Edellisessä joulukuun veropaketissa on huomioitu HE:t 99/2023 vp asti, KHO:n päätökset 2023:117 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2023/55 asti (aiempia päätöksiä on julkaistu tämän jälkeen). HaO-päätöksiä on aiemmin ollut julkaistuna 17.10.2023 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot oli noteerattu joulukuulta.
1. Hallituksen esitykset
HE 102/2023 vp (eduskunta.fi) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia eli niin kutsuttua hankintalakia sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia eli niin kutsuttua erityisalojen hankintalakia.
Hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin esitettävillä muutoksilla huomioitaisiin Euroopan unionin lainsäädännön hankintojen ilmoittamista koskevat muutokset. Lisäksi esitetään muutettavaksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvontaa koskevaa määräaikaa.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi korjattavan Euroopan komission tarkastuksessa havaittu puute erityisalojen hankintalain sanamuodoissa.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
HE 101/2023 vp (eduskunta.fi) Hallituksen esitys laiksi työntekijöiden lähettämisestä annetun lain muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia. Euroopan komissio on käynnistänyt Suomea vastaan rikkomusmenettelyt, jotka koskevat työntekijöiden lähettämistä koskevan täytäntöönpanodirektiivin sekä tieliikenteen liikkuvuuspakettia koskevan direktiivin kansallista toimeenpanoa. Lakia muutettaisiin vastaamaan paremmin näiden direktiivien vaatimuksia.
Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi velvoite ilmoittaa työntekijöiden lähettämisestä rakennuttajalle ja pääurakoitsijalle sekä tilaajan toimintavelvoite huolehtia työsuojeluviranomaisen pyynnöstä sopimuskumppanin tavoittamisesta ja tähän liittyvä laiminlyöntimaksu.
Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi lähettävän yrityksen edustajan kelpoisuusvaatimuksia ja lähettämisilmoituksessa edellytettäviä tietoja. Esityksen mukaan tehostettaisiin myös maantieliikenteessä lähetettyjen kuljettajien valvontaedellytyksiä täsmentämällä vaadittavien asiakirjojen säilytysaikavelvoitetta ja työsuojeluviranomaisen oikeutta käännösten pyytämiseen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi lähetetyn työntekijän suojelemiseksi säännös vastatoimien kiellosta ja kiellon rikkomisesta seuraamuksena vahingonkorvausvelvollisuus. Näillä lisäyksillä turvattaisiin lähetetyn työntekijän oikeus vaatia työntekijöiden lähettämisestä annetun lain mukaisia oikeuksiaan viranomaisissa ja tuomioistuinmenettelyssä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2024.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus
Kioskiliiketoiminnan harjoittajat: ohjaus arvonlisäveron vähennysoikeudesta
Työnantajan ottaman sairauskuluvakuutuksen verotus
Korkeakoulussa työskentelevien henkilöiden verotus kansainvälisissä tilanteissa
Ulkomaantyöskentelystä saatua palkkaa koskeva kuuden kuukauden sääntö
Ulkomailla työskentelyn verotus
Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa
Vuokratulojen verotus
Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus
Freelancer verotuksessa
Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki
Verohallinnon päätös kaivosmineraalien verotusarvoista
Verohallinnon päätös yksityisten apteekkien liikevaihdon keskiarvosta vuonna 2022
Perhepäivähoitajien menot
3. KHO:n vuosikirjapäätökset
KHO:2024:10 – Korkein hallinto-oikeus
Elinkeinotulon verotus – Jälleenhankintavaraus – Muu omaisuus – Rakennus – Tuhoutuminen – Vakuutuskorvaus
A Oy:n omistama elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettuun muuhun omaisuuteen luettu rakennus oli tuhoutunut tulipalossa. Asiassa oli kysymys siitä, voiko A Oy muodostaa saamansa vakuutuskorvauksen perusteella saman lain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun jälleenhankintavarauksen.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 42 a §:n 1 momentissa luetellaan ne mainitun lain pykälät, jotka tulevat noudatettaviksi muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa. Lainkohdassa ei viitata jälleenhankintavarausta koskevaan 43 §:ään. Koska elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 43 §:ää ei ole säädetty noudatettavaksi mainitun lain 12 a §:ssä tarkoitetun muun omaisuuden osalta, kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarausta ei voida muodostaa muuhun omaisuuteen luetun omaisuuden tuhoutuessa.
Siten A Oy:llä ei ollut oikeutta tehdä jälleenhankintavarausta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2021. Laki elinkeinotulon verottamisesta 12 a §, 42 a § 1 momentti ja 43 § 1 momentti
KHO:2024:9 – Korkein hallinto-oikeus
Henkilökohtaisen tulon verotus – Osinko – Pääomatulo-osuus – Osakkeen matemaattinen arvo – Sulautuminen – Sulautumisvastikkeena saadut osakkeet – Jatkuvuusperiaate
A omisti B Oy:n ja C Oy:n osakkeita. Kummankin yhtiön tilikausi oli kalenterivuosi. B Oy:n oli tarkoitus sulautua C Oy:öön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 b §:ssä tarkoitetulla tavalla maaliskuussa 2023. Sulautumisvastikkeena B Oy:n osakkaille oli tarkoitus antaa vain C Oy:n osakkeita. C Oy:n oli tarkoitus päättää sulautumisen täytäntöönpanon jälkeen huhtikuussa 2023 osingonjaosta siten, että osinko olisi nostettavissa vuoden 2023 aikana.
Asiassa oli ratkaistavana, miten A:n sulautumisessa vastikkeena saamien C Oy:n osakkeiden varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (arvostamislaki) 9 §:ssä tarkoitettu verovuoden 2023 matemaattinen arvo oli laskettava.
Arvostamislain 13 §:n 1 momentin mukaan muun ohella yhtiöiden sulautuminen otetaan matemaattista arvoa laskettaessa erikseen huomioon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tarkempien säännösten puuttuessa ja kun otettiin huomioon sulautumisen luonne yleisseuraantona ja tuloverolain 33 b §:n tavoite katsoa pääomatuloksi yritykseen sijoitetun pääoman laskennallinen tuotto, sulautumisvastikkeena saadun C Oy:n osakkeen verovuoden 2023 matemaattiseksi arvoksi oli katsottava sulautuvan yhtiön B Oy:n osakkeen verovuoden 2023 matemaattinen arvo jaettuna sillä vastikeosakkeiden lukumäärällä, jonka yhdellä B Oy:n osakkeella sai sulautumisen perusteella.
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa (arvostamislaki) 2 §, 9 § ja 13 § 1 momentti
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
Rajoitetusti verovelvollisen tulon veronalaisuus, Suomesta saatu tulo, Aurinkovoimapuisto, Omaisuuden hankintameno
Asiassa oli kyse siitä, miltä osin aurinkovoimapuiston osat olivat TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettua omaisuutta.
Aurinkovoimapuisto oli rakennettu vuokramaalle. Vuokrasopimukset olivat pitkäaikaisia, siirtokelpoisia ja maakaaren nojalla kirjattavia. Keskusverolautakunta katsoi, että kyse oli TVL 6 §:ssä tarkoitetuista oikeuksista. Teräksestä valmistettuja maahan tai betoniperustuksiin kiinnitettyjä aurinkopaneelien tukirakenteita pidettiin rakennelmina. Vankkarakenteista sähköasemarakennusta, jossa oli työskentelytilaa 1–2 hengelle, pidettiin rakennuksena. Aurinkopaneeleja ja sähkön tuotantoon ja siirtoon liittyviä koneita ja laitteita, niitä palvelevia kaapeleita ja johtoja sekä koneita ja laitteita suojaavaa muuntamoasemaa pidettiin irtaimena käyttöomaisuutena.
Siten aurinkovoimapuistoon kuuluvista omaisuuseristä maanvuokrasopimus sekä vuokratulla maalla olevat aurinkopaneelien tukirakenteet ja sähköasemarakennus olivat TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettua omaisuutta.
Muut aurinkovoimapuiston rakentamiskustannukset tuli aktivoida omaisuuden hankintamenoon EVL 14 §:n 1 momentissa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti. Kun aurinkovoimapuiston rakennusaikaiset korkomenot aktivoitiin kirjanpidossa, ne oli verotuksessa luettava hyödykkeen hankintamenoon. Siltä osin kun aktivoidut korkomenot ja välilliset menot eivät välittömästi kohdistuneet johonkin omaisuuserään, ne voitiin jakaa omaisuuden hankintamenojen suhteessa aktivoitavaksi. Kirjanpidossa aktivoituja korkomenoja ei ollut mahdollista aktivoida ja vähentää verotuksessa erikseen EVL 23 §:ssä säädetyllä tavalla. Kantaverkon liittymismaksun sekä hankekehityskulujen ja muiden kulujen, jotka liittyvät hankkeen käynnistämiseen ja suunnitteluun, ei katsottu kohdistuvan TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettuihin omaisuuseriin.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024. Tuloverolaki 6 §, 10 § 10 kohta ja 10 a kohta, Laki elinkeinotulon verottamisesta 14 § 1 mom. ja 23 §, (Ei lainvoimainen)
Kansainvälinen verotus, Sijoitusrahaston verovapaus, Ulkomainen rahasto, Osuudenomistajien vähimmäismäärä, Väliyhteisö, Taloudellisen toiminnan poikkeus
Hakija oli tehnyt sijoituksen Rahastoon. Rahasto oli luxemburgilainen Société d’Investissement à Capital Variable -muotoinen (SICAV) ja alarahastona juridisesti osa päärahastoa. Päärahasto oli vapautettu tulo- ja varallisuusverosta Luxemburgissa. Rahasto sijoitti yleisöltä kerätyt varat heidän hyväkseen joukkovelkakirjoihin ja muihin kiinteätuottoisiin arvopapereihin. Ratkaistavana kysymyksenä oli se, pidettiinkö Rahastoa hakijan väliyhteisönä.
Hakemuksessa esitetyn oletuksen mukaan hakijalla olisi oikeus saada vähintään 25 % Rahaston voitosta tai varallisuuden tuotosta Rahaston 31.3.2024 päättyvän tilikauden päättyessä.
Näin ollen ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (”VYL”) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva määräysvaltaedellytys täyttyi. Saman momentin 2 kohdan kannalta verotuksen tason vertailemiseksi oli käytännössä ensin ratkaistava, rinnastuiko Rahasto tuloverolain (”TVL”) 20 a §:n mukaisesti kotimaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon.
Keskusverolautakunta katsoi, että kun Rahasto oli UCITS-direktiiviin (2009/65/EY) perustuvan Luxemburgin sijoitusrahastolainsäädännön mukainen rahasto, sen voitiin katsoa täyttävän TVL 20 a §:n 1 momentissa olevan avoimuuden vaatimuksen ja olevan toiminnallisilta piirteiltään lainkohdan edellyttämällä tavalla sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua sijoitusrahastoa vastaava rahasto. Kun Rahasto oli lisäksi Luxemburgissa tuloverosta vapautettu, sen oikeudellinen toimintamuoto ei estänyt sitä olemasta vastaavassa tilanteessa kuin kotimainen sopimusperusteinen sijoitusrahasto.
Vaikka muiden verovapauden edellytysten katsottiin siten täyttyvän, hakemusasiakirjojen mukaan Rahastolla ei kuitenkaan välttämättä olisi TVL 20 a §:n 1 momentissa edellytettyä 30 osuudenomistajaa.
Keskusverolautakunta totesi, että osuudenomistajien lukumäärää koskevaa vaatimusta oli perusteltu esitöissä sen varmistamisella, että verovapauden piiri rajautui riittävän laajaan aitoon yhteissijoittamiseen. Keskusverolautakunta katsoi, että osuudenomistajien lukumäärä oli objektiivinen seikka, jota koskeva vähimmäisvaatimus tähtäsi juuri tavoiteltuun päämäärään. Vaatimus ei ollut luonteeltaan sellainen, jonka vain kotimaiset rahastot voisivat täyttää, tai joka olisi sijoitusrahastoja toiminnallisilta piirteiltään vastaaville ulkomaisille rahastoille yleisellä tasolla mahdotonta täyttää. Hakemuksessa ei myöskään ollut tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella Rahastolla olisi esimerkiksi Luxemburgin lainsäädäntöön liittyvä este täyttää 30 osuudenomistajan vaatimusta.
Keskusverolautakunta katsoi edellä mainituin perustein, että jos Rahastolla ei ollut vähintään 30 osuudenomistajaa, se ei ollut samassa tilanteessa kuin rahastot, joilla edellytys täyttyi. Rahaston verovapauden evääminen tällä perusteella ei siten muodostanut pääomien vapaan liikkuvuuden kiellettyä rajoitusta.
Merkitystä ei tällöin ollut sillä, täyttäisikö Rahasto TVL 20 a §:n 3 momentissa olevat voitonjakoa, pääomaa ja osuudenomistajien laatua koskevat vaatimukset.
Tämän jälkeen oli vielä arvioitava, saattoiko Rahasto vapautua väliyhteisötulkinnalta VYL 3 §:n 1 ja 3 momenteissa säädetyn taloudellisen toiminnan poikkeuksen perusteella.
Keskusverolautakunta katsoi, että Rahaston toiminnan luonteesta huolimatta myös siihen oli sovellettava laissa olevia substanssivaatimuksia. Toiminnan luonne oli huomioitava arvioitaessa sitä, minkälainen substanssi on riittävä. Kun Rahastolla ei ollut lainkaan VYL 3 §:n 3 momentin tarkoittamia omia toimitiloja, kalustoa ja henkilökuntaa, vaan se oli varoja lukuun ottamatta ulkoistanut kaiken toimintansa, keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että Rahastoon ei voitu soveltaa taloudellisen toiminnan poikkeusta. Rahasto katsottiin siten hakijan väliyhteisöksi, jos Rahastolla oli alle 30 osuudenomistajaa vuoden kuluttua sen toiminnan aloittamisesta.
Ennakkoratkaisu verovuodelle 2024. Tuloverolaki 20 a § 1 mom. ja 7 mom., Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 2 § ja 3 §, Äänestys 7–1, (Ei lainvoimainen)
Kansainvälinen verotus, Sijoitusrahaston verovapaus, Ulkomainen rahasto, Osuudenomistajien vähimmäismäärä, Väliyhteisö, Taloudellisen toiminnan poikkeus, Toimialapoikkeus
Hakija oli tehnyt sijoituksen Rahastoon. Rahasto oli sopimusperusteinen trustimuotoinen japanilainen sijoitusrahasto, jonka osuudet oli julkisesti noteerattu Tokion pörssissä. Rahasto oli Japanissa tuloverosta vapaa. Rahasto sijoitti yleisöltä kerätyt varat heidän hyväkseen japanilaisten keskisuurten ja suurten monialayhtiöiden osakkeisiin seuraten erästä osakeindeksiä. Rahastoa valvoi Japanin finanssivalvonta, Securities and Exchange Surveillance Commission (SESC). Rahastoa hallinnoi ja sen sijoituspäätöksistä vastasi hallinnointiyhtiö, ja Rahaston varoja säilytti edunvalvojapankki.
Ratkaistavana kysymyksenä oli se, pidettiinkö Rahastoa hakijan väliyhteisönä.
Hakemuksessa esitettiin oletuksena, että hakijalla oli oikeus saada vähintään 25 % Rahaston voitosta tai varallisuuden tuotosta hakijan verovuosina 2023 ja 2024 päättyvien Rahaston tilikausien päättyessä. Tällöin ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (”VYL”) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva määräysvaltaedellytys täyttyi kyseisten tilikausien osalta. Saman momentin 2 kohdan osalta verotuksen tason vertailemiseksi oli käytännössä ensin ratkaistava, rinnastuiko Rahasto tuloverolain (”TVL”) 20 a §:n mukaisesti kotimaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella Rahaston voitiin katsoa vastaavan olennaisilta osin toiminnaltaan ja tarkoitukseltaan TVL 20 a §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kotimaista sijoitusrahastoa. Rahaston katsottiin myös täyttävän TVL 20 a §:n 1 momentissa olevan avoimuuden vaatimuksen. Rahasto oli sopimusperusteinen, vaikka se oli myös trustimuotoinen. Lisäksi TVL 20 a §:n 5 momentissa olevat ETA-alueen ulkopuolella rekisteröityjä rahastoja koskevat edellytykset täyttyivät Rahaston tapauksessa, kun Japani oli merkittynä Verohallinnon ylläpitämään tietojenvaihtoa koskevaan ns. valkoiseen listaan, ja kun Rahaston toimintaa säänteli Japanese Act on Investment Trusts and Investment Corporations, jonka oli selvitetty soveltuvan yleisesti japanilaisiin sijoitusrahastoihin.
Vaikka muut verovapauden edellytykset siten täyttyivät, hakemusasiakirjojen mukaan Rahastolla ei välttämättä ollut TVL 20 a §:n 1 momentin edellyttämää 30 osuudenomistajaa.
Keskusverolautakunta totesi, että osuudenomistajien lukumäärää koskevaa vaatimusta oli perusteltu esitöissä sen varmistamisella, että verovapauden piiri rajautui riittävän laajaan aitoon yhteissijoittamiseen. Keskusverolautakunta katsoi, että osuudenomistajien lukumäärä oli objektiivinen seikka, jota koskeva vähimmäisvaatimus tähtäsi juuri tavoiteltuun päämäärään. Vaatimus ei ollut luonteeltaan sellainen, jonka vain kotimaiset rahastot voisivat täyttää, tai joka olisi sijoitusrahastoja toiminnallisilta piirteiltään vastaaville ulkomaisille rahastoille yleisellä tasolla mahdotonta täyttää. Hakemuksessa ei myöskään ollut tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella Rahastolla olisi esimerkiksi Japanin lainsäädäntöön liittyvä este täyttää 30 osuudenomistajan vaatimusta. Keskusverolautakunta katsoi edellä mainituin perustein, että jos Rahastolla ei ollut vähintään 30 osuudenomistajaa, se ei ollut samassa tilanteessa kuin rahastot, joilla edellytys täyttyi. Rahaston verovapauden evääminen tällä perusteella ei siten muodostanut pääomien vapaan liikkuvuuden kiellettyä rajoitusta.
Tämän jälkeen oli vielä arvioitava, saattoiko Rahasto vapautua väliyhteisötulkinnalta VYL 3 §:n 1 ja 3 momenteissa säädetyn ns. substanssipoikkeuksen ja saman pykälän 2 momentin 3 kohdassa olevan ns. toimialapoikkeuksen täyttymisen perusteella.
Keskusverolautakunta katsoi, että Rahaston toiminnan luonteesta huolimatta myös siihen oli sovellettava laissa olevia substanssivaatimuksia. Toiminnan luonne oli huomioitava arvioitaessa sitä, minkälainen substanssi on riittävä. Kun Rahastolla ei ollut lainkaan VYL 3 §:n 3 momentin tarkoittamia omia toimitiloja, kalustoa ja henkilökuntaa, vaan se oli varoja lukuun ottamatta ulkoistanut kaiken toimintansa, keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että Rahastoon ei voitu soveltaa substanssipoikkeusta.
Ottaen huomioon VYL 3 §:n 2 momentin 3 kohdan sanamuodon sekä esitöissä olevat luonnehdinnat teolliseen tuotantotoimintaan verrattavasta palvelutoiminnasta ja maininnat siitä, minkälaisia toimintoja ei ollut pidettävä sellaisena, keskusverolautakunta katsoi, että Rahaston harjoittama sijoitustoiminta ei ollut toimialapoikkeuksen piiriin kuuluvaa vapautettua toimintaa. Rahasto ei siten täyttänyt VYL 3 §:n vaatimuksia myöskään tällä perusteella.
Näin ollen Rahasto katsottiin hakijan väliyhteisöksi, jos Rahastolla oli alle 30 osuudenomistajaa niiden tilikausien päättyessä, jotka päättyivät yli vuoden kuluttua Rahaston toiminnan aloittamisesta.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023–2024. Tuloverolaki 20 a § 1 mom., 5 mom. ja 6 mom. Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 2 § ja 3 §, Äänestys 7–1, (Ei lainvoimainen)
Arvonlisävero, Terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvä tutkimus- ja laboratorio palvelu
A Oy toimi kliinisen geenitestauksen toimialalla ja harjoitti laboratorio-, diagnostiikka- ja tutkimuspalvelutoimintaa sekä muuta näihin liittyvää toimintaa. Yhtiöllä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (1990/152) 4 §:n mukaista lupaa.
A Oy suoritti seulontatestausta. Seulontatestaus saattoi olla kantajaseulontaa tai ennakoivaa seulontaa. Kantajaseulonta suoritettiin perheenlisäystä suunnitteleville peittyvästi periytyvien vakavien varhain puhkeavien tautien selvittämiseksi. Kantajaseulonnan tulosten perusteella oli mahdollista tarkastella erilaisia vaihtoehtoja, kuten hedelmöityshoitoja tai alkiodiagnostiikkaa. Ennakoivaa seulontaa suoritettiin aikuisiässä puhkeavien riskien tunnistamiseksi. Ennakoivalla seulonnalla pyrittiin tunnistamaan henkilöitä, joilla oli kohonnut perinnöllinen riski sairastua esimerkiksi syöpäsairauksiin tai sydän- ja verisuonisairauksiin. Ennakoivan seulonnan tulokset mahdollistivat elämäntapasuositusten antamisen ja tarvittaessa hoitojen aloittamisen.
Seulontatestaus tehtiin aina terveydenhuollon palveluntuottajan toimeksiannosta. Tyypillisiä seulontatestausta tilaavia asiakasryhmiä olivat yliopistosairaalat, terveydenhuollon laboratoriot ja yksityiset klinikat. A Oy toimitti geenitestauksen tilanneelle asiakkaalle lausunnon geenitestauksen tuloksista. Lausunnossa kuvattiin testatuissa geeneissä havaitut mahdolliset tautien/sairauksien aiheuttamat geenimuutokset ja niihin liittyvä tautiriski ja periytymismekanismi. Testitulosten avulla terveydenhuollon palveluntuottaja saattoi ohjata potilaita esimerkiksi tarkempiin lääketieteellisiin seuranta- ja jatkotutkimuksiin.
Kun otettiin huomioon A Oy:n suorittamien palvelujen luonne ja tarkoitus, palveluja oli pidettävä AVL 36 §:n 2 kohdassa tarkoitettuina arvonlisäverosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvinä tutkimus- ja laboratoriopalveluina. Hakijan ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa kysymyksessä olevien palvelujen myynnistä.
Ennakkoratkaisu ajalle 18.12.2023-31.12.2024. Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 35 §, 36 § 2 kohta
(Ei lainvoimainen)
Arvonlisävero, Rahoituspalvelu, Vähennys-/palautusoikeus, Ostaja sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, mutta kiinteä toimi- paikka EU:n alueella
Yhtiö tarjosi luottojen välityspalvelua. Kyse oli AVL 41 §:ssä ja 42 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun tarjoamisesta. Yhtiö tarjosi luottojen välityspalvelua myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille ostajille, kuten EU:n alueelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten Norjaan sijoittautuneille sivuliikkeille. Yhtiö saattoi tarjota luottojen välityspalvelua muillekin sellaisille EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille ostajille, joilla oli kiinteä toimipaikka EU:n alueella.
Keskusverolautakunta katsoi, että nyt arvioitavana olevassa tilanteessa oikeutta arvonlisäveron palautukseen/vähennykseen oli arvioitava arvonlisäverodirektiivin 169 artiklan c alakohdan sanamuodon perusteella. Hakijalla oli siten oikeus saada palautuksena/vähentää ostojen sisältämä arvonlisävero siltä osin kuin hankintoja käytettiin verosta vapautettujen luoton välityspalvelujen myyntiin, kun palvelujen vastaanottaja oli EU:n ulkopuolella sijaitseva sivuliike tai EU:n ulkopuolelle sijoittautunut yhtiö, joilla oli kiinteä toimipaikka jossakin EU-maassa.
Ennakkoratkaisu ajalle 21.11.2023-31.12.2024. Arvonlisäverolaki 41 §, 42 § 1 momentti 2 kohta, 131 § 1 momentti 2 kohta, Arvonlisäverodirektiivi 135 artikla 1 kohta b alakohta, 169 artikla c alakohta. (Ei lainvoimainen), Valitettu
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Itä-Suomen HAO 11.01.2024 59/2024 – Hallinto-oikeuden päätöksiä – FINLEX ®
Elinkeinotulon verotus – Käyttöomaisuusosake – Kiinteistöjen omistaminen tai hallinta – Golftoiminta – Kokonaisarviointi
A Oy on tekemässään ennakkoratkaisuhakemuksessa kysynyt, ovatko B Oy:n osakkeet hakijan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:n mukaista käyttöomaisuutta vai 12 a §:n mukaista muuta omaisuutta, ja pidetäänkö B Oy:tä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena kiinteistöyhtiönä, jolloin hakija saisi vähentää B Oy:n osakkeiden myynnistä aiheutuvat luovutustappiot kaikista elinkeinotoiminnan tuloistaan vähennyskelpoisina tappioina.
Verohallinto on antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että B Oy:n osakkeita pidetään hakijan käyttöomaisuutena, mutta B Oy:tä ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena kiinteistöyhtiönä, joten hakija ei saa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 4 momentin perusteella vähentää osakkeiden myynnistä aiheutuvia luovutustappioita kaikista elinkeinotoiminnan tuloistaan. B Oy:n osakkeiden luovutuksesta syntyvät tappiot muodostavat hakijan verotuksessa vähennyskelvottoman käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappion.
A Oy on valittanut annetusta ennakkoratkaisusta. Asiassa oli riidatonta, että B Oy:n osakkeet kuuluvat A Oy:n käyttöomaisuuteen. Asiassa oli hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko B Oy:tä pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena osakeyhtiönä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, jolloin A Oy saisi vähentää osakkeiden myynnistä aiheutuvat luovutustappiot kaikista elinkeinotoiminnan tuloistaan. Hallinto-oikeus totesi, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 92/2004 vp) mukaan tämä tuli ratkaista toimintaa koskevan kokonaisarvioinnin perusteella.
Ennakkoratkaisuhakemuksesta ja sen liitteistä ilmeni, että B Oy on kiinteistöjen omistamisen ohella harjoittanut golfliiketoimintaa, jota hallinto-oikeuden arvion mukaan on pidettävä urheilu- ja elämyspalveluiden tuottamisena. Yhtiön varallisuus on muodostunut lähes täysin kiinteistöistä ja niillä olevista rakennuksista. Yhtiön tuloslaskelmallaan ilmoittamasta golftoiminnan noin 2,4 miljoonan euron suuruisesta liikevaihdosta noin 1,4 miljoonaa euroa on muodostunut osakkeenomistajilta perityistä hoitovastikkeista ja kiinteistöllä olevista rakennuksista saaduista vuokratuloista. Liikevaihdosta lähes miljoona euroa on koostunut green fee -maksuista, yritystapahtumista, pelioikeuksien välityksestä, yhteistyösopimuksista ja golfautoista saaduista tuloista sekä muista tuotoista. Yhtiön palveluksessa on ollut keskimäärin 25 työntekijää.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Asiaa kokonaisuutena arvioiden ja ottaen erityisesti huomioon kiinteistöön kohdistuvan aktiivisen liiketoiminnan laadun ja laajuuden sekä yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden määrän, hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n tosiasiallinen toiminta ei ole käsittänyt pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole edes väitetty, että muut pykälän 2 momentissa säädetyt käyttöomaisuusosakkeiden verovapaan luovutuksen edellytykset eivät täyttyisi. Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, joten niiden hankintameno ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 1 momentin perusteella vähennyskelpoinen meno. Luovutuksesta aiheutuvat tappiot muodostavat A Oy:n verotuksessa vähennyskelvottoman käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappion.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Tuula Viiliäinen. Asian esittelijäjäsen Tuula Viiliäinen. Päätös ei ole lainvoimainen.
Vaasan HAO 22.12.2023 1767/2023 – Hallinto-oikeuden päätöksiä – FINLEX ®
Lahjaverotus – Ennakkoratkaisu – Sukupolvenvaihdoshuojennus – Taseaukaisu – Yritysvarallisuus
A:n oli tarkoitus lahjoittaa lapselleen B:lle 20 prosentin osuus osakeyhtiö X:n osakkeista. Yhtiön liikevaihdosta pääosa muodostui kiinteistöhuolto- ja siivouspalveluista. B olisi jatkanut lahjana saamallaan omaisuudella yritystoiminnan harjoittamista. A oli hakenut Verohallinnolta ennakkoratkaisua siitä, mikä oli lahjasta suoritettavan lahjaveron määrä. Hakemuksessa oli vaadittu perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:ien mukaista huojennusta. Verohallinto oli antanut ennakkoratkaisun, jossa huojennus osakkeiden lahjoituksen perusteella myönnettiin X Oy:n varoihin lukuun ottamatta yhtiön omistamia asunto-osakkeita.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa A:n valituksen johdosta kyse siitä, tuliko huojennuksen laskennassa ottaa huomioon kaikki osakeyhtiö X:n taseessa olevat varat mukaan lukien yhtiön omistamat asunto-osakkeet.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi, että merkittävin osa yhtiön nettovarallisuudesta koostui osakehuoneistoista, jotka oli hankittu sijoitusomaisuudeksi. Varoja ei pidetty perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina huojennettavina yritysvaroina. Asunto-osakkeiden ei katsottu liittyvän yritystoiminnan harjoittamiseen tai sen jatkamiseen. Näin oli siitä huolimatta, vaikka osakkeet oli hankittu yhtiön voittovaroilla. Ratkaisevaa merkitystä ei ollut niillä valituksessa esitetyillä perusteilla, joiden mukaan osakeomistus oli mahdollistanut uusien palvelusopimusten hankinnan tai sillä, että osakkeita oli käytetty osittain yhtiön lainojen vakuutena. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sen johdosta, että osakkeet olivat osakeyhtiöiden henkilökohtaisen tulolähteen poistuttua elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvia varoja.
Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mom
vrt. KHO 2018:163