Huhtikuun veropaketti – Verolakiasiat Ruotoistenmäki

Edellisessä maaliskuun veropaketissa on huomioitu HE:t 17/2025 vp asti, KHO:n päätökset 2025:22 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2025/8 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 7.3.2025 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin maaliskuulta, samoin Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. Veroliitännäisiä KKO:n ratkaisuja ei ollut.

1. Hallituksen esitykset

HE 39/2025 vp laeiksi veronkantolain sekä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 5 b §:n muuttamisesta (käsittelyssä, annettu 30.4.2025)

Esityksen tarkoituksena on selkeyttää veron maksujen ja palautusten käyttämistä veron suoritukseksi. Esityksen tavoitteena on vähentää yritysten verojen maksamiseen ja maksutilanteen selvittämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa.

Veronkantolain säännöksiä maksun kohdistamisesta ehdotetaan täsmennettäviksi siten, että maksaja voisi nykyistä laajemmin käyttää maksutapaa, jossa maksut kohdistetaan verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi. Ehdotetuilla muutoksilla mahdollistettaisiin osakeyhtiömuotoisille yrityksille ja muille yhteisöille verojen suorittaminen yhtä viitenumeroa käyttämällä. Maksu käytettäisiin veron suoritukseksi eräpäivänä ja verojen eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Käyttämättä oleva maksu palautettaisiin verovelvolliselle pyynnöstä. Perintätoimen kohteena, esimerkiksi maksujärjestelyssä, oleville veroille maksu kohdistettaisiin erillisellä viitenumerolla.

Nykyinen sääntely maksun kohdistamisesta tietyn verolajin verojen suoritukseksi säilyisi ennallaan ja olisi luonnollisten henkilöiden ensisijainen veron maksujen kohdistamistapa. Myös elinkeinotoimintaa ja maa- ja metsätaloutta harjoittavat luonnolliset henkilöt kohdistaisivat maksut veroille nykytilan mukaisesti.

Säännöksiin veronpalautuksen käyttämisestä veron suoritukseksi ehdotetaan muutoksia, joilla vähennettäisiin palautuksen käyttämisestä aiheutuvia epäselvyyksiä verojen maksamisessa. Palautusten käyttötilanteiden vähentämiseksi esityksessä ehdotetaan, että käytettävissä olevat maksut käytettäisiin veron suoritukseksi ennen veronpalautuksia. Sääntelyä selvennettäisiin myös siten, että veron eräpäivänä maksettu maksu käytettäisiin veron suoritukseksi ennen veronpalautusta.

Oma-aloitteisesti ilmoitettavien ja maksettavien verojen maksujen ja palautusten käyttämiseen ehdotetaan maksamista selkeyttäviä muutoksia. Oma-aloitteisille verolle kohdistettua maksua ei käytettäisi muiden verolajien erääntyneille veroille maksukuukauden lopussa vaan vasta, kun käyttämättä olevaa maksua palautettaisiin verovelvollisen pyynnöstä. Palautusten käyttämisen yhtenäistämiseksi oma-aloitteisten verojen palautuksia käytettäisiin kaikkien verolajien erääntyneiden verojen suoritukseksi, ja nykyisestä oma-aloitteisen veron etusijasta palautuksen käytössä luovuttaisiin. Oma-aloitteisen veron palautuksen käyttämisen ajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Verohallinnon valvontatoimen kohteena oleva palautus olisi käytettävissä erääntyneen veron suoritukseksi vasta, kun valvontatoimi on päättynyt.

Veron suoritukseksi käytetylle maksulle laskettavasta hyvityskorosta luovuttaisiin hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

Sähköisten menettelyjen edistämiseksi verojen maksutilanteesta kertovaa yhteenvetoa ei enää lähetettäisi pyynnöstä postitse niille verovelvollisille, jotka kuuluvat yhteenvedon sähköisen tiedoksiannon piiriin.

Lisäksi veronkantolakiin tehtäisiin eräitä muita veronkantomenettelyä sujuvoittavia muutoksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan marraskuussa 2025.

HE 25/2025 vp laeiksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain, verotusmenettelystä annetun lain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 30 §:n muuttamisesta

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä on nykyisin mahdollista saada tilin asiakkuutta koskevia tietoja. Kansallisista muutostarpeista johtuen ehdotetaan, että eräillä toimivaltaisilla viranomaisilla, joilla on lainmukainen oikeus saada tehtävänsä hoitamiseksi saldo- ja tilitapahtumatietoja ja arvopapereihin liittyviä tietoja, olisi mahdollisuus jatkossa selvittää myös nuo tiedot pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmässä.

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään ehdotetaan lisättäväksi uusi tiedon käsittelytapa, keskitetty sähköinen saldo- ja tilitapahtumajärjestelmä. Laissa säädettäisiin järjestelmän käyttöön oikeutettujen viranomaisten lisäksi järjestelmässä käsiteltävistä tiedoista, velvollisuudesta luovuttaa tietoja järjestelmän kautta ja järjestelmän käyttöön liittyvistä lokitiedoista sekä lokitietojen käsittelytarkoituksista. Kyseessä olisi keskitetty järjestelmä, jossa jokainen siihen kuuluvia tietoja käsittelevä taho olisi omalta osaltaan ja itsenäisesti rekisterinpitäjä käsittelemänsä tiedon osalta. Järjestelmän käytön edellytyksenä olisi, että saldo- ja tilitapahtumatiedot sekä arvopapereihin liittyvät tiedot ovat viranomaiselle välttämättömiä sen suorittaessa laissa määriteltyjä tehtäviään.

Verotusmenettelystä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi entistä tarkkarajaisempi säännös Verohallinnon tiedonsaannista. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin esitetään säädettäväksi viittaus uuteen verotusmenettelystä annetun lain säännökseen.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.12.2025.

2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/

Täydentävä verotuspäätös

Luonnollisen henkilön omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot kansainvälisissä tilanteissa

Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa

Ennakkoperintö verotuksessa

Verohallinnon suoritteiden maksullisuus

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki

Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus

Yhteishankintakoulutus tuloverotuksessa ja ennakkoperinnässä

Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut

3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset

KHO:2025:33 – Korkein hallinto-oikeus Arvonlisävero – Alueellinen soveltamisala – Talousvyöhyke – Myyntimaa – Kiinteään omaisuuteen liittyvä palvelu – Käännetty verovelvollisuus

A Oy suunnitteli Suomen talousvyöhykkeellä toteutettavaa tuulipuistohanketta. Yhtiö osti tuulipuistohanketta varten palveluja ulkomaisilta palveluntarjoajilta, joilla ei ollut kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Palveluissa oli kyse tuulipuistoalueeseen kohdistuvista tutkimus- ja analyysipalveluista. Kyse oli muun muassa sen selvittämisestä, millaisia vaikutuksia tuulipuiston rakentamisella olisi merenpohjan sedimentteihin, sekä geologisten olosuhteiden ja uhkien selvittämisestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys oli merioikeusyleissopimuksen 56 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista, jotka kuuluivat rantavaltion eli Suomen täysivaltaisuuden piiriin. Suomi oli Suomen talousvyöhykkeestä annetulla lailla määrittänyt sen talousvyöhykkeen ulottuvuuden ja rajat. Suomella oli lainkäyttövalta tuulipuistoalueeseen kohdistuviin tutkimus- ja analyysipalveluihin. Tämä kattoi myös arvonlisäverotusta koskevan lainkäyttövallan. Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva tuulipuistoalue kuului kysymyksessä olevan toiminnan osalta Suomen arvonlisäveroalueeseen. Kysymyksessä olevat palvelut olivat siten arvonlisäverolain 67 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön liittyviä palveluja. A Oy:n oli suoritettava ostamistaan palveluista arvonlisäveroa arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentissa säädetyn käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 19.3.2024–31.12.2025.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 1 a § 1 momentti, 9 § 1 momentti, 28 § ja 67 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 5 artikla 1 ja 2 kohta sekä 47 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus 55 artikla, 56 artikla 1 kohta ja 60 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-111/05, Aktiebolaget NN (EU:C:2007:195)

Ks. myös Högsta förvaltningsdomstolen (Sverige) 2023 ref. 19, Mål nr 7304–22

4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/

KVL 2025/16 Henkilökohtaisen tulon verotus, Tulospalkkion siirto henkilöstörahastoon, Ensisijaisesti rahana maksettava palkkio

Hakijan työnantaja tarjosi työntekijöilleen mahdollisuuden siirtää rahana maksettavan henkilökohtaisen tulospalkkionsa henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuun henkilöstörahastoon. Mikäli työntekijä halusi rahastoida vuosittaisen henkilökohtaisen tulospalkkionsa, hänen tuli valita, siirretäänkö rahastoon 50 % vai 100 % kyseisen vuoden maksettavista tulospalkkioista, kuitenkin maksimissaan yhden kuukauden veronalaista ansiota vastaava summa vuodessa. Työntekijällä oli mahdollisuus ilmoittaa tulospalkkion rahastoinnista ainoastaan silloin, kun rahastoinnin ilmoitusaika on auki, viimeistään palkkion kertymisvuoden loppuun mennessä. Tällöin työntekijä ei ollut vielä tietoinen tulospalkkion suuruudesta tai maksetaanko sitä hänelle lainkaan. Mikäli työntekijä ei ilmoittanut rahastoivansa tulospalkkiotaan osittain tai kokonaan, tulospalkkio maksettiin hänelle normaalin palkan ohella.

Keskusverolautakunta totesi, että henkilöstörahastolaissa säädettiin henkilöstörahastosta ja sen toiminnasta. Palkkion saajan verotuksesta säädettiin tuloverolaissa. Tuloverolaissa ei ollut nimenomaista säännöstä henkilöstörahastoon siirrettävien tulos- tai voittopalkkioiden verotuksesta. Tuloverolain 65 § koski henkilöstörahastosta nostettujen varojen verotusta. Lainvalmisteluaineistosta ei saanut tukea sille, että tuloverolain 65 §:n 1 momentissa olisi ollut tarkoitus poiketa henkilöstörahastosuoritusten verotuksen osalta tuloverolain 29 §:n ja 110 §:n periaatteista.

Keskusverolautakunta totesi lainvalmisteluaineistoon viitaten, että verovelvollisen vallintaan saaduilla tuloilla tarkoitettiin tuloverolain 110 §:n 1 momentissa niitä tuloja, joihin verovelvollisella oli määräämisoikeus, ja että oikeuskäytännössä tulon oli vakiintuneesti katsottu tulevan saajan vallintaan, jos saajalla on valintavaltaa sen suhteen, miten tulo käytetään.

Hakemuksessa kuvatussa tilanteessa päätöstä hakijalle maksettavan tulospalkkion siirrosta henkilöstörahastoon ei tehnyt työnantaja vaan hakija. Keskusverolautakunta katsoi, että tässä tilanteessa tulospalkkio tuli hakijan vallintaan tuloverolain 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ja oli hakijan tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettua veronalaista tuloa huolimatta siitä, että hakija valitsi, että palkkio siirretään kokonaan tai osittain henkilöstörahastoon.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026. Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 61 §, 65 § 1 momentti ja 110 § 1 momentti, Äänestys 6–2, (Ei lainvoimainen)

KVL 2025/14 Arvonlisävero, Vastikkeellisuus, Lainauskorvaus, Tekijänoikeuden haltijoita edustava järjestö, Komissiokauppa

Tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentin mukaan teoksen tekijällä on oikeus korvaukseen teoksensa kappaleiden lainaamisesta yleisölle, kun lainaaminen tapahtuu yleisestä kirjastosta tai korkeakoulukirjastosta. Tekijänoikeuslain 19 a §:n mukaan korvaus suoritetaan yhteishallinnointiorganisaation välityksellä. Asiassa oli arvioitavana, oliko valtion yhteishallinnointiorganisaationa toimivalle A ry:lle maksamaa lainauskorvausta pidettävä arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvan palvelun myynnistä suoritettuna vastikkeena.

Keskusverolautakunta katsoi, että tekijänoikeuslain perusteella syntyi oikeussuhde teoksen tekijän ja teoksen kappaleita yleisölle lainaavan kirjaston välille. Tässä oikeussuhteessa tekijä luovutti kirjastolle oikeuden lainata teoksen kappaleita yleisölle ja sillä oli oikeus saada tästä tekijänoikeuslain 19 §:ssä tarkoitettu lainauskorvaus.

A ry:lle maksettiin tietty osuus valtion budjettiin sisältyvästä lainauskorvausmäärärahasta ja A ry tilitti lainauskorvaukset eteenpäin teosten tekijöille. Tekijät vaativat lainauskorvausta A ry:ltä rekisteröitymällä sähköiseen järjestelmään ja täyttämällä teosluettelon, johon kirjattiin kyseisen tekijän teokset. A ry keräsi yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista vuosittain lainaustilastot, ja tilitti lainauskorvausta tekijöille toteutuneiden lainausmäärien perusteella.

Teoksen tekijän saama lainauskorvaus perustui yksilöitävissä olevaan suoritukseen eli kirjaston käyttämään oikeuteen lainata teoksen kappale yleisölle. Näissä olosuhteissa suorituksen ja lainauskorvauksen maksamisen välillä oli välitön yhteys. Lainauskorvaus muodosti todellisen vastikkeen oikeussuhteessa suoritetusta yksilöitävissä olevasta palvelusta. Teoksen tekijä suoritti siten vastikkeellisen palvelun, kun se luovutti oikeuden lainata teoksen kappaleen yleisölle lainauskorvausta vastaan. Lainauskorvauksen maksoi oikeuden käyttäjän eli kirjaston puolesta valtio.

Keskusverolautakunta katsoi, että A ry myi omissa nimissään päämiehen eli teoksen tekijän lukuun vastikkeellisen palvelun, kun se vastaanotti tekijänoikeuslain 19 ja 19 a §:ssä tarkoitettuja lainauskorvauksia. Valtion A ry:lle maksamaa lainauskorvausta oli pidettävä vastikkeena oikeudesta lainata teoksen kappaleita yleisölle. Kyse oli arvonlisäverodirektiivin 28 artiklassa ja arvonlisäverolain 19 §:ssä tarkoitetusta komissiokaupasta. Komissiokaupassa luodaan oikeudellinen fiktio kahdesta peräkkäin suoritetusta palvelusta. Komissiokaupan luonne huomioiden asiaa ei ollut arvioitava toisin sen seikan perusteella, että tekijä ei tekijänoikeuslain mukaan voinut luovuttaa oikeuttaan lainauskorvaukseen edelleen yhteishallinnointiorganisaatiolle.

Komissiokaupassa päämiehen ja komissionsaajan myyntien arvonlisäverokäsittely on ratkaistava itsenäisesi. Arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tekijänoikeuslain 19 a §:n perusteella maksettu korvaus on arvonlisäveroton. Arvonlisäverolain 45 §:n 3 momentin mukaan arvonlisäverottomuus ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa kyseinen korvaus maksetaan tekijänoikeuden haltijoita edustavalle järjestölle. A ry:n oli siten suoritettava arvonlisäveroa valtion sille maksamista lainauskorvauksista.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentin 1 kohta, 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti, 45 § 1 momentin 5 kohta ja 3 momentti, 73 § ja 190 a §, Arvonlisäverodirektiivi 2 artiklan 1 kohdan c alakohta, 24 artiklan 1 kohta, 25 artikla, 28 artikla ja 73 artikla, Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom., Tekijänoikeuslaki 19 § ja 19 a §
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-501/19, UCRM-ADA, (Ei lainvoimainen)

5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/

Pohjois-Suomen HAO 29.4.2025 584/2025 Henkilökohtaisen tulon verotus, Ansiotulon hankkimisesta johtuneet menot, Valvontahenkilö avovankilassa, Työvaatteiden pesukustannukset

Valittaja oli työskennellyt vuosina 2020–2022 Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa valvontahenkilönä avovankilassa. Hänen työtehtävänsä olivat koostuneet muun muassa päihdevalvonnasta, tarkastustoiminnasta, vanginkuljetustehtävistä, valvomossa tapahtuvista valvontatehtävistä sekä vankien kanssa tehtävästä lähityöstä. Hän ilmoitti joutuneensa pesemään kotonaan virkavaatteita lähes päivittäin ja erillään muusta pyykistä, jolloin pesukustannukset olivat muodostuneet poikkeuksellisen suuriksi. Valittaja vaati ansiotuloistaan vähennettäväksi virkavaatteiden pesukustannuksina ensisijaisesti pesulayrityksen hinnastoon perustuvat määrät ja toissijaisesti niitä pienemmät määrät.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja totesi, että työssä käytettävien vaatteiden pesukustannuksia aiheutuu kaikille työssä käyville verovelvollisille ja että niiden kotona pesemisestä aiheutuvaa tavanomaista kustannusta ei voida pitää verotuksessa vähennyskelpoisena. Työssä käytettävästä vaatetuksesta aiheutuvat hankinta- ja pesukustannukset ovat yleensä verotuksessa vähennyskelvottomia elantokustannuksia. Hallinto-oikeus katsoi jääneen osoittamatta, että valittajan työ olisi kaikkina tai useimpina työpäivinä ollut likaisuudeltaan verrattavissa esimerkiksi paineastiantarkastajan tai raudoittajan erityisen likaisena pidettävään työhön ja että valittajan työvaatteet oli säännöllisesti ollut välttämätöntä pestä erikseen muista vaatteista. Valittajan ei voitu katsoa osoittaneen, että hänelle olisi aiheutunut työvaatteiden kotona pesemisestä tavanomaista olennaisesti suurempia pesukustannuksia.

Verovuodet 2010, 2021 ja 2022, Tuloverolaki 29 § 1 mom, 31 § 4 mom sekä 95 § 1 mom 1 ja 4 k

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Juhana Niemi sekä hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen ja Jani Taskila.

6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)

Yleisohjeet

Ei uusia yleisohjeita

Lausunnot ja poikkeusluvat

Poikkeuslupa konsernitilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisajan pidentämiselle 2025 / 2112 22.4.2025

Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2025 / 2111 22.4.2025

Toimintakertomuksen ja kestävyysraportin sisällyttämisestä varojenjakoa varten laadittavaan tilinpäätökseen 2025 / 2113 22.4.2025

Asunto-osakeyhtiön tilinpäätökseen liittyvistä seikoista 2025 / 2109 8.4.2025

Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta 2025 / 2110 8.4.2025

Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2025 / 2107 8.4.2025