Edellisessä toukokuun veropaketissa on huomioitu HE:t 59/2025 vp asti, KHO:n päätökset 2025:42 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2025/23 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 20.5.2025 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin toukokuulta, samoin Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. Veroliitännäisiä KKO:n ratkaisuja ei ollut. Uutena veropaketin lopussa on VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät veroaiheiset lakiesitysluonnokset.
1. Hallituksen esitykset
Ei uusia veroaiheisia hallituksen esityksiä.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Veronkiertosäännöksen soveltaminen
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys
Tonnistoverovelvolliseksi hakeutuminen ja ilmoittamisvelvollisuus
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
KHO:2025:55 Valmisteverotus – Oikeus veron palautukseen – Suhde veron suorittamisvelvollisuuteen – Verottomaksi säädetty tarkoitus – Veron kantaminen toisessa jäsenvaltiossa – Polttoaine
Polttoaine-erää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä siirrettäessä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, jonka johdosta polttoaine-erän oli katsottu tulleen luovutetuksi kulutukseen Suomessa. Valtuutetun varastonpitäjän maksettavaksi oli tämän johdosta lainvoimaisesti määrätty maksettavaksi valmisteveroja Suomessa. Polttoaine-erä oli toiseen unionin jäsenvaltioon siirtämisen jälkeen toimitettu siellä verottomaan varastoon, ja siihen kohdistuvien valmisteverojen suorittamisen vakuudeksi oli tällöin asetettu vakuus.
Veron suorittamisvelvollisuudesta erillisenä kysymyksenä tuli arvioitavaksi, voitiinko Suomessa maksuunpantu vero palauttaa sillä perusteella, että tuotteet oli käytetty tai toimitettu käytettäviksi verottomaksi säädettyyn tarkoitukseen. Veron palauttamisessa oli valmisteverotusdirektiivin johdosta noudatettava veron kiertämisen tai väärinkäytösten estämiseksi kansallisesti säädettyjä edellytyksiä.
Harkitessaan, olivatko veron palauttamisen edellytykset tässä tapauksessa täyttyneet, korkein hallinto-oikeus otti huomioon hallintolain 6 §:stä ilmenevät tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet sekä veron kantamisen edellytykset Suomen lisäksi muissakin unionin jäsenvaltioissa. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi energiasisältöveron, hiilidioksidiveron ja huoltovarmuusmaksun palauttamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä varten.
Valmisteverotuslaki 83 § 1 momentti, Hallintolaki 6 §, Neuvoston direktiivi 2008/118/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (valmisteverotusdirektiivi) 11 artikla ja 33 artikla 6 kohta
KHO:2025:54 Henkilökohtaisen tulon verotus – Luovutusvoittojen verotus – Osakevaihto – Lykkäysetu – Muutto Sveitsiin – Jäähyväisvero – Verosopimus – Yritysjärjestelydirektiivi – Liikkuvuussopimus
Vuonna 2015 toteutetuissa osakevaihdoissa syntynyttä voittoa ei ollut tuolloin katsottu A:n veronalaiseksi tuloksi. A muutti vuonna 2017 Sveitsiin. Hän oli muuttohetkestä lukien Suomessa rajoitetusti verovelvollinen sekä Suomen ja Sveitsin välisen verosopimuksen mukaan Sveitsissä asuva. Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko osakevaihdoissa syntynyt voitto lukea A:n Suomessa veronalaiseksi tuloksi muuttovuonna.
Koska osakevaihdot, joista syntyneen voiton verottamista oli lykätty, olivat tapahtuneet A:n Suomessa asuessa, Suomen ja Sveitsin välisen verosopimuksen mukainen verotusoikeus oli verotuksen lykkäämisestä huolimatta säilynyt Suomella. Yritysjärjestelydirektiivikään ei estänyt kansallista lainsäätäjää asettamasta henkilön muuttamista ETA-alueen ulkopuolelle seikaksi, joka johtaa verotuksen lykkäyksen päättymiseen. Sikäli kuin A:ta oli muuttohetkellä pidettävä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisessä liikkuvuussopimuksessa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana, liikkuvuussopimus kuitenkin rajoitti verotuksen toteuttamista.
KHO:n päätöksen mukaan hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, onko A:n tuloon luettava luovutusvoitto myös hänellä vuoden 2017 lopussa olleiden osakkeiden osalta. Hallinto-oikeuden on, mikäli A sitä edelleen vaatii, järjestettävä suullinen käsittely, ellei ilmene uutta aihetta sellaisen toimittamatta jättämiseen. A:n esittämä asiakirja-aineisto antaa jossain määrin tukea hänen väitteelleen siitä, että hän on jo muuttohetkellä valmistellut vuonna 2018 käynnistämäänsä yritystoimintaa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei kysymystä siitä, onko A:ta tullut pitää jo muuttohetkellä itsenäisenä ammatinharjoittajana, voida ratkaista pelkän asiakirja-aineiston perusteella ilman, että tuomioistuimelle jää tästä varteenotettavaa epäilystä.
Verovuosi 2017, Tuloverolaki 45 § 1 ja 5 momentti, Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 f § 1 ja 3 momentti
Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus (verosopimus) 13 artiklan 6 kappale
Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (2009/133/EY, yritysjärjestelydirektiivi) 1 artiklan a kohta ja 8 artiklan 1 kohta
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus (liikkuvuussopimus) I liitteen 9 artikla 2 kohta ja 15 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-470/04, N, C-285/07, A.T., C-355/16, Picart, ja C-581/17, Wächtler, sekä yhdistetyissä asioissa C-327/16 ja C-421/16, Jacob ja Lassus
KHO:2025:52 Elinkeinotulon verotus – Ulkomainen väliyhteisö – Rahasto – Taloudellisen toiminnan poikkeus – Asettautuminen asuinvaltioon – Sijoittautumisvapaus
B Oy oli välillisesti oikeutettu vähintään 25 prosenttiin ruotsalaisen D AB:n pääomasta. D AB oli suljettu ulkoisesti hoidettu yhtiömuotoinen vaihtoehtorahasto. Rahastolla itsellään ei ollut toimilupaa, vaan sitä hallinnoi ja sen sijoituspäätöksistä vastasi rekisteröityneenä vaihtoehtorahaston hoitajana B Oy:n kokonaan omistama ruotsalainen C AB. Rahaston harjoittama varsinainen sijoitustoiminta vastasi pitkälti kotimaisen erikoissijoitusrahaston toimintaa. Rahaston oli tarkoitus toimia siten, ettei sille kertyisi verotettavaa tuloa vaan että sen tuotot tulisivat muun ohella verovapaina luovutusvoittoina, jotka Suomessa olisivat veronalaisia.
Asiassa oli arvioitavana, oliko rahasto todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja harjoittiko se tosiasiallisesti siellä taloudellista toimintaa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella Ruotsin vaihtoehtorahastoja koskeva laki ei edellyttänyt rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle vaan ulkoistaminen oli seurausta valitusta toimintatavasta, jossa rahastolla itsellään ei ollut mainitussa laissa edellytettyä toimilupaa. Kun otettiin huomioon, että rahasto oli ulkoistanut toimintansa kokonaisuudessaan C AB:lle ja että rahastolla itsellään oli vain toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset varat, rahaston ei ollut katsottava asettautuneen Ruotsiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten rahasto oli B Oy:n väliyhteisö. Kun otettiin huomioon, että väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevat säännökset perustuvat ATAD:iin, jossa asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, ja että mainittujen väliyhteisölain säännösten oli katsottava olevan ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukaisia, rahaston asemaa B Oy:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (väliyhteisölaki) 2 § 1 momentti ja 3 § 1 ja 3 momentti
Neuvoston direktiivi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2016/1164/EU (ATAD) 3 artikla ja 7 artikla 2 kohta a alakohta
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 49 artikla ja 54 artikla
Vrt. KHO 2025:5
KHO:2025:48 Henkilökohtaisen tulon verotus – Tulon veronalaisuus – Verosopimuksen soveltaminen – Osinkoa vai luovutushintaa – Maksuton osakeanti – Ulkomainen allokaatio-oikeus – Scrip dividend
A harkitsi sijoittavansa julkisesti noteeratun espanjalaisen B S.A:n osakkeisiin. B S.A. saattoi toteuttaa niin sanotun Scrip dividend -järjestelyn, jossa yhtiön osakkeenomistajat saisivat jokaisesta hallussaan olevasta yhtiön osakkeesta yhden ilmaisen allokaatio-oikeuden, joka olisi siirtokelpoinen arvopaperi. Osakkeenomistaja voisi valita, saako hän allokaatio-oikeuksien perusteella maksuttomia uusia osakkeita, myykö hän allokaatio-oikeudet yhtiölle ostositoumuksen mukaiseen taattuun kiinteään hintaan vai myykö hän ne markkinoilla. Jos osakkeenomistaja ei ilmoittaisi yhtiölle erityistä päätöstä, hän saisi uusia osakkeita. Espanjassa allokaatio-oikeuksien myymistä B S.A:lle verotetaan osingon tavoin ja siitä peritään lopullinen lähdevero.
Asiassa oli ratkaistavana, realisoituuko A:lle veronalaista tuloa, kun hän saa B S.A:lta vastikkeetta allokaatio-oikeuksia, vai vasta järjestelyn myöhemmässä vaiheessa eli silloin, kun hän saa allokaatio-oikeuksien perusteella yhtiön maksuttomia uusia osakkeita, tai silloin, kun hän saa rahakorvauksen yhtiölle luovuttamistaan allokaatio-oikeuksista. Lisäksi asiassa oli ratkaistavana, hyvitetäänkö yhtiön maksamasta rahakorvauksesta Espanjassa peritty lähdevero A:lle Suomessa kertyvästä tulosta suoritettavasta verosta.
A:lle ei siirry B S.A:n varoja, kun hän saa allokaatio-oikeuksia, eikä hänelle siten realisoitunut veronalaista tuloa vielä allokaatio-oikeuksien saamisen yhteydessä. A ei saa B S.A:lta osinkoa, jos hän jättää saamansa allokaatio-oikeudet käyttämättä, eikä A näin ollen luovu hänelle kuuluvasta rahassa maksettavasta osingosta, kun hän saa allokaatio-oikeuksien perusteella B S.A:n uusia osakkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lle siten realisoitunut veronalaista tuloa myöskään hänen saadessaan osakkeet. Sen sijaan A:lle kertyi veronalaista tuloa hänen luovuttaessaan allokaatio-oikeuksia takaisin B S.A:lle rahakorvausta vastaan.
Vaikka A:n allokaatio-oikeuksien luovutuksesta saama suoritus oli Espanjan verolainsäädännön sekä Suomen ja Espanjan välisen verosopimuksen mukaan osinkotuloa, tämä sopimusvaltioiden verotusvallan jaon määrittävä luonnehdinta ei velvoita Suomea käsittelemään suoritusta osinkona, kun A:n verotus toimitetaan Suomessa. Koska allokaatio-oikeudet olivat A:n omaisuutta, hänen saamansa suoritus oli Suomessa toimitettavassa verotuksessa luovutushintaa, jota verotettiin luovutusvoittoja koskevien tuloverolain säännösten mukaan. Suorituksesta Espanjassa peritty lähdevero oli hyvitettävissä verosopimuksen ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain säännösten mukaisesti.
Verohallinnon ennakkoratkaisuverovuosille 2023 ja 2024.
Äänestys 4–1 ja esittelijän eriävä mielipide
Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 45 § 1 ja 2 momentti, 47 § 3 momentti ja 110 § 1 momentti
Laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 3 § 1 momentti sekä 4 § 1 ja 2 momentti
Suomen ja Espanjan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus 10 artikla 1, 2 ja 3 kappale sekä 21 artikla 2 kappale a) kohta
Vrt. KHO 2020:116 ja ks. KHO 2006:75
KHO:2025:46 Arvonlisävero – Arvoseteli – Palvelun myynti – Yleinen vähennysoikeus – Työntekijän ravintoetu – Sopimusruokailu – Hallinnointipalkkio – Yleiskulut
A Oy harjoitti arvonlisäverollista liiketoimintaa. Yhtiö tarjosi henkilökunnalleen ravintoedun B Oy:n hallinnoiman ja ylläpitämän sähköisen sovelluksen kautta siten, että käytettävissä oleva ravintoedun rahamäärä latautui tähän sovellukseen. Yhtiö veloitti työntekijältä edun verotusarvoa vastaavan summan vähentämällä sen nettopalkasta. Sovelluksella oli mahdollista maksaa ainoastaan aterioita ja aterioiden kuljettamisesta aiheutuneita kustannuksia. Sovellus hyväksyttiin maksutavaksi lukuisissa ravintoloissa. Työntekijä saattoi maksaa osan aterian hinnasta muuta maksuvälinettä käyttäen.
A Oy oli solminut B Oy:n välityksin tiettyjen ravintoloiden kanssa erillisen sopimuksen ruokailun järjestämisestä. Kun A Oy:n työntekijä käytti sovellusta tällaisessa sopimusravintolassa, B Oy laati ja lähetti ruokailusta laskun A Oy:lle ravintolan nimissä ja lukuun. Asiassa oli ratkaistavana A Oy:n oikeus vähentää tällaiselle laskulle merkitty arvonlisävero.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n sovellukseen sisältyvä ravintoetu muodosti arvonlisäverotuksessa lounasseteliin rinnastettavan arvosetelin. Arvosetelin hankkimista ja luovutusta ei ollut pidettävä hyödykkeen ostamisena ja myymisenä. Työntekijälle luovutetun ateria- ja ravintolapalvelun myyjänä oli pidettävä ravintolaa ja ostajana yhtiön henkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää B Oy:n laatimalle laskulle merkittyä ravintola- tai ateriapalvelun arvonlisäveroa.
B Oy laskutti omissa nimissään A Oy:ltä erillisen palkkion tuottamistaan sovelluksen hallinnointiin liittyvistä palveluista. Tämä veloitus katsottiin A Oy:n verolliseen liiketoimintaan kohdistuvaksi vähennyskelpoiseksi yleiskuluksi.
Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 27.2.2024–31.12.2025.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 2 momentti, 18 e § 1 ja 3 momentti, 18 f § 1 ja 3 momentti, 102 § 1 momentti 1 kohta ja 117 §
KHO:2025:45 Arvonlisävero – Verollinen myynti – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Vakuutuspalvelun välitys – Liittymisperiaate – Vakuutusmeklari – Vakuutusten hallinnointi
Yhtiö, joka oli merkitty Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin vakuutusmeklarina, tarjosi yritysasiakkailleen vakuutuksiin liittyviä asiantuntijapalveluja. Yhtiön asiakkailleen tarjoamat palvelukokonaisuudet olivat vakuutusten vuosihuoltopalvelu ja kokonaishallinnointipalvelu.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön vuosihuoltopalveluun sisältyviä vakuutusten voimassaolon jatkumiseen liittyviä palveluja ja kokonaishallinnointipalvelun osalta vakuutusten voimassaolon jatkumiseen ja vakuutusten kilpailuttamiseen liittyviä palveluja voitiin yhtiön asiakkaiden näkökulmasta pitää tavoitteena sinänsä. Ne olivat verosta vapautettua vakuutuksen välityspalvelua.
Palvelukokonaisuuksiin kuuluvia muita palveluja, kuten vakuutus- ja riskianalyysiä sekä vakuutusohjelmien hallinnointia, voitiin pitää ostajayritysten kannalta mielekkäinä silloinkin, kun palvelut eivät johtaneet uusien vakuutusten hankkimiseen tai olemassa olevien vakuutusten uusimiseen. Tässä tapauksessa niistä oli suoritettava arvonlisäveroa. Kyseisten palvelujen verollisuutta koskevassa arvioinnissa merkitystä ei ollut sillä, että samantyyppiset palvelut saattoivat toisissa olosuhteissa tarjota keinon nauttia vakuutusten välityspalveluista parhaissa mahdollisissa olosuhteissa ja siten liittyä vakuutuksen välityspalveluun.
Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 21.5.2024–31.12.2025.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta ja 44 § 1 momentti, Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/11/EY 135 artikla 1 kohta a alakohta, Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-907/19, Q-GmbH (ECLI:EU:C:2021:237)
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:2025/26 Vakuutusmaksuvero, Veron suorittamisvelvollisuus, Vakuutuksen ottamista koskeva sopimus
A Oy tarjosi palvelutuotetta, jossa A Oy sopii ajoneuvon omistajan tai haltijan kanssa siitä, että A Oy ottaa vakuutusyhtiöltä kaskovakuutuksen asiakkaan ajoneuvolle. Sopimuksessa osapuolet sopivat, että A Oy ottaa ajoneuvoon kaskovakuutuksen, suorittaa vakuutusmaksun vakuutusyhtiölle, sekä veloittaa vakuuttamisen kustannukset asiakkaalta. Palvelutuotteen kohteena olevat ajoneuvot sijaitsivat Suomessa ja rekisteröitiin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ylläpitämään rekisteriin.
Kaskovakuutuksen ottamista koskevan sopimuksen perusteella asiakas oli velvollinen maksamaan A Oy:lle vastiketta siitä, että A Oy ottaa vakuutusyhtiöltä vakuutuksen asiakkaan ajoneuvolle. A Oy:n perimä asiakasmaksu oli vakuutusyhtiön perimästä vakuutusmaksusta erillinen maksu, josta sovittiin vain A Oy:n ja sen asiakkaan välillä. Asiakasmaksua ei tilitetty vakuutusyhtiölle ja sen suuruus saattoi poiketa vakuutusyhtiön A Oy:ltä perimästä vakuutusmaksusta.
Jotta A Oy saattoi täyttää kaskovakuutuksen ottamista koskevan sopimuksen mukaisen velvoitteensa tarjota vakuutusturva asiakkaan ajoneuvolle, A Oy sopi vakuutusyhtiön kanssa siitä, että se tulee ottamaan vakuutuksen ennalta määräämättömälle joukolle ajoneuvoja. A Oy ilmoitti vakuutusyhtiölle vakuutuksen kohteeksi tulevat ajoneuvot ja vakuutus tuli voimaan kunkin ajoneuvon osalta yksilöllisesti. A Oy vastasi vakuutusmaksun maksamisesta vakuutusyhtiölle.
Tehdessään ajoneuvon omistajan tai haltijan kanssa sopimuksen kaskovakuutuksen ottamisesta A Oy ainoastaan sitoutui ottamaan ajoneuvoon kaskovakuutuksen vakuutusyhtiöltä. A Oy ei siten itse toiminut vakuutuksenantajana, vaan vakuutuksen ajoneuvolle myönsi erillinen vakuutusyhtiö. A Oy:n ja ajoneuvon omistajan tai haltijan välistä kaskovakuutuksen ottamista koskevaa sopimusta ei voitu pitää vakuutusmaksuverolaissa tarkoitettuna vakuutussopimuksena.
Keskusverolautakunta katsoi, että kaskovakuutuksen ottamista koskevan sopimuksen mukaista maksua ei voitu pitää vakuutusmaksuverolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vakuutussopimuksen nojalla kannettavana vakuutusmaksuna. A Oy:n ei siten tullut suorittaa vakuutusmaksuveroa tästä maksusta.
Keskusverolautakunnan ratkaistavana ei ollut kysymys siitä, tuliko vakuutusmaksuveroa suorittaa A Oy:n ja vakuutusyhtiön välillä solmitun vakuutussopimuksen mukaisesta vakuutusmaksusta.
Vakuutusmaksuverolaki 1 § ja 7 §, Arvonlisäverolaki 190 a §, Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom.
(Ei lainvoimainen)
KVL:2025/25 Kansainvälinen verotus, Väliyhteisölain soveltaminen, Määräysvalta, Trusti
Hakija oli Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka oli nimetty edunsaajaksi Unkarin lain mukaan perustetussa perhevarallisuuden hallintaan tarkoitetussa trustissa.
Muodollisesti trustin varat omisti sen haltija, joka oli trustin alkuperäisen perustajan eli hakijan äidin (25 %) ja suvun ulkopuolisen henkilön (75 %) omistama yhtiö. Trustin suojelija, jonka tuli hyväksyä osa haltijan toimista, oli niin ikään ulkopuolinen. Alkuperäisellä perustajalla oli oikeus vaihtaa trustin haltija ilman syytä tai purkaa trusti, jolloin varat tulivat hänelle itselleen.
Hakija oli edunsaajana trustissa yhdessä äitinsä eli trustin alkuperäisen perustajan, sisarensa ja täysi-ikäisen lapsensa kanssa. Trustin haltija saattoi harkinnanvaraisesti jakaa varoja edunsaajille omalla päätöksellään. Varoja voitiin jakaa trustisopimuksen ehtojen puitteissa myös muille kuin edunsaajille. Hakijalla ei ollut subjektiivista oikeutta vaatia varoja trustista tai trustin purkamista. Hakijalla ei ollut oikeutta ohjata tai määrätä trustin haltijaa. Hakija saattoi sopimuksessa rajatuissa tilanteissa menettää edunsaaja-asemansa.
Keskusverolautakunta totesi, että trustin alkuperäisen perustajan oikeudet trustiin ja siihen siirrettyihin varoihin olivat huomattavan laajat. Vaikka hakija oli yhdessä väliyhteisölain 2 §:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitetun lähipiirinsä kanssa edunsaajana trustissa, hakijalla ei ollut alkuperäisen perustajan tai haltijan toimia rajoittavaa oikeutta määrätä esimerkiksi trustivarallisuuden jaosta tai oikeutta saada trusti puretuksi omaksi edukseen. Näissä oloissa keskusverolautakunta katsoi, ettei hakijalle muodostunut trustissa väliyhteisölain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 2 § 1 momentti 1 kohta ja 2 § 4 momentti 4 kohta
(Ei lainvoimainen)
KVL:2025/24 Kansainvälinen verotus, Väliyhteisölain soveltaminen, Taloudellisen toiminnan poikkeus, Hallinnointiyhtiön asuinvaltio
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koski väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltamista luxemburgilaiseen rahastoon, jonka luxemburgilainen hallinnointiyhtiö oli ulkoistanut osan toiminnastaan isobritannialaiselle konserniyhtiölle.
Hakemuksen mukaan rahasto oli markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleva sijoitustuote, jonka sijoittajien piiriä ei ollut rajoitettu. Rahaston 31.3.2024 päättyneen tilikauden nettovarallisuus oli 132 miljoonaa euroa. Rahasto sijoitti yleisöltä keräämänsä varat kestävän kehityksen tavoitteita edistäviin kohteisiin kehittyvillä markkinoilla. Rahastoon sovellettiin UCITS-direktiiviä, ja rahastoa valvoi Luxemburgin finanssivalvonta. Siten rahasto harjoitti todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa. Toimintaa oli pidettävä väliyhteisölain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna taloudellisena toimintana.
Rahasto oli Luxemburgin lainsäädännön nojalla ulkoistanut kaiken toimintansa. Luxemburgissa hakijasta riippumattoman hallinnointiyhtiön vastuulla oli rahaston hallinto, riskienhallinta, säännösten noudattamisen varmistaminen sekä talous- ja lakiasiat, sekä hakijasta riippumattoman säilytysyhteisön vastuulla varojen säilytys ja eräitä muita tehtäviä. Näitä varten yhtiöillä oli katsottava olevan Luxemburgissa käytettävissään tarpeelliset tilat ja kalusto sekä riittävä henkilökunta, joka oli toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa, ja joka teki itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.
Lisäksi Iso-Britanniassa hallinnointiyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan yhtiön vastuulla oli rahaston sijoitustoiminnan toteuttaminen ja toimeenpano rahaston sijoituspolitiikan mukaisesti ja hallinnointiyhtiön ja rahaston hallituksen valvonnassa.
Väliyhteisölain tarkoituksena oli hallituksen esityksen 74/2008 vp. mukaan objektiivisesti havaittavien tunnusmerkkien (tilat, kalusto, varat, henkilökunta) perusteella selvittää, oliko yhteisö asettautunut verotuksellisen kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja harjoittiko se siellä taloudellista toimintaa. Keskusverolautakunta katsoi, että rahasto oli todellisuudessa asettautunut Luxemburgiin ja tosiasiallisesti harjoitti siellä taloudellista toimintaa väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momenttien tarkoittamalla tavalla huolimatta siitä, että rahaston sijoitustoimintaa toteutettiin Iso-Britanniassa.
Toinen ennakkoratkaisukysymys koski tilannetta, jossa rahaston hallitus päätti valita rahastolle hallinnointiyhtiön, joka oli asettautunut Luxemburgin sijaan muuhun valtioon.
Keskusverolautakunta katsoi, ettei rahasto ollut asettautunut väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momenttien tarkoittamalla tavalla taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi Luxemburgiin, jos sen hallinnointi tapahtui Luxemburgin ulkopuolella, eikä rahastolla ollut käytettävissä Luxemburgissa sen toiminnan harjoittamisen kannalta tarpeellisia toimitiloja, kalustoa tai henkilökuntaa, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa, ja joka tekee itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset. Päärahaston hallituksen ei voitu sen rooli huomioon ottaen katsoa muodostavan väliyhteisölaissa tarkoitettua henkilökuntaa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 3 § 1 ja 3 momentti, Euroopan Unionin toiminnasta tehty sopimus 49 artikla ja 63 artikla
(Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Helsingin HAO 17.6.2025 Valmisteverotus – Alkoholi- ja alkoholijuomavero – Etämyynti – Myyjän osallistuminen kuljetuksen järjestämiseen – Unionin tuomioistuimen antama ennakkoratkaisu
Saksaan sijoittautunut yhtiö oli myynyt valmisteveron alaisia alkoholijuomia suomenkielisen verkkokaupan kautta Suomeen yksityishenkilölle. Yhtiö ei ollut itse suoraan kuljettanut myymiään tuotteita ostajalle, vaan kuljetus Saksasta Suomeen oli tapahtunut ulkopuolisen kuljetusyhtiön toimesta, jolle ostaja oli myös maksanut kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset. Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko yhtiö valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tuotteet, jolloin kysymys oli valmisteverotuslaissa ja direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä ja yhtiö oli verovelvollinen kyseessä olevista alkoholijuomista Suomessa kannettavista valmisteveroista.
Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön tapahtuma-aikana sovellettavan valmisteverodirektiivin 2008/118/EY tulkinnasta. Unionin tuomioistuin lausui 19.12.2024 asiassa C-596/23 antamallaan tuomiolla vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:
Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on katsottava, että ”myyjä tai joku tämän puolesta on suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut [valmisteveron alaiset tavarat] toiseen jäsenvaltioon” siten, että kyseinen myyjä on velvollinen maksamaan valmisteveron tässä toisessa jäsenvaltiossa, kun myyjä toimii tavalla, jolla se ohjaa ostajan valintaa, kun tämä valitsee kyseisten tavaroiden lähettämisestä ja/tai kuljettamisesta vastaavan yhtiön, ehdottamalla ja helpottamalla tiettyjen sellaisten yhtiöiden käyttämistä, jotka voivat vastata lähetyksestä ja/tai kuljetuksesta.
Ennakkoratkaisun 35 kohdan mukaan valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa käytetystä ilmaisusta ”välillisesti” ilmenee, tämä säännös kattaa paitsi tilanteen, jossa myyjä suorittaa itse kuljetus- ja/tai lähetyspalvelun, myös muita tilanteita, joihin kuuluu tilanne, jossa myyjä ohjaa välillisesti lähetystä ja/tai kuljetusta tarjoamalla kuluttajalle mahdollisuuden valita jokin sen suosittelemista lähettäjistä ja/tai kuljettajista.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana olleessa asiassa oli selvitetty, että yhtiön internet-sivuilla oli alkoholijuomien oston yhteydessä suositeltu nimettyjä kuljetusyhtiöitä ja annettu tietoja ostajalle aiheutuvista kuljetuskustannuksista. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli ehdottanut ja helpottanut tiettyjen kuljetusyhtiöiden käyttämistä ja näin toimiessaan ohjannut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ostajan valintaa. Yhtiö oli siten välillisesti osallistunut puheena olevien valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämiseen tai kuljettamiseen. Unionin tuomioistuimen hallinto-oikeudelle antaman ennakkoratkaisun johdosta asiassa oli katsottava, että kyse oli ollut valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisesta etämyynnistä, josta myyjä oli velvollinen maksamaan valmisteveron Suomessa. Ennakkoratkaisun 38 kohdassa todetuin tavoin sillä, että ostaja oli tehnyt kuljetuksesta erillisen sopimuksen kuljetusyhtiön kanssa, ei ollut itsessään katsottava olevan merkitystä sen arvioimisessa, kuuluiko kyseessä oleva etämyynti valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisiin tilanteisiin. Asian arvioinnissa merkitystä ei ollut myöskään sillä, että ostajalla olisi ollut sinänsä mahdollisuus järjestää ostamilleen alkoholijuomille kuljetus myös valitsemalla jokin muu kuin yhtiön ehdottama kuljetusyhtiö.
Ostajan ja myyjän ei ollut mahdollista sopia verovelvollisuudesta Verohallintoa sitovalla tavalla, eikä verovelvollisuuden tai etämyynnin tunnusmerkkien täyttymisen kannalta merkitystä siten ollut silläkään seikalla, että yhtiön internet-sivuilla oli mainittu ostajan velvollisuudesta huolehtia verojen maksamisesta Suomeen. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan ja valmisteverotuslain 79 §:n nojalla etämyyjänä verovelvollinen Suomeen myydyistä alkoholijuomista.
Valmisteverotuslaki 6 § (182/2010) 11 ja 12 kohta, 74 § 1 mom (182/2010) sekä 79 § (182/2010)
Neuvoston direktiivi 2008/118/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 36 artikla, Ei lainvoimainen
Helsingin HAO 9.6.2025 Tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu – Laki sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista – Sähköalan voittovero – Neuvoston asetus (EU) 2022/1854 korkeisiin energianhintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä – Kansallinen täytäntöönpanotoimi – Markkinatulojen yläraja – Kansalliset kriisitoimenpiteet – Lain yhteensopivuus unionin asetuksen kanssa – Unionin oikeuden etusija – Kansallisen oikeuden yhdenmukainen tulkinta
Sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista annetulla lailla (voittoverolaki) on pantu kansallisesti täytäntöön korkeisiin energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä annettu neuvoston asetus (EU) 2022/1854. Voittoverolaki sisältää säännökset sähköliiketoiminnan tuloksesta verovuonna 2023 ja tietyissä tapauksissa myös verovuonna 2024 kannettavasta 30 prosentin verosta, joka lasketaan sähköliiketoiminnan oikaistun oman pääoman määrän perusteella. Voittoverolain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 320/2022 vp) ilmenee, että lailla on tarkoitus täydentää ja täsmentää EU-asetusta ja että lain sähköalan voittoveroa koskevat säännökset perustuvat asetuksen 8 artiklassa jäsenvaltioille annettuun harkintavaltaan.
Sähköalan yhtiö oli hakenut Verohallinnolta ennakkoratkaisua muun ohella siitä, voidaanko voittoverolakia soveltaa yhtiön verotuksessa. Hallinto-oikeudessa oli yhtiön valituksesta erityisesti arvioitavana, tuleeko voittoverolain sähköalan voittoveron määrää ja laskentatapaa koskevat säännökset jättää yhtiön verotuksessa soveltamatta muun ohella sillä perusteella, että laki on mainitun EU-asetuksen vastainen.
Hallinto-oikeus totesi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että Euroopan unionin asetukset ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta ja että jäsenvaltiot voivat toteuttaa asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos ne eivät haittaa asetuksen välitöntä sovellettavuutta. Kansallisten säännösten yhteensopivuutta unionin asetusten kanssa on tarkasteltava sekä asetusten nimenomaisten säännösten että niiden tarkoituksen ja tavoitteiden perusteella.
EU-asetuksessa säädetään sähköalan markkinatulojen pakollisesta ylärajasta, jonka määrä on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti ja jonka ylittävä osa markkinatuloista jäsenvaltioiden on kerättävä asetuksen soveltamisalaan kuuluvilta sähköntuottajilta 1.12.2022–30.6.2023 välisenä aikana. Kun EU-asetuksen markkinatulon ylärajaa koskevia säännöksiä luettiin yhdessä asetuksen johdanto-osan perustelukappaleiden kanssa, hallinto oikeus piti selvänä, ettei markkinatulojen pakollista ylärajaa ollut säädetty jäsenvaltioille harkinnanvaraiseksi hätätoimenpiteeksi, joka voitaisiin korvata voittoveron kaltaisella vaihtoehtoisella kansallisella mekanismilla eli keräämällä sähköntuottajilta tuloja muilla keinoin. Myöskään asetuksen kansallisia kriisitoimenpiteitä koskevat säännökset eivät sanamuotonsa perusteella oikeuttaneet poikkeamaan markkinatulojen ylärajaa tarkoittavasta toimenpiteestä. Hallinto-oikeus katsoi, että voittoverolain sähköalan voittoveroa koskevat säännökset eivät ole yhteensopivia EU-asetuksen kanssa muun ohella veron määrää ja laskentatapaa sekä soveltamisaikaa koskevilta osin. Säännökset poikkeavat myös asetuksen tarkoituksesta ja tavoitteesta.
Arvioidessaan sitä, mikä oikeusvaikutus asiassa oli annettava sille, että voittoverolain sähköalan voittoveroa koskevia säännöksiä ei voida pitää yhteensopivina EU-asetuksen kanssa, hallinto-oikeus otti huomioon kansallista tuomioistuinta myös velvoittavan vilpittömän yhteistyön periaatteen sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät unionin oikeuden ensisijaisuuden ja kansallisen oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaatteet. Kun sähköalan voittovero perustuu täysin erilaiseen sääntelyyn kuin markkinatulojen yläraja eikä siten sähköalan voittoveroa koskevia säännöksiä ole mahdollista tulkita yhdenmukaisesti EU-asetuksen kanssa, hallinto-oikeus katsoi, että yhtiöltä ei voida kantaa voittoverolain mukaisesti laskettua veroa ainakaan EU-asetuksen voimassa olon ajalta. Koska voittoverolain veron määrää ja laskentatapaa koskevia säännöksiä ei ole edes mahdollista soveltaa vain osaan verovuotta, asiassa ei ollut tarpeen lausua siitä, estäisikö unionin oikeus voittoveron kantamisen myös EU-asetuksen voimassa olon jälkeiseltä ajalta.
Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon päätöksen valituksenalaisilta osin ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiön verotuksessa ei sovelleta voittoverolain sähköalan voittoveron määrää ja laskentatapaa koskevia säännöksiä.
Sopimus Euroopan unionista 4 artikla kolmas kohta
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 288 artikla toinen kohta
Korkeisiin energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä 6.10.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/1854 johdanto-osa 5, 6, 9, 25–27, 30, 40–42, 45 ja 66 kappale sekä 2 artikla 5 alakohta, 6–8 artikla ja 22 artikla 2 kohta c alakohta, Laki sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista 1 §, 3 §, 5 §, 12 § ja 25 §, Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-34/73, Fratelli Variola Spa v. Amministrazione delle finanze dello Stato (EU:C:1973:101), C-50/76, Amsterdam Bulb BV v. Produktschap voor siergewassen (EU:C:1977:13), C 106/77, Amministrazione delle finanze dello Stato v. Simmenthal (EU:C:1978:49), C 113/02, komissio v. Alankomaat (EU:C:2004:616) ja C 573/17, Popławski (EU:C:2019:530), Ei lainvoimainen
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Kirjanpitolain 5:2b:n mukaisesta käyvän arvon soveltamisesta 2025 / 2120 3.6.2025
Sveitsissä sijaitsevan emoyrityksen määräysvallassa olevan suomalaisyrityksen konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta 2025 / 2119 3.6.2025
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Yleisohje kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksen liitetiedoista 18.6.2025 18.6.2025
Ei uusia lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
Ei uusia veroliitännäisiä päätöksiä
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Esityksessä ehdotetaan, että tuloverolakiin otettaisiin aikaisempaa tarkemmat säännökset tulon kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle. Esityksessä ehdotetaan, että tulo kohdistettaisiin kiinteälle toimipaikalle OECD:n malliverosopimuksessa vuodesta 2010 alkaen olleen liiketuloartiklan edellyttämällä tavalla silloin, kun verosopimuksessa on vastaava liiketuloartikla. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädeltäväksi tulon kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle tilanteissa, joissa sovellettavan verosopimuksen liiketuloartikla poikkeaa OECD:n vuoden 2010 malliverosopimuksen liiketuloartiklasta, sekä tilanteissa, joissa ei ole sovellettavaa verosopimusta.
Lisäksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että laissa nimenomaisesti säädettäisiin yritysten osien välisten sisäisten suoritusten huomioon ottamisesta verotettavan tulon laskennassa.
Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuloverolakiin ehdotetut säännökset otetaan huomioon myös sovellettaessa hyvitysmenetelmää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa Suomessa sijaitsevien päätoimipaikkojen osalta.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.
Lakia muutettaisiin siten, että kaivostoiminnassa käytettävän sähkön vero siirrettäisiin alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen sähköveroluokkaan I, jonka vero on 2,24 senttiä kilowattitunnilta. Alemman sähköveroluokan vero on 0,05 senttiä kilowattitunnilta, joten ehdotettu muutos nostaisi kaivostoiminnassa käytettävän sähkön veroa 2,19 senttiä kilowattitunnilta.
Ehdotettu muutos lisäisi valtion sähköverotuloja 11 miljoonalla eurolla vuoden 2026 tasolla.
Esitys liittyy valtion vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.
Esityksessä muutettaisiin verotusmenettelystä annetun lain 21 §:ää siten, että Verohallinto voisi jatkossa kerätä vertailutietotarkastusta varten tietoja tarpeellisessa laajuudessa tietosuojasääntelyn henkilötietojen käsittelylle asettamien vaatimusten puitteissa. Tietosuojasääntelystä seuranneet rajoitukset aiheuttavat arviolta 100 miljoonan euron vuosittaisen verovajeen. Muutoksen tavoitteena on paikata tämä verovaje.
Verohallinto voisi pyytää sivullisilta tietoja verovalvonnan kannalta riittävässä laajuudessa ilman, että henkilöitä tai yhteisöjä yksilöidään. Riittävällä tietopohjalla varmistettaisiin verotulojen lisäksi myös verotuksen yhdenmukaisuus ja verovelvollisten tasapuolinen kohtelu.
Verohallinnon tietopyyntö olisi tarkasti kohdennettu, perusteltu ja oikeasuhtainen suhteessa vertailutietotarkastuksen tavoitteisiin. Ehdotettu muutos sisältäisi myös erityisiä suojatoimia, jotka Verohallinnon tulisi toteuttaa henkilötietojen turvaamiseksi.
Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla ja laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla. Esityksessä ehdotetaan lisäksi vähäisiä muutoksia verotusmenettelystä annettuun lakiin, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annettuun lakiin, raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla annettuun lakiin ja tuloverolakiin.
Lakiehdotukset perustuvat hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annettuun direktiiviin eli virka-apudirektiiviin tehtyyn muutokseen. Direktiivimuutos laajentaa EU-maiden välisen automaattisen tietojenvaihdon kryptovarapalvelun tarjoajien ilmoittamiin tietoihin. Muutos sisältää lisäksi täsmennyksiä olemassa oleviin finanssitilitietojen raportoinnin määräyksiin sekä yksittäisen rajauksen palvelun tarjoajan velvollisuuksiin raportoitavista rajat ylittävistä järjestelyistä. Direktiivimuutoksen täytäntöön panevien säädösten lisäksi esitykseen sisältyy ehdotus lainsäädäntömuutoksista kryptovaratietojen vaihdon mahdollistamiseksi myös muiden kuin EU-maiden kanssa OECD:n kryptovarojen raportointikehyksen mukaisesti sekä ehdotus direktiiviä laajemmasta kryptovarapalvelun tarjoajien velvollisuudesta ilmoittaa luovutusvoittoverotukseen liittyviä tietoja.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta.
Viinin ja muiden käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin keskimäärin noin yhdeksällä prosentilla. Korotus kohdistettaisiin alkoholipitoisuudeltaan yli 2,8-tilavuusprosenttisiin juomiin.
Lisäksi ehdotetaan, että alkoholi- ja alkoholijuomavero sidottaisiin kaikkien juomaryhmien osalta pysyvästi yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin toteutuneisiin muutoksiin. Verohallinto vahvistaisi suoritettavan veron määrän vuosittain siten kuin alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa tarkkarajaisesti säädettäisiin.
Esitys liittyy valtion vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.
Verotuspäätösten ja muiden verotusta koskevien asiakirjojen sähköistä tiedoksiantoa ehdotetaan laajennettavaksi. Verohallinto voisi antaa päätökset ja muut asiakirjat tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa (OmaVero) silloin, kun verovelvollinen on käyttänyt Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua. Vaikka verovelvollinen ei olisi käyttänyt Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua, verotuspäätökset ja muut verotusta koskevat asiakirjat voitaisiin antaa tiedoksi sähköisesti silloin, kun verovelvolliseen sovellettaisiin viranomaisten asiakirjojen sähköistä tiedoksiantoa sitä koskevien yleissäännösten nojalla. Verovelvolliselle lähetettäisiin tieto tiedoksiannosta hänen Verohallinnolle antamaansa sähköiseen osoitteeseen tai Suomi.fi-viestinvälityspalvelun kautta. Sähköisesti tiedoksi annettu asiakirja katsottaisiin annetun tiedoksi kolmantena päivänä siitä, kun asiakirja on tallennettu Verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun. Verovelvollinen voisi ilmoittaa Verohallinnolle, että hän ei käytä Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua. Siinä tapauksessa sähköistä tiedoksiantoa sovellettaisiin vain, jos verovelvollinen on yleissääntelyn perusteella sähköisen tiedoksiannon piirissä.
Ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin Verohallinnon päätösten ja asiakirjojen tiedoksiantoon ja ne täydentäisivät ehdotettua yleissääntelyä sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta viranomaistoiminnassa (VM085:00/2024). Muutosten olisi tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 alusta.
Sähkösavukenesteiden ja savuttomien nikotiinituotteiden tupakkaveroa korotettaisiin keskimäärin 37 prosenttia.
Lisäksi ehdotetaan, että myös vahvat, yli 20 milligrammaa nikotiinia millilitrassa sisältävät sähkösavukkeissa käytettävät nesteet tulisivat veronalaisiksi. Nikotiinittomien sähkösavukenesteiden veronalaisuutta koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin.
Esityksessä ehdotetaan myös, että toisesta EU:n jäsenvaltiosta matkustajatuontina tuotavien nuuskan ja savuttomien nikotiinituotteiden tupakkaverottomuus rajoitettaisiin kummankin osalta 1 000 grammaan.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026
Esitysluonnos sisältää seuraavat ehdotukset:
- Pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin, ja ansiotuloverotuksen ylimmät marginaaliveroasteet alennettaisiin noin 52 prosenttiin. Lisäksi pieni- ja keskituloisten työtulovähennystä korotettaisiin yhteensä 100 miljoonalla eurolla.
- Ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin indeksitarkistus. Tarkistus jätettäisiin kuitenkin tekemättä niillä tulotasoilla, joille ylimpien marginaaliverojen alentaminen kohdistuisi.
- Eläketulon lisäveroa pienennettäisiin. Ehdotettu muutos on valmisteltu kevään kehysriihen päätöksen mukaisesti. Hallitus tulee vielä korjaamaan suurempien eläkkeiden verotuksen tasoa. Tarkoituksena on, että suurten eläkkeiden verotus ei kevene enempää kuin vastaavan palkkatulon verotus.
- Työtulovähennyksen lapsikorotusta kasvatettaisiin 105 euroon lasta kohti. Yksinhuoltajuuden perusteella korotus myönnettäisiin edelleen kaksinkertaisena.
- Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistettaisiin. Vähennysoikeus poistuisi sekä työntekijä- ja työnantajapuolelta.
- Työsuhdepolkupyörien verovapaus poistettaisiin. Muutosta sovellettaisiin polkupyöräetuihin, joiden käyttöönottoon työnantaja ja työntekijä olisivat sitoutuneet 24.4.2025 tai sen jälkeen. Ennen tätä sovittuihin polkupyöräetuihin sovellettaisi nykyisiä säännöksiä sopimuskauden loppuun saakka.
- Kotona työskentelystä ei enää myönnettäisi työhuonevähennystä palkkatulon hankkimisesta johtuvana menona.
- Luovutusvoittoverotusta ja varainsiirtoverotusta muutettaisiin ehdollisen lisäkauppahinnan osalta.
- Suomeen töihin tulevien avainhenkilöiden lähdevero alennettaisiin 32 prosentista 25 prosenttiin. Lisäksi lain soveltamisala laajenisi kotimaahan palaaviin Suomen kansalaisiin. Lakia sovellettaisiin Suomen kansalaisiin enintään 24 kuukauden ajan työskentelyn alkamisesta.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta.
Esityksessä ehdotetaan lakia muutettavaksi siten, että Suomeen raportoivien alustaoperaattoreiden velvollisuus ilmoittaa tietoja alustan välityksellä toteutetuista myynti- ja vuokraustapahtumista Verohallinnolle laajenisi. Esityksen myötä raportointivelvollisuus koskisi Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien myyjien ja Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitsevien asuin- ja liikehuoneistojen, pysäköintipaikkojen sekä kiinteän omaisuuden lisäksi vastaavia tietoja, kun myyjä asuu tai mainittu omaisuus sijaitsee sellaisella Euroopan unionin ulkopuolisella lainkäyttöalueella, joka on sitoutunut vaihtamaan kyseisiä tietoja Suomen kanssa.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta.
Hallitusohjelman mukaan ”merituulivoiman pelisääntöjä selkeytetään toteuttamalla lainsäädäntöhanke, jossa Suomen talousvyöhykkeeseen kuuluvia vesialueita koskeva lainsäädäntö, lupaprosessit sekä korvaus- ja veroasiat määritellään viipymättä sekä yhteensovitetaan aluevesillä ja maa-alueilla toteutettavien hankkeiden pelisääntöjen kanssa”. Lisäksi hallitusohjelman mukaan asetettaviin veromuutoksiin on kirjattu, että ”selvitetään Suomen talousalueella olevien merituulivoimaloiden verokohtelu” ja ”lisäksi selvitetään merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen asema suhteessa maatuulivoimaloihin”.
Hallituksen esityksessä kiinteistöverotuksen osalta on ehdotukset Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverotuksesta sekä merituulivoimaloiden verotusarvon perusteena olevan jälleenhankinta-arvon keventämisestä. Tuloverotuksen osalta tuloverolakiin sisällytettäisiin Suomen alueellinen määritelmä.
Esityksen mukaan lain liitteessä lueteltujen metallisten kaivosmineraalien veroa korotettaisiin nykyisestä 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin rikastukseen toimitetun malmin sisältämän metallin verotusarvosta. Verohallinto vahvistaisi myös jatkossa kullekin metallille vuosittain verotusarvon kaivosmineraaliveron verotusarvojen perusteena sovellettavista hintatiedoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa määriteltyjen maailmanmarkkinahintaa tai muuta julkista hintatietoa kuvastavien hintalähteiden perusteella. Muiden kuin lain liitteessä lueteltujen kaivosmineraalien määräperusteista veroa korotettaisiin 0,20 eurosta 0,60 euroon tonnilta nostettua malmia tai hyötykiveä.
Lisäksi kaivosten niin sanotut sivuvirrat suljettaisiin kaivosmineraaliveron ulkopuolelle tietyin edellytyksin. Tästä aiheutuva verotuoton aleneminen otettaisiin huomioon metallisilta kaivosmineraaleilta kannettavan arvoperusteisen veron korotuksessa.
Ehdotetut veronkorotukset lisäisivät kaivosmineraaliveron tuottoa vuositasolla arviolta noin 70 miljoonalla eurolla verrattuna tilanteeseen, jossa muutoksia ei tehtäisi. Koska kaivosmineraalivero kannetaan kalenterivuoden pituiselta verokaudelta jälkikäteen verokautta seuraavana vuonna, korotuksista kertyisi verotuottoa vuodesta 2027 alkaen. Korotusten tuotto jakautuisi veronsaajille nykytilaa vastaavasti, eli kaivosten sijaintikunnat saisivat 60 prosenttia ja valtio 40 prosenttia kaivosmineraaliveron tuotosta.
Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että verotettavan perintöosuuden alaraja korotettaisiin 20 000 eurosta 30 000 euroon. Verotettavan lahjan alaraja korotettaisiin 5 000 eurosta 7 500 euroon. Ehdotus toteutettaisiin muuttamalla perintö- ja lahjaveroasteikkoja sekä laissa säädettyjä pienimpien verotettavien määrien euromääriä. Lisäksi ehdotetaan perintö- ja lahjaverosta vapaan tavanomaisen koti-irtaimiston arvoon tehtävää korotusta 4 000 eurosta 7 500 euroon.
Esitysluonnokseen sisältyy myös ehdotus, jolla mahdollistetaan alaikäiselle perilliselle sukupolvenvaihdoshuojennus perintöverotuksessa verotettavan perintöosuuden käsittäessä osakeyhtiön osakkeita.
Esitysluonnoksessa maksamattomalle perintöverolle laskettavaksi viivästyskoroksi ehdotetaan Suomen Pankin korkolain nojalla vahvistamaa viitekorkoa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.
Perintö- ja lahjaverotusta ja kiinteistöverotusta koskevia muutoksenhakusäännöksiä ehdotetaan myös selvennettäväksi oikaisuvaatimusten käsittelyyn sovellettavien säännösten osalta.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta. Lakiehdotuksiin sisältyy soveltamissäännökset.
Esityksessä ehdotetaan arvonlisäverotusta kevennettäväksi siten, että 14 prosentin suuruinen alennettu verokanta alennettaisiin 13,5 prosenttiin.
Muutos koskisi elintarvikkeita, ravintola- ja ateriapalveluja, rehuaineita, henkilöliikennettä, majoitustoimintaa, vierassatamatoimintaa ja lääkkeitä. Muutos koskisi myös kulttuuri- ja urheilutoimintaa, kuten kirjoja, urheilu- ja liikuntapalveluja, pääsyä kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin sekä urheilutapahtumiin, urheilutilojen käyttöä, esiintyvän taiteilijan, urheilijan tai muun julkisen esiintyjän esityksiä, maahantuotuja taide-esineitä ja tekijän tai satunnaisen myyjän myymiä taide-esineitä sekä tekijänoikeudenhaltijoita edustavan järjestön saamia tekijänoikeuteen liittyviä korvauksia.
Myös yleisradiotoimintaan alettaisiin soveltaa 13,5 prosentin suuruista alennettua verokantaa nykyisen 10 prosentin suuruisen verokannan sijasta.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta.
Arvostamislakia esitetään muutettavaksi niin, että osakevaihdossa omistusta vaihtavat osakkeet arvostettaisiin hankkivan yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa osakevaihtoa edeltävään hankintamenoon. Muutos rajattaisiin koskemaan vain etuyhteydessä olevien osapuolten välisiä osakevaihtoja ja sitä sovellettaisiin voimaantulon jälkeen päätetyn osingonjaon verotukseen sekä yhtiön varojen arvostamiseen.
Lisäksi elinkeinoverolain osakevaihtoa koskevaan säännökseen lisättäisiin uusi momentti hankintamenon määräytymisestä osakkeita hankkivalla yhtiöllä. Osakkeiden hankintamenona pidettäisiin niiden osakevaihtoa edeltävää hankintamenoa. Lisäys vastaisi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain ehdotettua muutosta ja rajattaisiin koskemaan vastaavasti vain etuyhteydessä olevien osapuolten välisiä osakevaihtoja. Muutosta sovellettaisiin voimaantulon jälkeisiin osakeluovutuksiin sekä hankintamenon määrittämiseen.
Elinkeinoverolain osakevaihtosäännökset ulotettaisiin koskemaan Euroopan talousalueen ulkopuolisia maita tiettyjen lisäedellytysten täyttyessä. Lisäksi osakevaihtosäännökseen ehdotetaan muutoksia rahavastikkeeseen. Muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa.
Arvostamislakiin ehdotetaan lisäksi muutosta, joka antaisi yhtiölle muutoksenhakuoikeuden oman osakkeensa vertailuarvoon. Muutosta sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2025 toimitettavassa verotuksessa.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2024:39 mukaan suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan, jäljempänä nuuska, tupakkaverotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen saisi aikaan välittömän rikosepäilyn ja johtaisi siihen, että nuuskan maahantuoja antaisi samalla itsensä ilmi nuuskan maahantuontikiellon rikkomisen perusteella salakuljetusrikoksesta. Itsekriminointisuojan takia ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida enää pitää rangaistavana eikä tuojan menettelyä siten voida lukea hänen syykseen veropetoksena. Päätöksen jälkeen nuuskan tuontia arvioidaan vastaavanlaisessa tilanteessa yksinomaan salakuljetusrikoksena. Päätöstä on tietyissä tapauksissa ryhdytty soveltamaan myös muihin tupakkatuotteisiin tilanteessa, jossa maahantuoja syyllistyy veropetoksen ohella tupakkalaissa säädetyn tuontikiellon tai -rajoituksen rikkomiseen. Lisäksi periaatetta on sovellettu alkoholijuomiin tilanteessa, jossa tuoja syyllistyy alkoholirikokseen.
Ennakkopäätöksessä tarkoitettu itsekriminointisuoja on perusteltua toteuttaa lain tasoisella säännöksellä.
Virvoitusjuomaverosta annettua lakia muutettiin keväällä 2023. Muutosten tavoitteena oli muuttaa virvoitusjuomaveroa entistä voimakkaammin terveysperusteiseen suuntaan. Tavoitteena oli ohjata kulutusta ja tuotantoa korkean sokeripitoisuuden juomista vähemmän sokeria sisältäviin juomiin, mutta samalla myös ylläpitää verotuottoja. Eduskunta hyväksyi virvoitusjuomaverolain muutokset helmikuussa 2023, ja laki virvoitusjuomaverolain muuttamisesta 651/2023 vahvistettiin huhtikuussa. Laki ei kuitenkaan ole voimassa, sillä se oli tarkoitus saattaa voimaan myöhemmin valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana sen jälkeen, kun virvoitusjuomaveromallin EU:n valtiontukisäännösten mukaisuudesta on saatu varmistus Euroopan komissiolta.
Muutetusta virvoitusjuomaverolaista tehtiin komissiolle oikeusvarmuusilmoitus valtiontukimenettelyssä. Valtiontukikäsittelyn aikana tuli esiin, että valtiontukihyväksynnän saamiseksi muutettua virvoitusjuomaverolakia on tietyin kohdin muutettava. Tällä esityksellä toteutettaisiin valtiontukihyväksynnän saamiseksi vaaditut muutokset.
Lisäksi tällä esityksellä toteutettaisiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen vuosina 2023-2025 päättämät virvoitusjuomaveron korotukset.
Virvoitusjuomaveron korotukseen liittyen esityksessä ehdotetaan, että myös tiettyjen vain vähän alkoholia sisältävien juomien alkoholiveroa korotettaisiin. Veronkorotus kohdentuisi 1,2–2,8 prosenttia alkoholia sisältäviin mietoihin käymisteitse valmistettuihin juomiin, joiden alkoholiverotaso jäisi ilman korotusta selvästi alemmaksi kuin etenkin paljon sokeria sisältävien juomien virvoitusjuomavero.
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi vuoden 2026 tuloveroasteikosta sekä tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta (lausuntokierros 15.5.-26.6.2025)
Esityksessä ehdotetaan tuloverolakiin lisättäväksi uusi pykälä, joka koskisi työnantajan maksamia työntekijän oikeudellisen neuvonnan kustannuksia. Pykälä soveltuisi rikosasioiden lisäksi myös riita-asioihin ja hallinnollisten seuraamusten määräämiseen. Ehdotettava pykälä mahdollistaisi siinä säädettyjen edellytysten täyttyessä, että työnantaja voisi kustantaa oikeudellista neuvontaa työntekijälleen verovapaasti.
Tuloverolain lahjoitusvähennystä koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa laajennettaisiin. Samalla yhtenäistettäisiin yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukko.
Vähennyskelpoisia olisivat rahalahjoitukset, jotka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen julkista rahoitusta saavalle yliopistolle, korkeakoululle tai näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle. Lisäksi vähennyskelpoisia olisivat rahalahjoitukset, jotka on tehty tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, nuorisotyötä tai -toimintaa, liikuntaa, urheilua tai lasten asemaa tukevaan tai edistävään tarkoitukseen Verohallinnon nimeämälle yhdistykselle tai säätiölle. Verohallinto nimeäisi hakemuksesta ehdot täyttävät yhdistykset ja säätiöt vähennyskelpoisten lahjoitusten saajiksi enintään 5 vuodeksi kerrallaan.
Lahjoitusten vähentämisen edellytyksenä olisi, että lahjoituksensaaja käyttää lahjoitusvarat vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, ja että lahjoituksensaaja toimittaa Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty antamalla vuosi-ilmoituksen.
Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys ehdotetaan muutettavaksi verosta tehtäväksi vähennykseksi, jossa vähennyskelpoista olisi 30 prosenttia vähennyskelpoisen lahjoituksen määrästä. Yhteisöjen lahjoitusvähennys säilyisi tulosta tehtävänä vähennyksenä. Vähennyskelpoiselle lahjoitukselle säädettäisiin vähimmäismäärä ja vähennykselle tulisi verovelvolliskohtainen enimmäismäärä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2026 alusta.