1. Hallituksen esitykset
HE 99/2023 vp (eduskunta.fi) Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kirjanpitolakia ja tilintarkastuslakia. Ehdotuksella pantaisiin täytäntöön tietyn kokoisten yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen maakohtaista ilmoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Säännöksiä tuloverotietojen ilmoittamisesta sovellettaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla tilikausilla, jotka alkavat 22.6.2024 ja sen jälkeen.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Seuraamusmaksut varainsiirtoverotuksessa
Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa
Kotitalous työn teettäjänä
Yritysmuodonmuutosten ja yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotus
Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus
Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus
Työsuhdeoptioiden verotus
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
Osittain verovelvollisten yhteisöjen ja yhteisetuuksien tuloveroprosentit 2023–2025
Osakesäästötilin verotus
Kotitalousvähennys verotuksessa
Kotitalousvähennys asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä sekä öljylämmityksestä luopumisesta aiheutuneista töistä
Kotitalousvähennys tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä sekä fysio- ja toimintaterapiasta
Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
Täytäntöönpanon keskeyttäminen
Kuolinpesäosuuden luovutuksen verotus
Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus
Avainhenkilöiden verotus
Muutoksenhaku Verohallinnon päätökseen
Luontoisedut verotuksessa
Verotuksen yleiset menettelysäännökset
Valmisteveron alaisten tuotteiden siirtomenettelyt
Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
Henkivakuutuksen verotus
Kapitalisaatiosopimuksen verotus
Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti
Rakentamattomien rakennuspaikkojen ilmoittaminen
Täydentävä verotuspäätös
Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa
Ennakonpidätyksen toimittaminen
Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa
Freelancer verotuksessa
Työasuntovähennys
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2023 toimitettavaa verotusta varten
Maatilan arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa
Kiinteistö- ja asuntovarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa
Perintö- ja lahjaverotuksen arvostamista koskevien ohjeiden koontisivu
Joukkorahoituksena rahoitusta antavan henkilön verotus
Työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu
Suomesta ulkomaille maksettavien mm. osinkojen lähdeveroprosentit
Eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotus
Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille
Verohallinnon työjärjestys
Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista
Verohallinnon päätös veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta
Verohallinnon päätös tietojen ilmoittamisesta positiiviseen luottotietorekisteriin
Verohallinnon päätös sääntöjen vastaisesti tai muuta kuin kaupallista myyntiä varten maahantuodun muun kuin nestemäisen savuttoman nikotiinituotteen verotusarvosta
Verohallinnon päätös sääntöjen vastaisesti tai muuta kuin kaupallista myyntiä varten maahantuodun muun tupakkaa sisältävän tuotteen verotusarvosta
Verohallinnon päätös korkoajan laskemisesta
Lotto- ja muiden arpajaisvoittojen jakaminen usean henkilön kesken
3. KHO:n vuosikirjapäätökset
KHO 2023:117 https://kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1701936686187.html#
Valituksen vireilletulo – Saapumisajankohta – Valituksen täydentäminen
Asiassa oli kysymys valituksen saapumisajan määrittämisestä hallinto-oikeudessa.
Valitus oli toimitettu hallinto-oikeuteen 30.12.2022 virka-ajan kuluessa sähköpostiviestillä, jossa oleva linkki ei ollut auennut. Viestistä oli kuitenkin ilmennyt viestin lähettäjä sekä se, että viestissä oli kysymys valituskirjelmästä ympäristöministeriön päätöksestä, joka koski rakennussuojelua. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 40 §:ssä säädetty täydennysmenettely huomioon ottaen asia oli ollut kirjattavissa vireille tulleeksi sähköpostin saapumispäivänä 30.12.2022. Koska valitusaika oli päättynyt 29.12.2022, valitus oli toimitettu valitusajan päättymisen jälkeen ja se oli tullut jättää tutkimatta jo tällä perusteella myöhästyneenä. Hallinto-oikeuden päätös valituksen tutkimatta jättämisestä, jossa valituksen saapumisaika oli määritelty tätä myöhemmäksi linkkiasiakirjojen uudelleen toimittamisen ajankohdan perusteella, kumottiin. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 2 mom, 14 § 1 mom ja 40 §
KHO 2023:116 https://kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1701936057315.html#
Henkilökohtaisen tulon verotus – Tulon veronalaisuus – Taloudellinen etu – Palkka – Rikosasiassa kertyneet neuvonta- ja oikeudenkäyntikulut – Työnantajan suorittamat työntekijän kulut
A oli Y-lehden toimittaja ja työsuhteessa B Oy:öön. A oli toinen toimittaja Y-lehden julkaisemassa X-nimisessä artikkelissa. A:ta vastaan oli nostettu rikossyyte, jonka mukaan A ja kaksi muuta henkilöä olisivat syyllistyneet artikkelin yhteydessä turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja eräiden luonnosteluvaiheessa olevien asiakirjojen osalta turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritykseen. Koska B Oy oli katsonut, että rikosasian ajaminen parhaalla mahdollisella tavalla oli sen intressissä, B Oy oli ottanut vastatakseen A:n puolustuksesta esitutkintavaiheesta alkaen. B Oy oli tilannut asiaan liittyvät palvelut asianajotoimistolta, jonka laskut oli osoitettu B Oy:lle.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, voiko A:n työnantaja B Oy suorittaa A:n sijasta A:n rikosasian neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut ilman, että A:lle kertyy tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua veronalaista palkkaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että esillä oleva syyte kohdistui A:han. Näin ollen neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut olivat A:n kuluja. A sai taloudellisen edun, kun B Oy suoritti nämä kulut hakijan puolesta. Tällainen taloudellinen etu oli lähtökohtaisesti palkkaa. Sanottua etua ei kuitenkaan ollut luonnehdittava palkaksi, jos esillä olevat neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut olivat A:lle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita menoja, jotka rinnastuvat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneisiin menoihin tai matka- ja edustusmenoihin. Vaikka A:n työtehtäviin oli kuulunut sanomalehdessä julkaistavien artikkelien laatiminen, hänen työtehtäviinsä ei kuitenkaan ollut katsottava kuuluneen vastaajana oleminen rikosasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen esillä olevasta B Oy:n maksusta asianajotoimistolle kertyi A:lle veronalaista palkkaa. Rikosasian lopputuloksella ei ollut merkitystä A:n saaman taloudellisen edun veronalaisuuden osalta.
Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide, Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 61 § 2 momentti, Ennakkoperintälaki 13 § 1 momentti 1 kohta ja 15 § 1 momentti
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL 2023/55 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/324144/kvl0552023/
Elinkeinotulon verotus, Tappioiden vähentäminen konserniavustuksesta
Suomen valtio omisti kaikki A Oy:n osakkeet kunnes A Oy siirrettiin B Oy:n täysin omistamaksi tytäryhtiöksi. Kyse ei ollut yleisseuraannosta. Suomen valtio omisti ennen ja jälkeen omistajanvaihdoksen kaikki B Oy:n osakkeet. A Oy:llä oli verotuksessa vahvistettuja tappioita verovuosilta ennen omistajanvaihdosta.
TVL 122 §:n 4 momentissa edellytettiin, että konserniavustuslain 3 §:n edellytykset konserniavustuksen antamiselle täyttyivät ennen omistajanvaihdosta. Keskusverolautakunta katsoi, että konserniavustuslain 3 §:ää oli tulkittava TVL 122 §:n 4 momentin soveltamisen yhteydessä sanamuodon mukaan suppeasti ja samalla tavalla, kuin sitä olisi tulkittu konserniavustuksen antamistilanteessa. Valtiota ei pidetty konserniavustuslain 3 §:ssä tarkoitettuna emoyhteisönä.
Näin ollen konserniavustuslain 3 §:ssä konserniavustuksen antamiselle säädettyjen edellytysten ei katsottu täyttyneen TVL 122 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla A Oy:n ja B Oy:n välillä ennen A Oy:ssä tapahtunutta omistajanvaihdosta.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.
Tuloverolaki 122 § 1, 3 ja 4 mom., Laki konserniavustuksesta verotuksessa 3 § 1–3 mom., Ei lainvoimainen
KVL 2023/48 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/280956/kvl0482023/
Henkilökohtaisen tulon verotus, Omaisuuden luovutus, Tulon jaksotus, Arvopaperi, Sertifikaatti
A suunnitteli sijoitusta tuotteeseen, joka muodostui vakuudettomista velkakirjoista, joiden nimellisarvo seurasi kohde-etuuden arvoa. Velkakirjoille ei ollut määritelty lopullista lunastuspäivää. Liikkeellelaskijan tuli sopimusehtojen puitteissa vaadittaessa maksaa sijoitustuotteen haltijalle kohde-etuuden arvoa vastaava määrä kuluilla vähennettynä. Sijoitustuotteelle ei maksettu muuta tuottoa. Tuote oli listaamaton, ja sitä tarjottiin merkittäväksi rajoitetulle sijoittajajoukolle. Sijoitustuotteen saattoi kuitenkin myydä liikkeellelaskijan järjestämillä jälkimarkkinoilla. A:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa sijoitustuotteen kohde-etuuksiin.
Keskusverolautakunta totesi, että sijoitustuotteessa kyse oli velkakirjalain 2 luvussa tarkoitetusta juoksevasta velkakirjasta (haltijavelkakirjasta). Haltijavelkakirjaa oli TVL 50 §:ää sovellettaessa pidettävä arvopaperina (KHO 2018:11).
Keskusverolautakunta katsoi, ettei sijoitustuote rinnastunut indeksilainaan, koska pelkän tuoton sijaan koko tuotteen arvo oli sidottu kohde-etuuden arvoon. Sen sijaan kyse oli erikseen määritellystä kohde-etuuden arvonkehitystä seuraavasta haltijavelkakirjamuotoisesta sertifikaatista. A:lle realisoitui sertifikaatista TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuloa vasta sen luovutuksen tai lunastuksen seurauksena. Lunastuksesta tai luovutuksesta syntyvä voitto oli A:n veronalaista tuloa TVL 45 §:n 1 momentin mukaisesti ja tappio vähennyskelpoinen TVL 50 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024., Tuloverolaki 45 § 1 mom., 50 § 1 mom., 110 §, Ei lainvoimainen, valitettu
KVL 2023/46 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/280778/kvl202346/
Arvonlisävero, Sosiaalihuoltopalvelu, Kotihoitopalvelut, Kotisairaanhoito, Edelleenmyynti
Hakija myi loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille hakemuksessa tarkemmin kuvattuja sosiaalihuoltolain 19 a §:ssä tarkoitettuja kotihoitopalveluja. Hakija ei tuottanut sosiaalihuoltopalveluja, vaan sosiaalihuoltopalvelujen tuottajat olivat Valveri-rekisteriin rekisteröityjä itsenäisiä yrittäjiä. Hakemuksen mukaan Valvira hyväksyi hakijan toiminnan järjestämisen siten, että vain palvelujen tuottajilla oli kotihoitopalvelujen osalta tarvittavat rekisteröinnit.
Sosiaalihuoltopalveluja koskevassa arvonlisäverolain 38 §:ssä verottomuuden edellytyksiä koskevat vaatimukset kohdistuivat lain sanamuodon mukaan palvelun tuottajaan, eikä myöskään arvonlisäverodirektiivin sanamuoto asettanut erityisiä rajoituksia palvelun myyjälle. Arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen oli myös katsottava edellyttävän tulkintaa, jonka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun edelleenmyynti oli vapautettu verosta. Kun palvelun tuottajan toiminta oli sosiaaliviranomaisen valvomaa ja palvelut suoritettiin sosiaalihuollon tarpeessa olleelle henkilölle, voitiin palvelu myydä arvonlisäverottomasti myös edelleen.
Sosiaalihuollon palvelujen tuottajan toiminta oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa arvonlisäverolaissa tarkoitetulla tavalla sosiaaliviranomaisen valvomaa. Hakijan ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitettujen kotihoitopalveluiden edelleenmyynnistä loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille.
Tilanteessa, jossa kotisairaanhoito muodostui jonkin itsenäisen yrittäjän ja asiakkaan kohdalla yksinomaiseksi tai pääasialliseksi suoritteeksi, hakemuksessa kuvatut kotisairaanhoitopalvelut olivat laissa tarkoitetulla tavalla ihmisen terveydentilan määrittämiseksi tai terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi suoritettuja toimenpiteitä. Hakemuksen mukaan kotisairaanhoitopalvelua tuottaneet itsenäiset yrittäjät olivat itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi rekisteröityneitä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joten lain edellytys rekisteröinnistä täyttyi. Kotisairaanhoitopalvelu oli tässä tilanteessa arvonlisäverolain 34 §:n nojalla arvonlisäveroton terveyden- ja sairaanhoitopalvelu.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:192 mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttäneen terveyden- ja sairaanhoitopalvelun edelleenmyynti oli vapautettu verosta. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakija myi edelleen verosta vapautetun terveyden- ja sairaanhoitopalvelun. Näin ollen hakijan hakemuksessa tarkoitetun kotisairaanhoitopalvelun edelleenmyynti loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille oli arvonlisäveroton.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2023-31.12.2024.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34, 35, 37 ja 38 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 132 artikla 1 kohta b ja g alakohta, Sosiaalihuoltolaki 19 a §, Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom, Arvonlisäverolaki 190 a §, KHO 2017:192
Äänestys 5-3, (Ei lainvoimainen), Valitettu
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Ei uusia julkaistuja päätöksiä