Edellisessä tammikuun veropaketissa on huomioitu HE:t 204/2025 vp asti ja KHO:n päätökset 2026:4 asti. KVL:n ennakkoratkaisuja oli julkaistuna 2026/1 asti ja HaO-päätöksiä 22.12.2025 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin tammikuulta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. KKO:n veroliitännäisiä ratkaisuja ei ollut. Lausuntopyyntöjä lakiesitysluonnoksista oli kaksi.
1. Hallituksen esitykset
HE 6/2026 vp laiksi suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 196/2025 vp) täydentämisestä
Esityksen tarkoituksena on täydentää hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain muuttamisesta (HE 196/2025 vp) lisäämällä suurten konsernien vähimmäisverosta annettuun lakiin säännökset rinnakkaisjärjestelmää koskevasta olettamasäännöstä, ylintä emoyksikköä koskevasta olettamasäännöstä ja substanssiperusteisia verokannustimia koskevasta olettamasäännöstä. Lisäksi verotuksen maakohtaista raportointia koskevan siirtymäkauden olettamasäännöksen soveltamisaikaa pidennettäisiin yhdellä vuodella.
Ehdotukset perustuvat minimiverodirektiivin olettamasäännöksiä koskevaan 32 artiklaan ja tammikuussa 2026 OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen (Inclusive Framework) julkaisemaan niin sanottuun rinnakkaismallipakettiin.
Rinnakkaismallipakettiin sisältyvillä olettamasäännöksillä arvioidaan olevan merkittäviä vaikutuksia globaalin minimiverojärjestelmän toimintaan. Suomen kannalta vaikutusten arvioidaan kuitenkin olevan lähinnä välillisiä eikä Suomessa maksuun pantavan täydennysveron määrän arvioida alentuvan merkittävästi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian ja viimeistään 31.3.2026. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran 1.1.2026 ja sen jälkeen alkaviin tilikausiin.
HE 2/2026 vp laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia eli niin kutsuttua hankintalakia, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia, eli niin kutsuttua erityisalojen hankintalakia, rikosrekisterilakia sekä vesihuoltolakia.
Hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin ehdotettavilla muutoksilla huomioitaisiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman hankintalakiin liittyvät tavoitteet. Muutoksilla lisättäisiin tehokkuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa. Hankintojen suunnittelua koskevilla muutoksilla edistettäisiin hankintojen toteuttamista tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina siten, että hankintayksiköiden tarpeet tulevat kustannustehokkaasti katettua. Sidosyksiköitä koskevalla muutoksella niin ikään parannettaisiin julkisen sektorin tehokkuutta sekä vahvistettaisiin alueellista elinvoimaa ja yrittämisen toimintaedellytyksiä. Esityksellä pyritään lisäämään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisedellytyksiä ja mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Huoltovarmuutta, hankintojen vastuullisuutta ja ympäristönäkökulmia koskevilla muutoksilla vahvistetaan turvallisuusnäkökohtien huomioimista osana hankintaprosessia sekä sopimuskauden aikana. Hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan lainvoimainen tuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä eräistä ympäristörikoksista olisi pakollinen peruste tarjoajan poissulkemiseksi. Tämän vuoksi muutettaisiin myös rikosrekisterilakia. Lisäksi selkeytettäisiin hankintayksiköiden tiedonsaantioikeuksia alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden vaihtamiseksi silloin, kun näihin voidaan soveltaa pakollisia tai harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Vakuutuskorvausten ilmoittaminen perintöverotukseen
Julkisesti noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeen matemaattisen arvon ja vertailuarvon laskeminen
Vastuu aiempien luovutusten varainsiirtoverosta
Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen
Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto
Yritysjärjestelyt ja verotus -liiketoimintasiirto
Yritysjärjestelyt ja verotus -jakautuminen
Kotitalousvähennys verotuksessa
Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus
Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus
Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit
Ohje osakevaihdolla hankittujen osakkeiden ilmoittamisesta veroilmoituksella
Valuuttakurssit 2025, vuoden keskiarvo
Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
KHO:2026:10 Kiinteistövero – Pysäköintitalo – Autotallirakennus – Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti – Yleinen kiinteistöveroprosentti
Asunto Oy A omisti yhteisomistussuhteessa kuuden muun asunto-osakeyhtiön kanssa osuuden tontista ja kokonaan sillä sijaitsevan asuinkerrostalon. Yhtiö omisti yhdessä toisten asunto-osakeyhtiöiden kanssa myös erillisen tontin, jonka kaavamerkintä oli LPA (autopaikkojen korttelialue), ja sillä sijaitsevan pysäköintitalon. Yhtiön osakkeet tuottivat oikeuden hallita huoneistoja yhtiön omistamassa rakennuksessa sekä autopaikkoja tuossa yhtiön osittain omistamassa pysäköintitalossa. Yhtiöiden välisessä hallinnanjakosopimuksessa oli sovittu näiden autopaikkojen osoittamisesta eri asunto-osakeyhtiöiden käyttöön.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko kysymyksessä olevaan pysäköintitaloon sovellettava vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia vai yleistä kiinteistöveroprosenttia.
Korkein hallinto-oikeus totesi asemakaavoitukseen ja asunto-osakeyhtiöiden väliseen sopimusjärjestelyyn viitaten, että pysäköintitalon oli katsottava liittyvän välittömästi asuinrakennuksiin. Tämän vuoksi pysäköintitaloa oli pidettävä kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena, johon oli sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia.
Verovuosi 2021, Ks. KHO 2017:45, Kiinteistöverolaki 11 § 1 ja 3 momentti (724/2017), 12 § 1, 2 ja 4 momentti
KHO:2026:8 Arvonlisävero – Verollinen myynti – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Rahoituspalvelu – Saamisten periminen – Kauppamuotoinen factoring – Laskurahoitusmuotoinen factoring – Unionin tuomioistuimen antama ennakkoratkaisu
Korkein hallinto-oikeus katsoi, pyydettyään asiassa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun, että A Oy:n harjoittamaa factoring-toimintaa oli pidettävä yhtiön vaatimalla tavalla kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena saamisten perimistä koskevana palveluna. A Oy:n laskurahoitus- ja kauppamuotoisesta factoringista veloittama rahoituskomissio, limiittimaksu, palkkio nopeasta maksusta, luottoluokitusmaksu ja perustamismaksu olivat kokonaan vastiketta arvonlisäverollisesta saatavien perimistä koskevasta palvelusta.
Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 25.10.2022–31.12.2023.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 2 momentti, 41 § sekä 42 § 1 momentti 2 ja 3 kohta
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 24 artikla 1 kohta sekä 135 artikla 1 kohta b ja d alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-232/2024, Kosmiro (EU:C:2024:820)
Ks. KHO 2024:38 ja KHO 2013:129, Vrt. KHO 2022:17
KHO:2026:7 Arvonlisävero – Arvonlisäveron soveltamisala – Palvelun myynti – Verollinen liiketoiminta – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttaminen – Väestönsuojapaikkaoikeus – Vähennysoikeus – Arvonlisäverodirektiivin välitön oikeusvaikutus
K Oy oli keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, joka toteutti pysäköintilaitoksen. Pysäköintilaitos oli normaalioloissa pysäköintitoiminnan käytössä. Poikkeusaikoina pysäköintilaitoksen oli tarkoitus toimia alueellisena yhteisväestönsuojana. Alueen kiinteistönomistajat tulivat asemakaavan niille asettamien velvoitteiden täyttämiseksi hankkimaan K Oy:ltä väestönsuojapaikkaoikeuksia (VSS-oikeus), joilla tarkoitettiin oikeutta väestönsuojapaikan osoittamiseen rakennushankkeen asemakaavamääräysten ja rakennuslupaehtojen täyttämiseksi. Sopimusluonnoksen mukaan VSS-oikeus oikeutti väestönsuojatilojen käyttöön ainoastaan poikkeusoloissa.
Pysäköintilaitokseen tuli yhteensä 4 100 VSS-oikeutta. Alueen kiinteistönomistajat suorittivat K Oy:lle jokaisesta VSS-oikeudesta kertaluonteisen korvauksen. Lisäksi K Oy veloitti neljännesvuosittain VSS-oikeuksia hankkineilta kiinteistönomistajilta korvauksen väestönsuojalaitteiden ylläpidosta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että VSS-oikeuden luovuttamisessa ja väestönsuojalaitteiden ylläpidossa oli kysymys arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta palvelun suorittamisesta vastiketta vastaan ja toiminta tapahtui liiketoiminnan muodossa.
VSS-oikeuden luovutuksessa ja väestönsuojelulaitteiden ylläpidossa ei ollut kysymys unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta kiinteän omaisuuden vuokrauksesta vaan arvonlisäverodirektiivin 2 artiklassa tarkoitetusta verollisesta palvelun myynnistä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että oli tulkinnanvaraista, oliko VSS-oikeuksien luovutuksessa ja väestönsuojalaitteiden ylläpidossa kysymys arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rasiteoikeuden tai siihen verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta. Koska verovelvollisella oli joka tapauksessa oikeus vedota arvonlisäverodirektiivin välittömään oikeusvaikutukseen ja koska direktiivin mukaan kyseessä oli edellä todetulla tavalla verollisen palvelun myynti, kansallisen lain säännöksen tulkinta jäi tässä yhteydessä merkityksettömäksi eikä siihen ollut tarpeen ottaa kantaa.
Yhtiön VSS-oikeuksien luovutusta oli näin ollen pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoiminnan muodossa tapahtuvana palvelun myyntinä, josta oli suoritettava arvonlisäveroa. Yhtiöllä oli arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeus vähentää VSS-oikeuksien verollista myyntiä varten tekemiinsä investointeihin sekä väestönsuojalaitteiden ylläpitämiseksi hankkimiinsa hyödykkeisiin sisältyvät arvonlisäverot täysimääräisesti.
Äänestys 4–1 perusteluista.
Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 16.6.2023–31.12.2024.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 2 momentti, 27 § sekä 102 § 1 momentti ja 2 momentti
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 135 artikla 1 kohta l alakohta sekä 168 artikla a alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-270/09, MacDonald Resorts (EU:C:2010:780) ja C-449/19, WEG Tevesstraße (ECLI:EU:C:2020:1038)
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
Ei uusia KVL:n ennakkoratkaisuja.
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Vaasan HaO 20.2.2026 898/2025 Tuloverotus – Ennakkoratkaisu – Toimintamuodon muutos – Yhdistys – Jäsenistön muutos – Omistuksen identtisyys
Yhdistys X oli hakenut ennakkoratkaisua tuloverolain 24 §:n säännösten soveltumisesta toimintamuodon muutokseen, jossa rekisteröity yhdistys muutettaisiin yhteisölainsäädäntöä noudattaen osuuskunnaksi ja osuuskunta edelleen osakeyhtiöksi. Järjestelyssä oli tarkoitus perustaa myös säätiö, josta tulisi muiden jäsenten erotessa yhdistyksen ainoa jäsen ennen muutosten toteuttamista. Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun mukaan yhteisömuodon muutoksiin ei sovellettaisi tuloverolain 24 §:n säännöksiä. Verohallinto katsoi, että yhdistyksen jäsenistö muuttuisi olennaisesti ennen yhteisömuodon muutosta ja osakeyhtiön osakkaaksi tulisi ainoastaan taho, joka ei olisi ollut yhdistyksessä omistajaan rinnastettavassa asemassa ennen yhteisömuodon muutosta.
Asiassa oli X:n valituksen johdosta kyse siitä, voitiinko yhdistyksen toimintamuodon muutokseen soveltaa yhdistyksen jäsenistön muuttumisen johdosta tuloverolain 24 §:n 1 momentin toimintamuodon muutosta koskevia säännöksiä.
Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi siitä lähtökohdasta, että yhdistyksen jäsenistön muutokset ennen yhteisömuodon muutosasiakirjan allekirjoittamista eivät muodostaneet estettä tuloverolain 24 §:n soveltamiselle. Hallinto-oikeus katsoi, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2021-T-107 ei ole otettu kantaa yhdistyksen toimintamuodon muutokseen omistuksen identtisyyttä koskevan vaatimuksen osalta. Ratkaistavassa asiassa oli olennaista merkitystä sillä, että yhdistyksellä ei toimintamuotonsa johdosta ollut omistajia eikä jäsenistöllä ollut jäsenyyteen perustuvaa oikeutta yhdistyksen varoihin. Järjestely ei ollut omistuksen identtisyyden vaatimuksen osalta rinnastettavissa tuloverolain 24 §:n 1 momentin 1–5 kohdissa tarkoitettuihin muutostilanteisiin. Asiassa oli lisäksi oikeusperiaatteena otettava huomioon lakisidonnaisuuden vaatimus. Nimenomaisen sääntelyn puuttuessa omistuksen identtisyyden edellytyksen ei katsottu olevan laajennettavissa laintulkinnalla niin, että yhdistyksen jäsenistön vaihtuminen ennen yhteisömuodon muutosasiakirjan allekirjoittamista muodostaisi esteen toimintamuodon muutokselle. Muutoksen toteuttamiseen liittyviin toimiin ei liittynyt sellaista veroetua, jonka johdosta asiaa olisi tullut arvioida toisin.
Tuloverolaki 24 § 1 mom, Vrt. Vaasan HaO 5.12.2019, taltio 19/0500/1
Hämeenlinnan HaO 10.2.2026 nro 273/2026 Maatilatalouden tuloverotus – Tulolähde – Verotusyhtymä – Tappion vähentäminen
Verovelvollinen oli myynyt osuutensa maatalousyhtymästä, jolloin maatalousyhtymä oli lakannut. Verovelvollinen oli saanut kaupan yhteydessä myyntituloja, joiden perusteella hänelle oli vahvistettu toimitetussa verotuksessa maatalouden ansiotuloa. Maatalousyhtymän tulos oli ollut myyntivuonna tappiollinen. Asiassa oli verovelvollisen valituksen johdosta ratkaistavana, oliko verovelvolliselle maatalousyhtymästä jaettu tappio vähennettävissä verovelvollisen saman verovuoden maatalouden tuloksesta.
Tuloverolain 15 §:ää koskevan hallituksen esityksen HE 200/1992 vp mukaan verotusyhtymälle vahvistetut puhtaat tulot tai tappiot jaetaan osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän puhtaisiin tuloihin tai tappiollisiin puhtaisiin tuloihin. Jos osakkaan maatalouden tulos yhtymästä on tappiollinen, osakkaalle vahvistetaan maatalouden tappio yhtymästä, joka 39 §:ssä säädetyllä tavalla vähennetään seuraavina vuosina tai 59 §:ssä säädetyllä tavalla verovelvollisen vaatimuksesta osakkaan tappiovuoden pääomatuloista. Osakkaan maatalouden tappiota yhtymästä ei voi vähentää hänen itse harjoittamansa maatalouden tuloksesta.
Tuloverolain 15 §:n perusteella verotusyhtymästä yhtymän osakkaille jaettava tulo on maatalouden puhdasta tuloa tai tappiollista puhdasta tuloa. Jaettava puhdas tulo on siten yhtymän osakkaan verotuksessa maatalouden tulolähteen tuloa. Saman lain 30 §:n mukaan elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulos lasketaan kumpikin erikseen. Säännöksen perusteella maatalouden tulolähteen tulos lasketaan siten yhtenä kokonaisuutena. Maatilatalouden tuloverolain 3 §:n mukaan maatalouden puhtaaseen tuloon luetaan maatalouden harjoittajan kaikkien maatilojen maatalouden puhtaitten
tulojen yhteismäärä, mikä myös tukee luonnollisen henkilön kaiken maatalouden tuloksen laskemista samassa tulolähteessä. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan tappio voitiin vähentää samana vuonna jaetusta kommandiittiyhtiön elinkeinotoiminnan tulo-osuudesta (KHO 2005:66). Hallinto-oikeudessa ratkaistavassa asiassa oli kyse yhtymäosuuden tappiosta, joka toisin kuin elinkeinoyhtymän tappio jaetaan osakkaille. Ottaen myös huomioon, että verotusyhtymät ovat laskentayksikköjä, eivätkä erillisiä verovelvollisia, verotusyhtymästä sen osakkaalle jaettua tappiota ei ollut käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa perusteltua kohdella tappioiden vähentämisen suhteen toisin kuin mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä. Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolakia on hallituksen esityksessä lausutusta huolimatta tulkittava siten, että verovelvollisen kaikki maatalouden harjoittamisesta johtuvat tulot ja tappiot on otettava huomioon vahvistettaessa verovuosittaista maatalouden tulolähteen puhtaiden tulojen yhteismäärää. Näin ollen verovelvolliselle maatalousyhtymästä jaettu maatalouden tappio voitiin vähentää verovelvollisen samana verovuonna saadusta itse harjoitetun maatalouden tulosta ennen tulon jakamista pääoma- ja ansiotulo-osuuteen.
Verovuosi 2020
Sovelletut oikeusohjeet Tuloverolaki 15 § 1 momentti, Tuloverolaki 15 § 2 momentti, Tuloverolaki 30 § 2 momentti, Maatilatalouden tuloverolaki 3 § 2 momentti
Helsingin HAO 5.2.2026 613/2026 Arvonlisäverotus – Oma-aloitteisten verojen verotusmenettely – Uudelleen harkinnan kielto – Veron määrääminen verovelvollisen vahingoksi
Asiassa oli hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut verotarkastuksen johdosta määrätä yhtiön maksettavaksi arvonlisäveroa kahden ostolaskun osalta, joiden sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeutta oli selvitetty Verohallinnon toimesta jo aiemmin kausivalvonnan yhteydessä. Verohallinto oli vuosina 2020–2021 suoritetussa verotarkastuksessa saadun selvityksen perusteella katsonut, että kysymyksessä olleet asiantuntijapalveluhankinnat oli tehty yhtiön osakkeenomistajien intressissä ja ettei yhtiöllä ollut arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää kyseisiin hankintoihin sisältyneitä arvonlisäveroja verokaudelta 3/2018.
Verohallinto oli vuonna 2018 lähettänyt yhtiölle selvityspyynnön koskien oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta, jossa yhtiö oli ilmoittanut kysymyksessä oleviin ostolaskuihin sisältyneet verot kyseisen verokauden vähennettävinä veroinaan. Yhtiöltä oli pyydetty selvitystä harjoitetusta toiminnasta, sen luonteesta ja laajuudesta, vähennettävistä veroista (miksi vähennettävät verot ovat olennaisesti aiempaa suuremmat ja mistä vähennettävät verot koostuvat) sekä toiminnassa tapahtuneista muutoksista. Lisäksi yhtiöltä oli pyydetty ostolaskukopiot suurimmista yksittäisistä poikkeuksellisista hankinnoista.
Yhtiö oli vastannut selvityspyyntöön ja liittänyt vastaukseen kopiot riidanalaisista ostolaskuista. Laskujen selitteet olivat viitanneet yhtiössä käynnistetyn projektin nimeen, konsultointipalveluihin sekä due diligence -selvityksiin. Yhtiön vastauksessa oli lisäksi muun ohessa todettu, että laskut koskivat yhtiön ostamia konsultointipalveluja ja että toiminnassa ei ollut tapahtunut muutoksia. Verohallinto oli yhtiön antaman selvityksen perusteella hyväksynyt yhtiön arvonlisäveroilmoituksen ja palauttanut negatiivisen arvonlisäveron yhtiölle. Hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa Verohallinto oli oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut mainittujen laskujen vähennysoikeutta koskevan asian.
Hallinto-oikeus totesi, että yhtiön Verohallintoon toimittamista ostolaskukopioista oli ollut pääteltävissä, että yhtiön ilmoittamissa arvonlisäverovähennyksissä oli ollut kyse sellaisista asiantuntijapalveluista, joita yleisesti hankittiin yrityskauppaan liittyen. Kyse oli ollut loppusummaltaan merkittävistä ostolaskuista, ja laskumerkinnöistä oli ollut todettavissa, että molemmat laskut olivat liittyneet samaan projektiin. Ottaen huomioon laskuihin sisältyvien arvonlisäverovähennysten määrä ja laskumerkinnät sekä yrityskauppatilanteiden arvonlisäverotusta koskeva oikeus- ja verotuskäytäntö, Verohallinnon oli voitu jo kausivalvonnassa edellyttää arvioivan sitä, liittyykö asiaan tulkinnallisia ja lisäselvityksiä vaativia arvonlisäverokysymyksiä. Verohallinnon olisi tällöin ollut mahdollista kysyä verotarkastuksessa pyydettyjä toimeksiantosopimuksia yhtiöltä lisäselvityksenä jo kausivalvonnan yhteydessä tai siirtää asia sitä ratkaisematta verotarkastuksessa selvitettäväksi. Selvityksen puutteelliseksi jäämisen ei voitu katsoa johtuneen yhtiön omasta menettelystä.
Kun otettiin huomioon, että Verohallinto oli katsonut yhtiön kausivalvonnan yhteydessä toimittaman selvityksen riittäväksi yhtiön ilmoittamien arvonlisäverovähennysten hyväksymiseksi, ja kun yhtiö oli täyttänyt oman selvittämisvelvollisuutensa, eivätkä yhtiön selvityksissään antamat tiedot olleet sinänsä osoittautuneet myöhemminkään virheellisiksi, hallinto-oikeus katsoi, että oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 40 §:n 2 momentti oli estänyt määräämästä yhtiölle veroa kyseisten laskujen osalta. Merkitystä ei ollut sillä, että verotarkastuksessa selvitetyt tiedot olivat antaneet aihetta arvioida yhtiön vähennysoikeutta kyseisten laskujen osalta toisin kuin aiemmin kausivalvonnassa oli tehty, eikä asiassa voitu katsoa olevan kyse sellaisesta kokonaan uudesta selvityksestä, joka olisi oikeuttanut viranomaista muuttamaan aiemmin tekemäänsä nimenomaista ratkaisua verovelvollisen vahingoksi. Yhtiölle ei siten oltu voitu määrätä verotarkastuskertomuksen perusteella arvonlisäveroa riidanalaisten laskujen osalta.
Äänestys, 2–1.
Laki oma-aloitteisen verojen verotusmenettelystä 8 § ja 40 § 2 mom, Hallintolaki 31 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Suvi Leskinen, Jari Nikmo ja Petteri Lindstedt (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian. Ei lainvoimainen
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Ei uusia lausuntoja ja poikkeuslupia
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita
Ei uusia lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
KKO:2026:14 Veropetos – Törkeä veropetos – Oikeudenkäyntimenettely – Tutkimatta jättäminen
Erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa säädetty määräaika ei ollut esteenä tutkia samaan menettelyyn perustuvaa törkeää veropetosta koskevaa syytettä, joka oli nostettu kyseisen määräajan jälkeen tehdyn rikosilmoituksen perusteella.
RL 29 luku 1 §, RL 29 luku 2 §, L erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta 2 § 3 mom
”Korkein oikeus toteaa, että veronkorotusta koskevan päätösvallan käyttäminen edellyttää nimenomaisen päätöksen tekemistä ja ettei pidättäytymisessä veronkorotuspäätösten tekemisestä säännöksen mukaisessa määräajassa ole kysymys veronkorotuksen määräämisestä tai päätöksen tekemisestä siitä, ettei veronkorotukseen ole perusteita.”
KKO:2026:15 Avioliitto – Omaisuuden erottelu – Sovittelu – Perusteettoman edun palautus
Aviopuolisoilla A ja B oli avioehtosopimus, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Puolisot olivat vuonna 2014 ostaneet puoliosuuksin asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. He olivat sopineet, että A maksoi käteiskauppahinnan, joka vastasi noin puolta koko kauppahinnasta, ja että B vastasi osakkeisiin kohdistuvasta yhtiölainaosuudesta. Asunto-osakkeet oli myyty vuonna 2017 ennen avioeron vireilletuloa. Myyntihinnasta oli vähennetty yhtiölainaosuus, josta B oli tuolloin maksanut vain pienen osan. Loppumyyntihinta oli tilitetty puolisoille omistusosuuksien mukaisesti puoliksi.
Korkein oikeus katsoi, että B oli saanut osakkeiden myynnin yhteydessä perusteetonta taloudellista etua, joka hänen tuli palauttaa. Kysymys myös siitä, tuliko omaisuuden erottelua tämän jälkeen sovitella B:n hyväksi. (Ään.)
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi tuloverolain muuttamisesta (25.2.2026)
Tuloverolain 9 §:ään lisättiin vuonna 2020 säännöt ulkomaisen yhteisön yleisen verovelvollisuuden syntymisestä Suomessa olevan tosiasiallisen johtopaikan perusteella. Samassa yhteydessä säädettiin myös määräaikaisesta rahastopoikkeuksesta (TVL 9a §). Määräaikainen rahastopoikkeus päättyy vuoden 2026 lopussa, eikä sitä ole tarkoitus enää jatkaa. Esitysluonnoksessa on valmisteltu määräaikaispoikkeuksen korvaava pysyvä ratkaisu. Esitys perustuu pääministeri Orpon hallituksen puoliväliriihen kasvutoimiin.
Esityksessä ehdotetaan tuloverolakia muutettavaksi siten, että ulkomaisten rahastojen tosiasiallisen johtopaikan syntymistä Suomessa rahastoyhtiön toiminnan perusteella tarkennetaan.
Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian; muutosta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran 1.1.2027 ja sen jälkeen alkaviin verovuosiin.
Luonnos hallituksen esitykseksi digipalvelulain 6 a §:n muuttamisesta (tekoäly neuvonnassa) (18.2.2026)
Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoanne luonnoksesta hallituksen esitykseksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019, digipalvelulaki) 6 a §:n muuttamisesta. Muutoksen tarkoituksena on edistää tekoälyn hyödyntämistä hallinnon asiakkaille annettavassa neuvonnassa. Näin voitaisiin parantaa neuvonnan laatua sekä tehostaa viranomaisten toimintaa.
Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön osa direktiivistä, jolla mukautetaan EU:n arvonlisäverosääntöjä paremmin digiaikaan sopiviksi. Arvonlisäverolainsäädäntöön tehtäisiin direktiivin edellyttämät 1.1.2027 voimaan tulevat muutokset.
Esityksen mukaan lakiin lisättäisiin direktiivin edellyttämä sähkön, Yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian luovutusta koskeva säännös. Kyseisten hyödykkeiden luovutukset Yhteisön alueella muulle kuin verovelvolliselle ostajalle olisi mahdollista ilmoittaa arvonlisäveron erityisjärjestelmän kautta silloin, kun myyjä ei ole sijoittautunut verotusvaltioon.
Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annettua lakia muutettaisiin siten, että mahdollistettaisiin sähkön, Yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian luovutusten ilmoittaminen erityisjärjestelmässä myös silloin kun myynti tapahtuu Ahvenanmaan maakunnan alueella.
Sähköisen rajapinnan ylläpitäjän verovelvollisuutta koskevaa säännöstä täsmennettäisiin direktiiviä vastaavasti.
Pienten yritysten hallinnollista taakkaa helpottavan 10 000 euron raja-arvon soveltamista koskevaa säännöstä tarkistettaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla.
Arvonlisäverolakiin tehtäisiin eräitä direktiivin edellyttämiä arvonlisäveron erityisjärjestelmiin liittyviä täsmennyksiä.
Lakiin tehtäisiin direktiivin edellyttämät toimitusvarastojärjestelyjen soveltamista koskevat muutokset.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
Verohallinto pyytää lausuntoja selvitykseen taloustietojen viranomaisraportoinnin uudistamisesta. Selvityksen on laatinut Verohallinnon VirTa-valmisteluprojekti (viranomaisraportoinnin tavoitetila) osana Yrityksen digitalous -hankkeen jatkotyötä.
Selvityksessä esitetään siirtymistä hajautetusta viranomaisraportoinnista keskitettyyn tiedonvälitykseen. Uudistus koskisi kirjanpitovelvollisia ja niitä muistiinpanovelvollisia, jotka ovat arvonlisäverovelvollisten rekisterissä. Lisäksi uudistus koskisi viranomaisia tiedon hyödyntäjinä.