelvollisia. Organschaft oli sopimusperusteinen verotusryhmä, jonka avulla Saksassa toteutettiin konserniyhtiöiden välinen verotettavan tulon tasaus. Keskusverolautakunta totesi, että A AG ja B GmbH tai niiden muodostama Organschaft eivät muodostaneet TVL 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeino- tai verotusyhtymää.
B GmbH oli Suomessa verovelvollinen täältä saamastaan tulosta. Siihen ei sovellettu vakuutuslaitoksia koskevaa lainsäädäntöä, eikä sillä ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta muodostaa siirtoja korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen. Siten EVL 8 §:n 1 momentin 10 kohdan sanamuodon perusteella lainkohtaa ei voitu soveltaa B GmbH:n verotuksessa. Kyse ei myöskään ollut B GmbH:n elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneista menoista ja menetyksistä.
A AG:lla ei ollut kiinteää toimipaikkaa Suomessa, eikä se saanut Suomesta tuloa. Siten kuluja ei ollut mahdollista vähentää A AG:n tulonhankkimismenoina Suomessa.
Keskusverolautakunta katsoi, ettei hakijoiden verokäsittely poikennut siitä, minkä kohteena vastaavassa rakenteessa toimivat kotimaiset yhtiöt olisivat olleet. Yhtiörakenne perustui konsernissa tehtyihin valintoihin. Tällöin asiassa ei ollut kysymys syrjivästä verokohtelusta eikä sijoittautumisvapauden rajoittamisesta.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Laki elinkeinotulon verottamisesta 8 § 1 momentti 10 kohta
Tuloverolaki 4 § 1 momentti, Sopimus Suomen tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi ja veron kiertämisen ja välttämisen estämiseksi (SopS 85–86/2017) 22 artikla 1 ja 2 kappaleet, Euroopan Unionin toiminnasta tehty sopimus 49 artikla, (Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Helsingin HAO 3.12.2024 7241/2024 – Helsingin hallinto-oikeus Tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu – Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus – Olennainen side – Suomeen jäävä asunto – Ympärivuotiseen käyttöön soveltuva asunto – Ulkomaille muuttoon liittyvät olosuhteet – Pysyvä muutto – Kokonaisharkinta
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko ennakkoratkaisun hakijaa pitää Suomessa rajoitetusti verovelvollisena muuttopäivästä lukien, vaikka hakijan ja hänen puolisonsa omistukseen oli jäänyt perheen lomaviettotarkoitusta palvelevan huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan huoneistoa Hangossa ja vaikka hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta.
Hakija muutti perheineen Ruotsiin elokuussa 2023 ja aloitti työt ruotsalaisen sivuliikkeen palveluksessa syyskuussa 2023. Hän sai kaikki palkkatulonsa Ruotsista. Hakija arvioi Suomessa oleskelua olevan muuton jälkeen vähäisessä määrin ja joka tapauksessa alle 120 päivää vuodessa.
Hakija ja hänen puolisonsa myivät Helsingissä omistamansa noin 360 m2:n suuruisen asunnon vuonna 2022 ja muuttivat tämän jälkeen vuokralle. Vuokratun asunnon vuokrasopimus irtisanottiin päättymään 4.8.2023. Valittaja hankki puolisonsa kanssa Ruotsista 1.8.2023 lukien ensin 180 m2:n suuruisen vuokra-asunnon ja syyskuussa 2023 omistusasunnon, joka vapautui perheen käyttöön lokakuussa 2023.
Hakija ja hänen puolisonsa omistivat asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan 78 m2:n suuruista kerrostalokaksiota Hangossa. Hakijan antaman selvityksen mukaan kyseessä oli sijoitusmielessä hankittu vapaa-ajan asunto. Asunto oli varattuna perheen käyttöön, eikä sitä esimerkiksi vuokrattu ulkopuolisille. Perhe oleskeli asunnolla Ruotsiin muuton jälkeen joulun 2023 ja uuden vuoden 2024 aikaan. Lisäksi hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta.
Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakija majoittui Suomeen suuntautuvilla työmatkoillaan hotelleissa.
Hallinto-oikeus totesi selostettuaan tuloverolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 11 §:n 1 momentin sisällön, että olennaisia siteitä ei ole määritelty laissa, vaan niiden määritelmä on muodostunut lähinnä oikeuskäytännössä. Ratkaisu olennaisten siteiden olemassa olosta tehdään yleensä kokonaisarviointina. Kuitenkin oikeuskäytännössä on katsottu henkilön olevan Suomessa yleisesti verovelvollinen joidenkin yksittäisten Suomessa olevien olennaisten siteiden perusteella. Tällaisena siteenä on pidetty muun ohella Suomeen jäävää asuntoa. Suomeen jäävää asuntoa pidetään olennaisena siteenä, sillä sen on katsottu olevan osoitus siitä, että verovelvollisen tarkoitus ei ole muuttaa pysyvästi ulkomaille. Tämän vuoksi myös vuokralle annetut asunnot voivat muodostaa olennaisen siteen Suomeen. Hallinto-oikeus totesi, että myös sellainen asunto voi muodostaa olennaisen siteen, jota verovelvollinen ei ole käyttänyt vakituisena asuntonaan ennen ulkomaille muuttoaan, jos asunto kuitenkin soveltuu verovelvollisen asunnoksi.
Oikeuskäytännön perusteella ei ole täysin selvää, minkälaiset ja missä käytössä olevat asunnot muodostavat olennaisen siteen Suomeen. Kuitenkaan verovelvollisen itsensä ilmoittama asunnon käyttötarkoitus, kuten käyttö loma-asuntona, ei ole ratkaisevaa ja olennaisen siteen voi muodostaa toisaalta myös asunto, jonka verovelvollinen on ostanut vasta muutettuaan jo ulkomaille (KHO 4.11.1994 taltio 5413). Olennaista asiassa on, vastaako asunto verovelvollisen ja tämän perheen elinolosuhteita.
Ratkaistavana olevassa tapauksessa oli riidatonta, että Hangossa sijaitseva huoneisto soveltui ympärivuotiseen käyttöön. Asunnon laatu huomioon ottaen hakijan ilmoittamaa käyttötarkoitusta ei voitu yksinään pitää ratkaisevana, vaan asiaa oli arvioitava sen perusteella, soveltuiko kyseinen asunto hakijan nelihenkisen perheen asunnoksi. Kun otettiin huomioon, että kysymyksessä oleva asunto oli kaksio ja lisäksi asunnon ilmoitettu uskottava käyttötarkoitus, huoneiston ei voitu katsoa soveltuvan perheen vakituiseksi asunnoksi. Asian arvioinnin kannalta ei ollut merkitystä, että asunto soveltui perheen Suomessa oleskeluun lyhyinä loma-aikoina. Kun lisäksi otettiin huomioon hakijan ja hänen perheensä tekemät järjestelyt ulkomaille muuttoon liittyen, Hangossa sijaitsevan asunnon ei voitu katsoa olevan osoitus siitä, että heidän muuttonsa ei ollut tarkoitettu pysyväksi. Kokonaisharkinnassa ei ollut merkitystä sillä, että hakija omisti osuuden perinnöksi saamastaan kesämökkikokonaisuudesta. Hakijaa voitiin näin ollen pitää tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla Suomessa rajoitetusti verovelvollisena muuttopäivästä alkaen.
Tuloverolaki 9 § 1 mom 1 kohta ja 11 § 1 mom, Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen, Matti Haapaniemi (t) ja Elina Fasoúlas, joka on myös esitellyt asian., Ei lainvoimainen
Itä-Suomen HAO 2.12.2024 2607/2024 – Itä-Suomen hallinto-oikeus Lahjavero – Sukupolvenvaihdoshuojennus – Maatilakokonaisuus – Maatalouden harjoittaminen – Tukimuotoinen viljely
Valittaja oli 26.4.2022 ostanut lahjanluonteisella kaupalla vanhemmiltaan maatilakokonaisuuden. Valittaja oli ilmoittanut jatkavansa aktiivisena nurmiviljelijänä ja nurmi käytetään säilörehuksi. Toinen vanhemmista ja valittaja olivat omalla kustannuksellaan huolehtineet peltojen kunnossapidosta ja niiden lannoittamisesta saamiensa maataloustukien turvin. Tilojen nurmisadon oli korjannut omalla kustannuksellaan ja kalustollaan eräs yksityishenkilö käytettäväksi omassa maataloustuotannossaan karjan rehuna. Valittajan vuonna 2022 saamat viljelijätulot olivat koostuneet pelkästään maataloustuista. Vuodelta 2022 valittajalla ei ollut ollut maatalouden tuloja. Valittaja oli vaatinut, että lahjoituksiin sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä.
Hallinto-oikeus totesi, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen saadakseen luovutuksensaajan tulee jatkaa saamallaan maatilalla maatalouden harjoittamista. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan luovutuksensaajan harjoittaman maatalouden yleisellä kannattavuudella tai siitä saatavien tulojen vähäisyydellä ei ole merkitystä. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna maatalouden harjoittamisena ei kuitenkaan voida pitää nyt kysymyksessä olevaa toimintaa, jossa valittajan tulot ovat muodostuneet pelkästään maataloustuista eikä maataloustuotteita tuoteta lainkaan myyntiin vakaassa tulonhankkimisen tarkoituksessa. Valittajan ei siten voida katsoa jatkaneen maatilalla maatalouden harjoittamista perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sukupolvenvaihdosta koskevaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n huojennussäännöstä ei voida soveltaa puheena olevan maatilan luovutukseen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että valittaja on oikeutettu Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain mukaisiin tukiin. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen. Päätös ei ole lainvoimainen.
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Kirjanpitolautakunnan yleisohje pien- ja mikroyritysten suunnitelman mukaisista poistoista 3.12.2024
Lausunnot ja poikkeusluvat
Kestävyysraportoinnin voimaantulosäännöksestä 2024 / 2091 17.12.2024
Kestävyysraportointiin liittyvistä kirjanpito-oikeudellisista kysymyksistä: Tytäryritystä koskeva poikkeusmahdollisuus 2024 / 2090 17.12.2024
Kestävyysraportointiaineiston säilyttämisestä 2024 / 2089 17.12.2024
Kestävyysraportointiyrityksen toimintakertomuksen ja kestävyysraportin sekä tilinpäätösasiakirjojen digitaalisuutta koskevista seikoista 2024 / 2088 17.12.2024
Asunto-osakeyhtiön kirjanpidon ajantasaiseksi saattamisesta 2024 / 2087 17.12.2024
Konsernikestävyysraportin laatimisesta tilanteessa, jossa ei laadita konsernitilinpäätöstä konsernikestävyysraporttia vastaavasta yrityskokonaisuudesta 2024 / 2086 17.12.2024
Kestävyysraportoinnin soveltamisesta eri yhtiömuotoihin 2024 / 2085 3.12.2024
Kestävyysraportin laadinnassa käytettävästä kielestä 2024 / 2084 3.12.2024
Konsernikestävyysraportista 2024 / 2083 3.12.2024
Xml-muotoisesta tositteesta 2024 / 2082 3.12.2024
Iso-Britanniassa sijaitsevan emoyrityksen määräysvallassa olevan suomalaisyrityksen konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta 2024 / 2081 3.12.2024
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita ja lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202480.html Työsopimus – Työpalkka – Tasapuolinen kohtelu – Konserni
Yhtiö oli tullut osakekaupan seurauksena osaksi konsernia. Yhtiö oli sittemmin ottanut työsuhteeseen A:n ja B:n ja maksanut näille pienempää palkkaa kuin samaa tai samanarvoista työtä tehneille työntekijöilleen, jotka olivat olleet yhtiön palveluksessa jo ennen osakekauppaa ja joiden työsuhteen ehdot olivat säilyneet osakekaupan yhteydessä ennallaan. A:n ja B:n palkat vastasivat samasta tai samanarvoisesta työstä konsernissa yleisesti maksettuja palkkoja.
Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkkauksen tasapuolisuutta oli tarkasteltava työnantajakohtaisesti eikä konsernin tasolla ja että yhtiön työntekijöiden palkkaeroille ei ollut hyväksyttävää syytä. Yhtiö oli näin ollen menetellyt vastoin työsopimuslain 2 luvun
2 §:n 1 momentissa säädettyä tasapuolisen kohtelun vaatimusta. (Ään.)
TSL 2 luku 2 § 1 mom