Edellisessä toukokuun veropaketissa on huomioitu HE:t 61/2024 vp asti, KHO:n päätökset 2024:75 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2024/13 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 15.5.2024 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin toukokuulta.

1. Hallituksen esitykset

HE 75/2024 vp (eduskunta.fi) laeiksi maatilatalouden tuloverolain 5 ja 21 §:n sekä tuloverolain 32 §:n muuttamisesta (ilmoitettu täysistunnossa 24.6.2024)

Esityksen mukaan peltojen ja metsän vuokrauksesta saadun tulon verotusta muutettaisiin siten, että vuokratuloja ei verotettaisi enää maatalouden tulolähteessä. Vuokratulot verotettaisiin jatkossa, vuokranantajasta riippuen joko tuloverolain mukaan verotettavassa muun toiminnan tulolähteessä tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan verotettavassa elinkeinotoiminnan tulolähteessä. 

Maatilatalouden tuloverolakia muutettaisiin siten, että vain maatilaan kuuluvasta rakennuksesta, rakennelmasta ja näiden rakennuspaikoista saadut vuokratulot olisivat maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ja muut maatilan vuokratulot verotettaisiin tuloverolain mukaan. Myös tuloverolakia muutettaisiin vastaavasti. 

Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2025 toimitettavassa verotuksessa. 

2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/

Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa

Luonnollisia henkilöitä koskeva kansainvälinen tietojenvaihto veroviranomaisten välillä

Verohallinnon ohje ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d -§:n soveltamiseksi

Tekijänoikeuksien yksinomaisen käyttöoikeuden luovuttaminen määräajaksi musiikintekijän yhtiölle

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan verotuksesta

Vesillä liikkuvien alusten polttoaineiden valmisteverotus

Osuuskunnan ja sen jäsenen verotuksesta

3. KHO:n ennakkopäätökset

KHO:2024:94 – Korkein hallinto-oikeus Elinkeinotulon verotus – Veronkorotus – Veronkorotuksen alentaminen – Kohtuuttomuus – Liitelomake

Yhtiö oli pääverolomakkeella ilmoittanut luovutustappion elinkeinotuloa vähentävänä eränä kohdassa käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot ja purkutappiot, vaikka luovutustappio olisi tullut ilmoittaa muuhun omaisuuteen kohdistuvana. Veroilmoituksen liitelomakkeella luovutustappio oli ilmoitettu oikein. Kun tämä ja eräs toinen yhtiön vahingokseen tekemä pääverolomakkeen virhe oli verotusta toimitettaessa korjattu, ilmoitetun 950 954,99 euron sijasta yhtiölle oli vahvistettu elinkeinotoiminnan tappiota 179 210,64 euroa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että veroilmoitusta oli pidettävä virheellisenä. Edellytykset veronkorotuksen määräämiselle olivat siten täyttyneet.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin selvitetyksi, että kysymys oli ollut inhimillisestä virheestä tiedon ilmoittamisessa. Se, että oikea tieto oli ilmennyt liitelomakkeelta ja että yhtiön ilmoittamat tiedot olivat siis olleet keskenään ristiriitaisia, oli merkittävästi vähentänyt riskiä siitä, että verotus olisi tullut toimitetuksi virheellisesti. Yhtiölle verotuksen toimittamisen yhteydessä määrättyä perustason mukaista kahden prosentin veronkorotusta oli pidettävä erityisestä syystä kohtuuttomana. Veronkorotus oli alennettava yhteen prosenttiin lisätystä tulosta. Äänestys 4-1.

Verovuosi 2020, Laki verotusmenettelystä 32 § 1 momentti 1 kohta, 32 § 3 momentti ja 32 a § 1 ja 4 momentti

KHO:2024:93 – Korkein hallinto-oikeus Elinkeinotulon verotus – Veronkorotus – Veronkorotuksen alentaminen – Veronkorotuksen määräämättä jättäminen – Tulkinnanvaraisuus – Kohtuuttomuus

Määräajaksi perustetun kommandiittiyhtiön toiminta oli muodostunut yksinomaan pysäköintihallin kehitysprojektista ja tähdännyt viime kädessä kohteen realisoimiseen. Yhtiö oli käsitellyt omistamiaan pysäköintihallin omistavan kiinteistöyhtiön osakkeita vaihto-omaisuuteen kuuluvina ja ilmoittanut niiden arvonalentumisen verotuksessaan vähennyskelpoisena eränä. Vähennysoikeus riippui siitä, oliko osakkeita pidettävä kommandiittiyhtiön käyttö- vai vaihto-omaisuutena. Verotusta toimitettaessa arvonalentumisesta aiheutunut kulu oli katsottu verotuksessa vähennyskelvottomaksi käyttöomaisuusosakkeiden arvonalennukseksi. Tämän vuoksi oli määrätty perustason mukainen kahden prosentin veronkorotus.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhtiön tulkinta osakkeiden vaihto-omaisuusluonteesta oli katsottava mahdolliseksi. Yhtiön luottamus tällaiseen tulkintaan olisi tullut suojattavaksi, mikäli luottamus olisi perustunut viranomaisen käytäntöön tai ohjeisiin. Näin ollen veronkorotusta ei ollut voitu määrätä ainakaan perustason mukaisena.

Korkein hallinto-oikeus edelleen katsoi tapauksen erityispiirteitä arvioituaan, että virhettä voitiin tässä tapauksessa pitää olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavana. Alennetunkin yhden prosentin veronkorotuksen määrääminen olisi ollut kohtuutonta. Veronkorotus oli jätettävä kokonaan määräämättä.

Verovuosi 2020, Laki verotusmenettelystä 32 § 1 momentti 1 kohta, 32 § 3 momentti ja 32 a § 1 ja 4 momentti

KHO:2024:88 – Korkein hallinto-oikeus Elinkeinotulon verotus – Tulon veronalaisuus – Menon vähennyskelpoisuus – Suomessa yleisesti verovelvollinen ulkomainen yhteisö – Ulkomaanrahan määräinen tilinpäätös – Euromääräinen saaminen – Realisoitumaton valuuttakurssivoitto tai -tappio

A AB oli tosiasiallisen johtopaikan perusteella Suomessa yleisesti verovelvollinen ruotsalainen osakeyhtiö. A AB oli listattu muun muassa ruotsalaisella markkinapaikalla, ja yhtiö laati tilinpäätöksensä IFRS:n mukaan esittämisvaluuttana Ruotsin kirjanpitolainsäädännön edellyttämällä tavalla Ruotsin kruunu. A AB:llä oli suomalaiselta tytäryhtiöltään euromääräisiä lainasaamisia, joista aiheutuvat realisoitumattomat valuuttakurssivoitot tai -tappiot yhtiö merkitsi kirjanpidolliseen tulokseensa tuotoksi tai kuluksi. A AB:n verotus Suomessa toimitettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan.

Asiassa oli ratkaistavana, katsottiinko sanotut realisoitumattomat valuuttakurssivoitot yhtiön veronalaisiksi tuloiksi ja vastaavat realisoitumattomat valuuttakurssitappiot vähennyskelpoisiksi yhtiön verotettavasta tulosta.

Esillä olleet lainasaamiset johtuivat A AB:n elinkeinotoiminnasta. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 5 §:n 12 kohdan ja 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla tällaisista saamisista aiheutuvat realisoitumattomat kurssivoitot olivat veronalaista elinkeinotuloa ja realisoitumattomat kurssitappiot vähennyskelpoisia verotettavasta tulosta. Sanotut erät kertyivät tuotoksi ja kuluksi sinä verovuonna, jonka aikana ulkomaanrahan kurssi oli muuttunut edellyttäen, että kurssivoitto oli merkitty tuotoksi tuloslaskelmaan ja että kurssitappio oli vähennetty kirjanpidossa.

Realisoitumattomien kurssivoittojen ja -tappioiden tuotoksi ja kuluksi kertymisen edellytykset täyttyivät, kun A AB merkitsee euromääräisistä lainasaamisista aiheutuvat realisoitumattomat kurssimuutokset tuotoksi tai kuluksi Ruotsin kruunuissa esittämäänsä IFRS-tilinpäätökseen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että A AB:n kysymyksessä olevista euromääräisistä lainasaamisista aiheutuvat realisoitumattomat kurssivoitot olivat yhtiön veronalaista elinkeinotuloa ja realisoitumattomat kurssitappiot vähennyskelpoisia yhtiön verotettavasta tulosta. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että A AB:n oli Verohallinnolle annettavaa veroilmoitusta varten muutettava sanotut realisoitumattomat kurssimuutokset euromääräisiksi. Koska A AB:tä verotettiin samalla tavalla kuin vastaavassa tilanteessa ollutta kotimaista yhteisöä, kysymys ei ollut A AB:n sijoittautumisvapauden rajoittamisesta.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2023. Äänestys 4–1.

Elinkeinotulon verottamisesta annettu laki 5 § 12 kohta, 18 § 1 momentti 3 kohta, 26 § 1 momentti ja 54 § 2 momentti, Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla

KHO:2024:84 – Korkein hallinto-oikeus Verotusyhtymä – Metsäyhtymän muodostuminen – Yritys- ja yhteisötunnusrekisteri – Y-tunnus – Päätöksen valituskelpoisuus – Rekisteritekninen toimenpide

Verohallinto oli viranomaisaloitteisesti muodostanut metsätilan yhteisomistuksen perusteella verotusyhtymän. Yhtymälle oli annettu Y-tunnus, ja yhtymän tiedot oli merkitty yritys- ja yhteisötietojärjestelmään. Toinen yhtymän osakkaista oli vastustanut yhtymän perustamista. Verohallinto oli hänen pyynnöstään antanut asiassa valituskelpoiseksi tarkoitetun päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yritys- ja yhteisötunnusrekisterin tiedoilla ei sellaisenaan ollut välittömiä oikeusvaikutuksia. Se, onko kysymyksessä olevalla kiinteistöllä harjoitetusta metsätaloudesta saatava pääomatulo jaettava verotettavaksi yhtymän osakkaiksi merkityillä henkilöillä, sekä heidän osuutensa tähän tuloon ja heidän vastuunsa yhtymän verosta tulivat ratkaistaviksi vasta verotuksen toimittamisen yhteydessä. Mainittujen tietojen merkitsemistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään oli pidettävä vain rekisteriteknisinä toimenpiteinä. Verohallinnon päätöstä ei pidetty valituskelpoisena.

Tuloverolaki 4 § 1 momentti 2 kohta, Yritys- ja yhteisötietolaki 2 § 1 momentti 7 kohta, 3 § 1 momentti 7 kohta, 9 §, 17 § 1 momentti ja 18 §, Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki 6 § 1 momentti

4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/

KVL:2024/19 Elinkeinotulon verotus, Henkilökohtaisen tulon verotus, Toimintamuodon muutos, Sukurahasto, Sukusäätiö

Hakemuksen mukaan A oli vuonna 1952 allekirjoittanut testamentin, jossa hän määräsi yhden kolmanneksen omaisuudestaan B-pankin notariaattiosaston hoidettavaksi. Testamenttimääräysten mukaan kyseisten varojen vuotuinen nettotuotto tuli jakaa A:n sisarusten lapsille ja heidän avioliitosta syntyneille perillisilleen, mukaan lukien adoptoidut lapset tai näiden perilliset, jotka tarvitsivat rahallista tukea koulutukseensa. Tuki voitiin jakaa edellä mainituille A:n sisarusten lapsille heidän laatimastaan hakemuksesta.

Hakemuksen mukaan A kuoli vuonna 1955, mistä lähtien hänen testamentilla määräämänsä varat olivat sittemmin C-pankin hoidettavina ns. epäitsenäisenä rahastona. A:n sukurahasto ei ollut oikeushenkilö, ja siten varoja hallinnoiva C-pankki oli hoitanut varoja omissa nimissään. A:n sukurahaston asioiden hoitoon sovellettiin C-pankissa säätiöitä vastaavia hoito- ja toimintamalleja. A:n sukurahaston kirjanpidosta vastasi tilitoimisto, joka laati tilinpäätöksen. Lisäksi A:n sukurahastolla oli tilintarkastaja, joka vastasi tilintarkastuksesta. A:n sukurahasto oli vuosittain maksanut tuloverot sille syntyneestä verotettavasta tulosta.

Hakemuksen mukaan A:n sukurahasto oli tarkoitus muuttaa rahaston varoja hallinnoivan C-pankin päätöksellä säätiölain 1 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi sukusäätiöksi, jonka säännöt määräytyivät sukurahaston perusteena olevien A:n testamenttimääräysten mukaisesti. Hakemuksen mukaan sukurahastoa oli pidetty verotuksessa yhteisönä, ja toimintamuodon muutoksessa sukurahaston varat siirtyivät kirjanpidon jatkuvuusperiaatetta noudattaen suoraan perustettavalle säätiölle, joka jatkoi sukurahaston toimintaa.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatulla tavalla toteutettavaa toimintamuodon muutosta voitiin pitää tuloverolain 24 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna toimintamuodon muutoksena. Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025., Tuloverolaki 24 § 1 mom. 6 kohta, (Ei lainvoim.)

KVL:2024/18 Henkilökohtaisen tulon verotus, Laskutuspalvelu, Matkustamiskustannusten korvaus

Hakemusasiakirjojen mukaan hakija myi asiakkailleen rakentamispalveluja, jotka laskutettiin B Oy:n laskutuspalvelua käyttäen. Hakija veloitti asiakkailtaan tuntiperusteisen hinnan ilman kulurakennettaan koskevia erittelyitä, eikä hakija siten veloittanut asiakkailtaan erikseen matkakustannuksia. Hakija pyysi keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua helmikuussa vuonna 2024 suorittamaansa vesivahingon korjausurakkaan liittyvien matkakustannusten korvausten verokohtelusta tilanteessa, jossa sanonut korvaukset maksoi laskutuspalveluyritys B Oy.

B Oy:n palveluun rekisteröityessä hakijan ja B Oy:n välille oli muodostunut sopimussuhde, jonka perusteella hakijan työsuorituksista maksettiin korvaukset palkkana. Hakija vastasi itse oman työnsä myynnistä ja markkinoinnista sekä sopi toimeksiannosta ja sen ehdoista suoraan asiakkaansa kanssa. B Oy laskutti työsuorituksesta sovitun hinnan hakijan asiakkaalta arvonlisäverollisena omissa nimissään. Asiakas maksoi laskun B Oy:n pankkitilille, ja maksettu summa oli B Oy:n tuloa ja omaisuutta. Asiakkaan ja hakijan välille ei muodostunut työsuhdetta. B Oy suoritti saamansa maksun edelleen hakijalle sen jälkeen, kun siitä oli pidätetty B Oy:lle kuuluva arvonlisäverottomasta vastikkeesta laskettu palkkio sekä työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko B Oy:n hakijalle tuloverolain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulle erityiselle työntekemispaikalle tekemistä matkoista maksama matkakustannusten korvaus hakijan verotuksessa tuloverolain 71 §:n 1 momentin nojalla verovapaata tuloa.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemusasiakirjojen mukaan hakija oli tehnyt yhteensä 10 työmatkaa omalla autollaan erityiselle työntekemispaikalle. Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa B Oy:n hakijalle Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista vuoden 2024 osalta antaman 16.11.2023 päivätyn päätöksen mukaisesti maksama matkakustannusten korvaus oli tuloverolain 71 §:n 1 momentin nojalla verovapaata tuloa hakijan verotuksessa. Sillä, että hakija ja työsuorituksen tilannut Asunto Oy C eivät hakemusasiakirjojen mukaan olleet sopineet matkakustannusten korvaamisesta, ei ollut merkitystä asiassa. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2024.

Tuloverolaki 71 § 1 mom., 72 § 1 mom., 72 a § 1 mom. ja 73 §

Äänestys 7-1, (Ei lainvoim.), Valitettu

KVL:2024/15 Arvonlisävero, Vähennysoikeus, Kiinteistöliiketoiminta

A Ky omisti usean keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat toimitilojen hallintaan. A Ky vuokrasi näiden osakeomistuksiensa perusteella hallitsemiaan tiloja sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta liiketoimintaa harjoittaville yrityksille. A Ky oli hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta.

A Ky saattoi ostaa tai myydä kiinteistöjä kehittääkseen harjoittamaansa vuokraustoimintaa. A Ky:n mahdollisista kiinteistöjen myynneistä saamat varat kohdistettiin erityisesti olemassa olevien kiinteistökohteiden kehittämiseen. Joissakin tilanteissa varat voitiin käyttää myös uuden vuokrakohteen ostamiseen.

A Ky:n äänettöminä yhtiömiehinä toimivat tasaosuuksin B ja C. A Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä toimi A GP Oy, jonka omistivat tasaosuuksin B ja C. Vastuunalainen yhtiömies vastasi A Ky:n toiminnasta ja äänettömät yhtiömiehet olivat sijoittaneet A Ky:n pääomapanoksen, jolle ne saivat tuoton.

Keskusverolautakunta katsoi, että A Ky:n toiminnassa oli kyse arvonlisäverollisesta ja vähennykseen oikeuttavasta toiminnasta siltä osin kuin yhtiö oli hakeutunut verovelvolliseksi toimitilojen käyttöoikeuden luovuttamisesta. Vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa oli toimitilojen vuokraaminen arvonlisäverottomasti.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella A Ky:llä ei ollut arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolista vähennykseen oikeuttamatonta sijoitustoimintaa.

A Ky:llä oli AVL 117 §:n nojalla vähennysoikeus koko toimintaansa liittyvistä kuluista siltä osin kuin kuluja käytettiin yhtiön vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Vähennykseen oikeuttava osuus tuli määrittää tavalla, joka mahdollisimman täsmällisesti kuvaa koko toimintaan liittyvien hankintojen tosiasiallista käyttöä. A Ky:llä oli oikeus määrittää vähennykseen oikeuttava osuus vuokrattujen tilojen verollisuusasteen perusteella.

Ennakkoratkaisu ajalle 21.5.2024–31.12.2025., Arvonlisäverolaki 1 §, 27 §, 30 § ja 117 §, KHO 2019:94

(Ei lainvoimainen)

5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/

Helsingin HAO 06.06.2024 Valmisteverotus – Verotusmenettely – Muutoksenhaku – Aiemmin lainvoimaisesti ratkaistu asia – Oikeusvoimavaikutus

Veron määräämistä koskevassa asiassa verovelvollisen oikaisuvaatimukseen annetun verotuksen oikaisulautakunnan hylkäävän päätöksen oli katsottava saavan sellaisen oikeusvoiman, joka esti saman asian panemisen vireille uudella oikaisuvaatimuksella. Oikaisulautakunta ei siten voinut käsitellä uudelleen samaa asiaa, joka oli aiemmin ollut sen ratkaistavana, vaikka asiaa ei ollut ratkaistu oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 60 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valitukseen annetulla päätöksellä. Kun verotuksen oikaisulautakunta oli jo ratkaissut valittajan oikaisuvaatimuksen aikaisemmalla lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellään, oikaisulautakunnan oli tullut jättää valittajan samasta asiasta samalla perusteella tekemät uudet oikaisuvaatimukset tutkimatta.

Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 58 §, 60 § ja 61 §