Edellisessä maaliskuun veropaketissa on huomioitu HE:t 42/2026 vp asti ja KHO:n päätökset 2026:18 asti. KVL:n ennakkoratkaisuja oli julkaistuna 2026/8 asti ja HaO-päätöksiä 6.3.2026 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin maaliskuulta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. KKO:n veroliitännäisiä ratkaisuja esitettiin yksi, samoin lausuntopyyntöjä lakiesitysluonnoksista.
HE 78/2026 vp laeiksi arvonlisäverolain ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain muuttamisesta
Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön osa direktiivistä, jolla mukautetaan EU:n arvonlisäverosääntöjä paremmin digiaikaan sopiviksi. Arvonlisäverolainsäädäntöön tehtäisiin direktiivin edellyttämät 1.1.2027 voimaan tulevat muutokset.
Esityksen mukaan lakiin lisättäisiin direktiivin edellyttämä sähkön, Yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian luovutusta koskeva säännös. Kyseisten hyödykkeiden luovutukset Yhteisön alueella muulle kuin verovelvolliselle ostajalle olisi mahdollista ilmoittaa arvonlisäveron erityisjärjestelmän kautta silloin, kun myyjä ei ole sijoittautunut verotusvaltioon. Tällöin myyjän ei tarvitsisi rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi verotusvaltioon.
Sähköisen rajapinnan ylläpitäjän verovelvollisuutta koskevaa säännöstä täsmennettäisiin direktiiviä vastaavasti.
Pienten yritysten hallinnollista taakkaa helpottavan 10 000 euron raja-arvon soveltamista koskevaa säännöstä tarkistettaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla. Raja-arvon alittuessa vain yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneen myyjän suorittama Yhteisön sisäinen tavaroiden etämyynti verotetaan kuljetuksen alkamisjäsenvaltiossa, jos toiseen jäsenvaltioon tapahtuneiden radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen tai telepalvelujen myyntien ja Yhteisön sisäisten tavaroiden etämyyntien kokonaisarvo EU:n alueella on enintään 10 000 euroa kalenterivuodessa. Raja-arvoa laskettaessa otettaisiin jatkossa huomioon ainoastaan sellaisten tavaroiden Yhteisön sisäinen etämyynti, jotka luovutetaan myyjän sijoittautumisjäsenvaltiosta.
Arvonlisäverolakiin tehtäisiin eräitä direktiivin edellyttämiä arvonlisäveron erityisjärjestelmiin liittyviä täsmennyksiä.
Lakiin tehtäisiin direktiivin edellyttämät toimitusvarastojärjestelyjen soveltamista koskevat muutokset. Tavara olisi mahdollista siirtää jäsenvaltiosta toiseen toimitusvarastojärjestelyjen mukaisesti vielä 30.6.2028 saakka. Tämän päivän jälkeen tavaroita ei voisi enää siirtää järjestelyjen piiriin. Toimitusvarastojärjestelyistä luovuttaisiin kokonaan vuoden siirtymäajan jälkeen 1.7.2029.
Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annettua lakia muutettaisiin siten, että mahdollistettaisiin sähkön, Yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian luovutusten ilmoittaminen erityisjärjestelmässä myös silloin kun myynti tapahtuu Ahvenanmaan maakunnan alueella.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
HE 76/2026 vp laiksi avioliittolain 86 §:n muuttamisesta
Esityksen mukaan syksyllä 2025 hyväksyttyjä muutoksia siitä, että vallinnanrajoituksia ei sovelleta, jos avioliiton päättymisestä on kulunut yli 10 vuotta, täsmennettäisiin niiden oikean soveltamisen varmistamiseksi.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2026.
HE 60/2026 vp laiksi Venäjän kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja sopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain soveltamisen keskeyttämisestä
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla keskeytetään Venäjän kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja sopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain soveltaminen.
Suomen ja Venäjän välillä on voimassa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jota on muutettu pöytäkirjalla. Venäjän federaation ulkoministeriö on 8.8.2023 ilmoittanut, että Venäjä keskeyttää kyseisen sopimuksen 5–21 artiklan ja 23 artiklan sekä sopimukseen liittyvän pöytäkirjan soveltamisen mainitusta päivästä lukien.
Verosopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä myös Suomen osalta annettiin eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle ja valtiovarainvaliokunnalle tietoja perustuslain 47 ja 97 §:n mukaisesti (UTP 70/2025 vp). Eduskunnalle on annettu asiasta tietoja perustuslain 47 ja 97 §:n mukaisesti, minkä jälkeen tasavallan presidentti päätti valtioneuvoston esityksestä perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä 1.7.2026 lukien. Säädettäväksi ehdotetulla lailla keskeytettäisiin sopimuksen voimaansaattamisesta annetun lain soveltaminen.
Ehdotettu laki sisältää asetuksenantovaltuuden. Tämän lain soveltamisen päättymisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella, jos tasavallan presidentti on päättänyt jatkaa edellä mainitun sopimuksen ja sen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan soveltamista.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 59/2026 vp laeiksi tuloverolain 124 ja 124 b §:n sekä verontilityslain 12 ja 12 f §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi verontilityslain sekä tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat veronsaajaryhmien yhteisöveron jako-osuuksia ja väliaikaisesti sovellettavia jako-osuuksia. Yhteisöveron jako-osuuksien muutoksilla kompensoitaisiin kunnille työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden poistumisesta ja työsuhdepolkupyörien verovapauden poistumisesta aiheutuvat muutokset yhteisöveron tuottoon pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2026.
HE 57/2026 vp laiksi tuloverolain muuttamisesta
Esityksen mukaan yhteisöjen yleisen verovelvollisuuden syntymistä tosiasiallisen johtopaikan perusteella täsmennettäisiin rahastotoiminnan osalta.
Lain on arvioitu lisäävän rahastoliiketoiminnan oikeusvarmuutta. Lailla ei ole arvioitu olevan vaikutuksia yhteisöveron tuottoon.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Maatalous- ja metsämaan verovapaus kiinteistöverotuksessa
Kiinteistön käypä arvo kiinteistöverotuksessa
Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa
Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa
Voimalaitokset kiinteistöverotuksessa
Kiinteistöverolain soveltamisohje
Suurten konsernien vähimmäisverotus – olettamasäännökset (safe harbours) sekä kansainvälisen toimintansa alkuvaiheessa olevien monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien siirtymäsäännös
Suurten konsernien vähimmäisverotus – konsernin tunnistaminen ja tuoton allokointi konserniyksiköille
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
Ei uusia KHO:n päätöksiä
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:2026/10 Henkilökohtaisen tulon verotus, Säästöhenkivakuutuksen takaisinosto, Tulon veronalaisuus, Pääoma
Hakija oli vuonna 1993 tehnyt säästöhenkivakuutussopimuksen. Vakuutuksen päävakuutettuna ja ainoana vakuutettuna oli hakijan lapsi. Säästöhenkivakuutus oli laskuperustekorkoinen, minkä lisäksi vakuutukselle hyvitettiin vuosittain asiakashyvitys sekä vakuutuksen päättyessä terminaalibonus. Vakuutus kuului vakuutusluokista annetun lain 13 §:n mukaisesti henkivakuutusluokkaan 1. Vakuutuksenottajalla, eli hakijalla, oli vakuutuksen voimassa ollessa oikeus tehdä takaisinostoja vakuutuksen vakuutussäästöstä, tai päättää vakuutus kokonaan, jolloin vakuutuksen säästöt maksettiin hakijalle.
Tuloverolain 34 §:n 3 momentin nojalla takaisinostotilanteessa henkivakuutukseen perustuvasta vakuutussuorituksesta oli veronalaista vain vakuutuksen tuotto, jos vakuutussuoritus tuli vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksenottajalle itselleen tämän ollessa vakuutettuna. Edellytys ei täyttynyt, kun hakija sai vakuutussuorituksen toisen henkilön (hakijan pojan) ollessa vakuutettuna.
Asian arvioiminen yksinomaan tuloverolain 34 §:n perusteella olisi johtanut hakijan vakuutukseen sijoittaman pääoman verottamiseen hakijan tulona. Kuitenkin tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan tulolla tarkoitettiin tietyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamia tuloja. Korkein hallinto-oikeus oli myös ratkaisukäytännössään todennut, että Suomen tuloverojärjestelmän yleinen periaate oli, että sama rahanarvoinen etuus luetaan vain kerran verovelvollisen veronalaiseen tuloon (esim. KHO 2025:4).
Keskusverolautakunta katsoi, että vakuutuksenottajalle maksetun vakuutussuorituksen täysimääräinen veronalaisuus tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja ei ollut saanut vähentää vakuutusmaksuja, olisi johtanut kohtuuttomaan ja tuloverojärjestelmän yleisten periaatteiden vastaiseen lopputulokseen. Siten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenevän periaatteen oli katsottava soveltuvan myös hakemuksessa kuvattuun tilanteeseen, jossa hakijalle palautui hänen aiemmin maksamansa rahamäärä.
Näin ollen keskusverolautakunta katsoi, että hakijan tehdessä takaisinoston hakemuksessa kuvatusta säästöhenkivakuutuksesta, vakuutussuoritus jäi tuloverolain 29 §:n 1 momentin tulokäsitteen ulkopuolelle siltä osin, kuin hakijalle ei kertynyt uutta tuloa, vaan hänelle palautui se rahamäärä, jonka hän oli säästöhenkivakuutuksesta vakuutusmaksuina aiemmin maksanut, eikä kyseisiä maksuja ollut aiemmin vähennetty verotuksessa.
Siten hakijan veronalaiseksi tuloksi katsottiin tuloverolain 35 §:n 1 momentin mukaisesti vain se osa vakuutuksen säästöstä, joka ylitti säästöhenkivakuutuksesta ja siihen liittyvästä kuolemantapausturvasta aiemmin maksettujen vakuutusmaksujen määrän.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026. Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 34 § 1–3 momentti, 35 § 1–2 momentti, (Ei lainvoimainen), Valitettu
KVL:2026/9 Arvonlisävero, Veron peruste, Hintaan suoraan liittyvä tuki, Veroton yleistuki
Asiassa oli kyse siitä, tuliko Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) A Oy:lle maksama valtionavustus lukea osaksi A Oy:n suorittaman sanomalehtien jakelupalvelun veron perustetta. A Oy:lle maksettiin valtionavustusta kahdessa eri tilanteessa.
A Oy sai valtionavustusta ensinnäkin tilanteessa, jossa oli kyse postilain 35 d §:n mukaisesta julkisesta palveluvelvoitteesta. A Oy oli osallistunut valintamenettelyyn, jossa haettiin palveluntarjoajaa julkisen palveluvelvoitteen toteuttamiseksi. Traficom oli myöntänyt tämän menettelyn perusteella A Oy:lle postilain 35 a §:ssä tarkoitettua valtionavustusta sanomalehtien jakeluun avustuskelpoisilla alueilla sellaisina arkipäivinä, jolloin kyseisillä alueilla ei ollut postilain 17 §:n mukaista yleispalveluun kuuluvaa jakelua. A Oy:llä oli Traficomin antaman avustuspäätöksen nojalla velvollisuus hoitaa kaikkien tuettujen sanomalehtien jakelu määrätyllä alueella kaikille yksittäisille tilaajille, joiden määrä vaihteli avustuskauden aikana.
Traficom määritteli avustuksen enimmäismäärän päätöksessään ja avustus maksettiin kahdessa osassa. Puolet enimmäismäärästä maksettiin ennakkona ja jäännöserä maksettiin erillisen hakemuksen perusteella avustuskauden päätyttyä. Avustuksen lopullinen määrä perustui jakelutoiminnan nettokustannuksiin ja määräytyi vasta siinä vaiheessa, kun toteutuneet kustannukset olivat tiedossa. Avustus kattoi myös kohtuullisen voiton sanomalehtien jakelusta.
Lisäksi A Oy sai valtionavustusta tilanteessa, jossa Traficom oli asettanut A Oy:lle tietyillä alueilla postilain 35 b §:n mukaisen palveluvelvoitteen postilain 35 g §:ssä tarkoitetulla määräyksellä. Traficomin päätöksen mukaan A Oy:n oli jaettava velvoitteen piiriin kuuluvat sanomalehdet päätöksessä määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Traficom korvasi A Oy:lle hakemuksesta jälkikäteen julkisen palveluvelvoitteen toteuttamisesta aiheutuneita kustannuksia sanomalehtijakelua koskevaan valtionavustukseen osoitetun määrärahan puitteissa. Kustannuksia korvattiin vain siltä osin kuin ne eivät tulleet katetuiksi A Oy:n kustantajilta veloittamilla maksuilla.
Kummassakin edellä kuvatussa tilanteessa A Oy sai periä avustuksen piirissä olevien sanomalehtien jakelusta lehtikustantajilta enintään Traficomin määräämän lehtikohtaisen enimmäishinnan.
A Oy:n suorittamat jakelupalvelut eivät hyödyttäneet selkeästi yksilöitävissä olevia henkilöitä, vaan kaikkia nykyisiä ja tulevia sanomalehtien tilaajia tietyllä alueella. Traficomin maksama avustus ei pienentänyt sanomalehtikustantajien jakelupalveluista maksamaa hintaa. Tämä hinta säilyi muuttumattomana riippumatta siitä, minkä verran A Oy sai valtionavustusta Traficomilta. Traficomin A Oy:lle maksaman lopullisen avustuksen määrä ei perustunut yksittäisten jaettujen sanomalehtien määriin, vaan jakelutoiminnasta aiheutuneisiin kustannuksiin. A Oy:n saaman avustuksen määrä ei ollut määritettävissä siinä vaiheessa, kun jakelupalvelut suoritettiin. Avustuksen tarkoituksena oli lähinnä korvata julkisesta palveluvelvoitteesta A Oy:lle aiheutuneet tappiot. Näissä olosuhteissa valtionavustuksella ei ollut suoraa yhteyttä A Oy:n suorittamiin jakelupalveluihin, vaan kyse oli verottomasta yleistuesta.
Traficomin A Oy:lle maksamaa valtionavustusta ei ollut pidettävä jakelupalvelun hintaan suoraan liittyvänä tukena hakemuksessa kuvatuissa tilanteissa. A Oy:n ei siten tullut lukea valtionavustusta osaksi jakelupalvelusta suoritettavan veron perustetta.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 73 §, 79 § ja 190 a §, Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, 73 artikla, Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-615/23, Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej, (Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Pohjois-Suomen HAO 31.3.2026 512/2026 Elinkeinotulon verotus – Siirtohinnoitteluoikaisu – Aineettoman omaisuuden luovutus konsernin sisällä – Markkinahintavertailumenetelmä – Ostajakohtaiset synergiat – Vertailtavien liiketoimien verovaikutukset
X-konsernin kuulunut yhtiö oli ostanut Y-konserniin kuuluvan pörssilistatun emoyhtiön osakekannan. Pian osakekaupan jälkeen Y-konsernin aineettoman omaisuuden omistaneet yhtiöt, A Oy ja B Oy sekä kaksi muuta yhtiötä, olivat tehneet sopimukset aineettoman omaisuutensa luovuttamisesta konsernin sisäisellä kaupalla X-konserniin kuuluvalle yhtiölle.
Asiassa oli riidatonta, että markkinahintavertailumenetelmä (CUP-menetelmä) soveltui aineettoman omaisuuden konserninsisäisen luovutushinnan määrittelyyn ja että mainittua osakekauppaa voitiin pitää vertailukelpoisena liiketoimena. Y-konsernin emoyhtiön osakekannasta maksettua hintaa oli siten pidetty lähtökohtana konsernin sisäisessä luovutuksessa luovutetun aineettoman omaisuuden hinnanmääritykselle.
A Oy ja B Oy olivat tehneet vertailukelpoisen liiketoimen kauppahinnasta erityisesti ostajaosapuoleen liittyviksi katsomiaan synergioita koskevan oikaisun. Verohallinto oli pitänyt sanottujen synergioiden vähentämistä vertailuhinnasta, ja lisäksi myös osakekauppaan nähden erilaisten verovaikutusten huomiotta jättämistä aineettoman omaisuuden luovutuksen hinnanmäärityksessä, virheellisenä menettelynä. Verohallinto oli siirtohinnoitteluoikaisuilla lisännyt A Oy:n ja B Oy:n elinkeinotuloihin niiden tekemien synergiaoikaisujen määrät ja verovaikutuksiin perustuvien oikaisujen määrät.
Hallinto-oikeus totesi, että Yhtiön synergiaoikaisuille esittämät perusteet eivät heijastuneet vastaavalla tavalla konsernin siirtohinnoittelussa. Konsernin emoyhtiölle tai aineettoman omaisuutensa luovuttaneille yhtiöille ei ollut jäänyt sisäisten kauppojen jälkeen sellaista synergioihin perustuvaa oikeutta kauppojen kohteena olevan omaisuuden tuottoon tulevaisuudessa, että se olisi oikeuttanut oikaisemaan vertailukauppahintaa aineettoman omaisuutensa luovuttaneiden yhtiöiden siirtohinnoittelussa. A Oy:n ja B Oy:n esittämillä perusteilla ei voitu muutoinkaan katsoa osoitetun, että X-konserni olisi maksanut osakekaupassa sellaisista ostajakohtaisista synergioista, jotka tulisi oikaista vertailuhinnassa, kun X-konsernissa oli samassa yhteydessä järjestetty sama omaisuus kokonaisuudessaan uudelleen X-konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä. A Oy:n ja B Oy:n valitukset hylättiin tältä osin.
Hallinto-oikeus katsoi vertailtavien liiketoimien verovaikutusten osalta, että Verohallinnon ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämien seikkojen perusteella ei voitu tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä sen suhteen, mihin markkinaehtoiseen hintaan riippumattomat osapuolet päätyisivät kysymyksessä olevissa aineettoman omaisuuden luovutuksissa. Verohallinnon tekemä myyjälle aiheutuviin verovaikutuksiin perustuva oikaisu vertailuhintaan CUP-menetelmää sovellettaessa olisi kuitenkin johtanut markkinaehtoisessa vertailukaupassa aineettomasta omaisuudesta maksettua korkeampaan arvoon ja olisi tässä tapauksessa saattanut johtaa sellaiseen hintaan, jota riippumaton ostaja ei olisi ollut valmis maksamaan omaisuudesta. Hallinto-oikeus katsoi, että kysymys ei myöskään ollut sellaisesta tilanteesta, jossa konsernin sisäisessä luovutuksessa häviäisi aineettoman omaisuuden arvoa. Näin ollen verovaikutusten perusteella tehtyjä oikaisuja vertailukauppahintaan ei voitu pitää VML 31 §:ssä tarkoitettuna ehtona, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Verotuksen oikaisut kumottiin tältä osin.
Verovuosi 2016, Laki verotusmenettelystä 31 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Juhana Niemi sekä hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen ja Jani Taskila.
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Myyntisaamisten alaskirjaus ilman perintätoimia 2026 / 2135 29.4.2026
Yksityisen elinkeinonharjoittajan omaisuus- ja velkaerien kirjanpito ja esittäminen tilinpäätöksessä 2026 / 2134 29.4.2026
Toimintakertomuksen laatiminen yhdistyksessä 2026 / 2133 29.4.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2132 29.4.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2131 28.4.2026
Poikkeuslupa konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2130 14.4.2026
Poikkeuslupa konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2129 14.4.2026
Säätiön liitetietojen laatimisvelvollisuudesta tietyissä tapauksissa 2026 / 2128 31.3.2026
KPL 7b luvun 4 §:ssä tarkoitetusta Euroopan talousalueen ulkopuolisen yrityksen itsensä laatiman tuloverokertomuksen ensisijaisuudesta 2026 / 2127 17.3.2026
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita
Ei uusia lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
Ei uusia veroliitännäisiä päätöksiä
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Yhteisöverokantaa alennettaisiin nykyisestä 20 prosentista 18 prosenttiin. Vastaavasti rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettua lakia muutettaisiin siten, että rajoitetusti verovelvollisen yhteisön saamiin osinkoihin, korkoihin ja rojalteihin sovellettava lähdeveroverokanta alennettaisiin 18 prosenttiin. Lisäksi rajoitetusti verovelvollisten verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotettavaan tuloon sovellettava yhteisöverokanta ehdotetaan alennettavaksi 18 prosenttiin. Muiden verovelvollisten kuin luonnollisten henkilöiden elinkeinotoiminnan tappion vähennysaikaa pidennettäisiin nykyisestä 10 vuodesta 25 vuoteen. Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alusta. Yhteisöverokantaa koskevaa tuloverolain muutosta sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Yhteisön ennakkoperinnässä lakia sovellettaisiin sen voimaantulon jälkeen. Tappioiden vähentämistä koskevaa tuloverolain muutosta sovellettaisiin verovuoden 2026 tai sitä myöhemmän verovuoden vahvistettuihin tappioihin. Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain muuttamista koskevaa lakia sovellettaisiin lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen saatuun tuloon.