Edellisessä toukokuun veropaketissa on huomioitu HE:t 96/2026 vp asti ja KHO:n veroaiheiset päätökset muuhun päätökseen 1304/2026 asti. KVL:n ennakkoratkaisuja oli julkaistuna 2026/14 asti ja HaO-päätöksiä 13.5.2026 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin toukokuulta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. KKO:n veroliitännäisiä ratkaisuja ei ollut, lausuntopyyntöjä lakiesitysluonnoksista oli viisi.
HE 119/2026 vp välitysmenettelylaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi välitysmenettelylaki, joka korvaisi voimassa olevan välimiesmenettelystä annetun lain. Uusi välitysmenettelylaki perustuisi YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan mallilakiin kansainvälisestä kaupallisesta välimiesmenettelystä. Lain terminologia ehdotetaan muutettavaksi sukupuolineutraaliksi siten, että välimiesmenettely muutetaan välitysmenettelyksi, välimiesoikeus välitysoikeudeksi ja välimies välitysoikeuden jäseneksi. Esityksen tavoitteena on uudistaa laki ottaen huomioon välitysmenettelyn alalla tapahtuneesta kansainvälisestä kehityksestä ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet sekä edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä.
Esityksessä ehdotetaan, että voimassa olevan lain mukaisesta välityssopimuksen kirjallisen muodon vaatimuksesta luovuttaisiin. Riidan ratkaisemisesta välitysmenettelyssä voitaisiin siten jatkossa sopia muotovapaasti.
Välitysoikeuden päätös, jolla se on hylännyt asianosaisen vaatimuksen välitysoikeuden jäsenen julistamisesta esteelliseksi, voitaisiin saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi jo välitysmenettelyn vireilläolon aikana.
Lakiin otettaisiin säännös kansainvälisesti vakiintuneesta periaatteesta, jonka mukaan välitysoikeudella on toimivalta päättää omasta toimivallastaan ratkaista riita. Kysymys toimivallasta voitaisiin saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos välitysoikeus on päätöksessään välitysmenettelyn aikana katsonut, että se on toimivaltainen ratkaisemaan riidan, tai jos välitysoikeus on päätöksessään välitysmenettelyn aikana tai välitystuomiossa katsonut, että siltä puuttuu toimivalta ratkaista riita.
Lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan välitysoikeudella olisi tuomioistuimen kanssa rinnakkainen toimivalta määrätä turvaamistoimia. Tuomioistuin voisi asianosaisen hakemuksesta vahvistaa Suomessa annetun välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanokelpoiseksi, jos täytäntöönpanolle ei ole laissa säädettyä estettä.
Välitysoikeus voisi määrätä, että suullinen käsittely tai kuuleminen järjestetään etäyhteydellä. Välitystuomio voitaisiin asianosaisten suostumuksella antaa sähköisessä muodossa ja allekirjoittaa sähköisesti.
Jaottelusta välitystuomion mitättömyys- ja kumoamisperusteisiin luovuttaisiin. Lakiin ei otettaisi enää säännöksiä välitystuomion mitättömyydestä. Jatkossa olisi mahdollisuus nostaa kanne välitystuomion kumoamisesta mutta ei voimassa olevan lain mukaista mahdollisuutta nostaa kanne ilman määräaikaa välitystuomion mitättömyydestä. Kumoamiskanteen nostamisen määräaika lyhennettäisiin 60 päiväksi välitystuomion tiedoksisaannista.
Suomessa ja vieraassa valtiossa annettua välitystuomiota koskisivat jatkossa lähtökohtaisesti samat täytäntöönpanon esteperusteet. Suomessa annetun välitystuomion täytäntöönpanosta ei kuitenkaan pääsääntöisesti voitaisi kieltäytyä, jos kumoamiskanne on lainvoimaisesti hylätty tai välitystuomiota ei ole määräajassa moitittu.
Välitysmenettelyä koskevien asioiden käsittely tuomioistuimessa keskitettäisiin Helsingin hovioikeuteen ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Helsingin hovioikeudessa käsiteltäisiin välitystuomion kumoamista ja täytäntöönpanoa, välitysoikeuden jäsenen esteellisyyttä, välitysoikeuden toimivaltaa sekä välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanoa koskevat asiat. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa käsiteltäisiin muun muassa välitysoikeuden asettamista ja välitysoikeuden palkkioita koskevat asiat.
Uuden lain säätämisen johdosta tehtäisiin teknisiä muutoksia 32 muuhun lakiin.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2027 noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
HE 114/2026 vp laiksi maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Esityksen mukaan ammattimaisille maataloudenharjoittajille ja vesiviljelijöille maksettaisiin energiaveron lisäpalautusta vuoden 2025 polttoöljyn kulutusmäärän perusteella vuoden 2026 aikana noin 10 miljoonaa euroa ja vuoden 2026 polttoöljyn kulutusmäärän perusteella vuoden 2027 säännönmukaisen energiaveron palautuksen yhteydessä noin 10 miljoonaa euroa. Käytännössä lisäpalautusta maksettaisiin kevyestä polttoöljystä ja palautuksen määrä olisi neljä senttiä litralta.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2026 lisätalousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Vuoden 2026 kulutuksen perusteella vuonna 2027 maksettava lisäpalautus huomioitaisiin vuoden 2027 talousarvioesityksen valmistelussa.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
HE 113/2026 vp laiksi tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
Esityksen mukaan kotitalousvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 2 100 euroon vuosina 2026 ja 2027. Myös kotitalousvähennyksen vähennysprosentteja korotettaisiin väliaikaisesti vuosina 2026 ja 2027. Työkorvauksen osalta vähennysprosentti korotettaisiin 40 prosenttiin ja maksettujen palkkojen osalta 15 prosenttiin. Korotuksen tavoitteena on vahvistaa kotitalouksien palvelukysyntää ja elvyttää rakentamisalaa.
Työnantajan tarjoaman verovapaan omaehtoisen liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärää korotettaisiin 540 euroon. Etu laajennetaan koskemaan myös luontoharrastuksia, kuten kalastusta ja metsästystä.
Lisäksi matkakuluvähennyksen omavastuuta alennettaisiin väliaikaisesti 800 euroon vuonna 2026. Muutoksella on tarkoitus tukea työmatkailijoita kohonneiden polttoaineiden hintojen johdosta.
Ehdotetut muutokset pienentävät verotuloja arviolta noin 109 miljoonalla eurolla vuonna 2026, 83 miljoonalla eurolla vuonna 2027 ja 6 miljoonalla eurolla vuonna 2028.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin jo vuoden 2026 verotuksessa.
HE 107/2026 vp kuolinpesän sähköistä asiointia koskevaksi lainsäädännöksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kuolinpesän palvelualustasta ja laki kuolinpesän osakasrekisteristä sekä muutettaviksi perintö- ja lahjaverolakia, hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annettua lakia, verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia, verotusmenettelystä annettua lakia, perintökaarta, ulosottokaarta sekä lakia tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan.
Esityksen mukaan Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa tarjottavia sähköisiä palveluita laajennettaisiin siten, että se toimisi palvelualustana kuolinpesän sähköiselle asioinnille. Kuolinpesän palvelualustalla tarjottaisiin sähköisen asioinnin palvelu ehdotettuun kuolinpesän osakasrekisteriin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tietyn kuolinpesän henkilöpiiriä koskevan ajantasaisen tiedon saatavuus. Kuolinpesän palvelualustalla tarjottaisiin mahdollisuus myös perukirjan ja perintöveroilmoituksen laatimiseen. Kuolinpesän palvelualustan käyttöön ottaneilla osakkailla olisi käytettävissään lisäksi asiakirjojen säilytyspalvelu.
Sähköisen asioinnin ohella säilytettäisiin myös mahdollisuus paperilla tapahtuvaan asiointiin.
Perunkirjoitus olisi jatkossa mahdollista toimittaa osittain tai kokonaan myös sähköisesti. Perunkirjoitukselle tarkoitettua määräaikaa pidennettäisiin kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Perukirjan sisältöä ajanmukaistettaisiin. Lisäksi perintöverotuksessa siirryttäisiin perukirjan perusteella toimitettavasta perintöverotuksesta perintöveroilmoituksen perusteella toimitettavaan verotukseen niin sähköisessä kuin paperilla tapahtuvassa asioinnissa.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.2.2027.
HE 105/2026 vp laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä sekä siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, jolla kumottaisiin voimassa oleva saman niminen laki. EU:n rahanpesusääntely on uudistettu kokonaisuudessaan ja uusi EU-sääntely korvaa aikaisemmat rahanpesua koskevat direktiivit. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön tarvittavilta osin EU:n uusi rahanpesun vastainen sääntely, eli EU:n rahanpesun torjuntaviranomaista koskeva asetus sekä rahanpesua koskeva asetus ja niin sanottu kuudes rahanpesudirektiivi.
Ehdotetussa laissa säädettäisiin kansallisesta riskiarviosta, tilastoinnista, edunsaajarekisteristä, valvojien toimivaltuuksista ja yhteistyöstä sekä hallinnollisista seuraamuksista.
Rahanpesun selvittelykeskuksesta annettuun lakiin ehdotetaan muutoksia, joilla pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin säännöksiä, jotka koskevat muun muassa selvittelykeskuksen toimivaltuuksista ja tietojenvaihdosta.
Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettuun lakiin tehtäisiin muutoksia, joilla pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin pankkitilirekistereitä koskevan sääntely, joka koskee muun muassa uusia vaatimuksia rekisterien tietosisällöstä.
Kaupparekisterilakiin ehdotetaan muutoksia, joilla laki yhteensovitettaisiin uuden lain edunsaajarekisteristä ehdotettujen säännösten kanssa ja osa kaupparekisterilain nykysääntelystä kumottaisiin päällekkäisenä uuteen lakiin ehdotettujen säännösten kanssa.
Lisäksi harmaan talouden selvitysyksiköstä annettuun lakiin, verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin ja rikosrekisterilakiin esitetään muutoksia, jotka edistäisivät viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja olisivat välttämättömiä viranomaisten kuudennen rahanpesudirektiivin mukaisten velvoitteiden toteuttamiseksi.
Ilmoitusvelvollisen omistajien ja perustajien luotettavuusselvitys laajennettaisiin koskemaan eräitä uusia tahoja uudessa laissa esitetyllä tavalla sekä maksulaitoslakiin esitettävillä muutoksilla, joka laajentaisi luotettavuusselvityksen myös ilman toimilupaa tarjoaville rekisteröityneiden maksupalvelun tarjoajille.
Ehdotuksessa esitetään lisäksi muutettaviksi 30 muuta lakia, joihin tehtäisiin pääasiassa lakiteknisiä muutoksia.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääasiassa 10.7.2027, jolloin rahanpesua koskevan asetuksen soveltaminen alkaa. Tosiasiallisia edunsaajia koskevat tietyt kuudennen rahanpesudirektiivin säännökset tulee kuitenkin saattaa voimaan kansallisesti jo aiemmin, mistä syystä esitetään voimassa olevaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia, kaupparekisterilakia ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettua lakia muutettaviksi siten, että edellä mainitut säännökset tulisivat voimaan jo 10.7.2026.
HE 103/2026 vp hallintotuomioistuinten kokoonpanoja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi
Esityksessä ehdotetaan korkeimman hallinto-oikeuden, hallinto-oikeuksien ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen sekä vakuutusoikeuden kokoonpanosäännösten uudistamista.
Kokoonpanosäännöksiä uudistettaisiin vastaamaan joustavammin erilaisiin ratkaisutilanteisiin hallintotuomioistuimissa. Kokoonpanoista ehdotetaan säädettäväksi siten, että tarvittaessa asiat voitaisiin ratkaista pienemmällä kokoonpanolla ja toisaalta tarvittaessa kokoonpanoja voitaisiin laajentaa.
Kokoonpanosäännökset sisältyvät tällä hetkellä korkeimman hallinto-oikeuden osalta korkeimmasta hallinto-oikeudesta annettuun lakiin, hallinto-oikeuksien osalta pääosin nyt kumottavaksi ehdotettuun hallinto-oikeuslakiin ja vakuutusoikeuden osalta oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annettuun lakiin. Lisäksi Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen kokoonpanosta säädetään Ahvenanmaan hallintotuomioistuimesta annetussa laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden ja vakuutusoikeuden osalta kokoonpanosta ehdotetaan jatkossakin säädettäväksi mainituissa laeissa. Hallinto-oikeuksien osalta kokoonpanosäännökset ehdotetaan niiden uudistamisen yhteydessä siirrettäviksi oikeudenkäynnistä hallintoasioista annettuun lakiin, joskin Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen kokoonpanosta säädettäisiin nykyistä vastaavalla tavalla Ahvenanmaan hallintotuomioistuimesta annetussa laissa.
Hallinto-oikeuksien osalta ehdotettujen muutosten arvioidaan kokonaisuudessaan tehostavan hallinto-oikeuksien työskentelyä, minkä arvioidaan lyhentävän käsittelyaikoja. Myös korkeimman hallinto-oikeuden sekä vakuutusoikeuden työskentelyn arvioidaan muutosehdotusten johdosta sujuvoituvan.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Arvoseteleiden arvonlisäverotuksesta
Maahantuonnin arvonlisäveron peruste
Verotuksen yleiset menettelysäännökset
Muutoksenhaku Verohallinnon päätökseen
Verotuksen muuttaminen viranomaisaloitteisesti
Koulutustoiminnan arvonlisäverotus
Ennakkopäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva kansainvälinen tietojenvaihto
Väliyhteisötulon verotus Suomessa
Talenom Oyj:n osittaisjakautumisessa syntyneen Easor Oyj:n ja Talenom Oyj:n osakkeiden hankintamenon määrittäminen verotuksessa
Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus
Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
KHO:2026:56 Elinkeinotulon verotus – Osakevaihto – Luovutuskirjan ehto – Myyjien korvausvelvollisuus – Sopimusperusteinen korvaus – Vastikkeen oikaisuerä – Osakkeiden hankintameno – Tulonhankkimismeno – Menon jaksottaminen
A Oy oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy oli kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon. A Oy oli myynyt pääosan saamistaan D AB:n osakkeista vuonna 2020.
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko osakkeiden luovutusta koskevan sopimuksen ehtoihin perustuvia korvauksia pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuina A Oy:n verovuoden 2023 vähennyskelpoisina menoina.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilanne rinnastui siihen, että A Oy olisi hankkinut D AB:n osakkeet omistamiaan B Oy:n osakkeita ja rahaa vastaan. Näin ollen A Oy:n osakevaihdossa suorittaman vastikkeen oikaisueriksi luonnehdittavat korvaukset oli katsottava yhtiön D AB:n osakkeista maksamaksi lisävastikkeeksi, joka oli sinänsä luettava sanottujen osakkeiden hankintamenoon.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että verovuonna 2020 luovutettujen D AB:n osakkeiden hankintamenoon luettava osa korvauksista oli A Oy:n vähennyskelpoinen elinkeinotoiminnan meno, joka yhtiön olisi tullut jaksottaa verovuodelle 2020. Sanottua verovuotta koskevan oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaika oli päättynyt. Näin ollen sinänsä vähennyskelpoinen meno olisi jäänyt tältä osin kokonaan vähentämättä, jos yhtiö ei olisi saanut vähentää sitä myöhemmin verovuonna, jona yhtiön korvausvelvollisuus oli realisoitunut. Tällaista lopputulosta ei voitu pitää tuloverotuksessa noudatettavan nettotulon verottamisen periaatteen mukaisena.
Näissä olosuhteissa A Oy sai vähentää vuonna 2020 luovuttamiensa D AB:n osakkeiden hankintamenoon luettavan osan esillä olevista korvauksista verovuoden 2023 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna tulon hankkimisesta aiheutuneena menona. Siltä osin kuin korvaukset oli luettava vielä verovuonna 2023 luovuttamatta olevien D AB:n osakkeiden hankintamenoon, kysymys ei ollut vielä verovuoden 2023 verotuksessa vähennyskelpoisesta menosta.
Ennakkoratkaisu verovuodelle 2023. Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti 1 ja 2 kohta ja 52 f § 2 momentti. Vrt. KHO 2026:55
KHO:2026:55 Henkilökohtaisen tulon verotus – Osakevaihto – Luovutuskirjan ehto – Myyjien korvausvelvollisuus – Sopimusperusteinen korvaus – Vastikkeen oikaisuerä – Osakkeiden hankintameno – Tulonhankkimismeno
A oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A oli myynyt saamansa D AB:n osakkeet vuonna 2020.
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko osakkeiden luovutusta koskevan sopimuksen ehtoihin perustuvia korvauksia pitää tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuina A:n verovuoden 2023 tai 2024 pääomatuloista vähennyskelpoisina tulonhankkimismenoina.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilanne rinnastui siihen, että A olisi hankkinut D AB:n osakkeet omistamiaan B Oy:n osakkeita ja rahaa vastaan. Näin ollen A:n osakevaihdossa suorittaman vastikkeen oikaisueriksi luonnehdittavat korvaukset oli katsottava A:n D AB:n osakkeista maksamaksi lisävastikkeeksi, joka oli luettava sanottujen osakkeiden hankintamenoon.
Kun otettiin huomioon, että A oli luovuttanut osakevaihdossa vastikkeena saamansa D AB:n osakkeet vuonna 2020, hänen maksamissaan lisävastikkeen luontoisissa korvauksissa oli kysymys verovuoden 2020 verotuksessa luovutusvoiton määrää laskettaessa huomioon otettavista eristä. Näin ollen mainitut korvaukset eivät olleet A:n verovuoden 2023 tai 2024 pääomatuloista vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sen vuoksi, että määräaika verovuotta 2020 koskevan oikaisuvaatimuksen tekemiselle oli päättynyt.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024. Tuloverolaki 45 § 1 ja 5 momentti, 46 § 1 momentti, 54 § 1 momentti ja 110 § 2 momentti (1535/1992), Vrt. KHO 2026:56
KHO:2026:54 Lahjaverotus – Vanhemmilta saatu laina – Takaisinmaksusuunnitelma – Veron kiertäminen – Seurannaismuutoksen edellytykset
A oli 4.10.2018 saanut vuosina 1953 ja 1954 syntyneiltä vanhemmiltaan 270 000 euroa. Varojen siirrosta oli tehty 3.10.2018 päivätty velkakirja, jonka mukaan lainasta ei peritä korkoa ja johon oli liitetty takaisinmaksusuunnitelma. Takaisinmaksusuunnitelman mukaan lainaa lyhennettiin neljä kertaa vuodessa. Ensimmäinen 1 000 euron lyhennys oli ollut määrä suorittaa 1.1.2022 ja viimeinen 1.9.2045. Lyhennyserän määrä kasvoi asteittain niin, että yksittäisen lyhennyksen suurin määrä oli 4 000 euroa. Lainaa oli suunnitelman mukaan pitänyt lyhentää yhteensä 19 750 euroa 1.1.2026 mennessä. A:n bruttotulot olivat vuosina 2018–2020 olleet noin 75 000–110 000 euroa vuodessa. A oli 8.1.2026 päivätyssä vastaselityksessään ilmoittanut lyhentäneensä lainaa yhteensä noin 20 000 euroa.
Verohallinto oli katsonut A:n saaman suorituksen kokonaisuudessaan hänen isältään saamaksi lahjaksi. Kun verotuksen oikaisulautakunta oli katsonut, että A oli saanut lahjan puoliksi kummaltakin vanhemmaltaan, Verohallinto oli toimittanut äidiltä saadun suorituksen osalta lahjaverotuksen seurannaismuutoksena.
Korkein hallinto-oikeus arvioi isältä saatua suoritusta ensin perintö- ja lahjaverolain 1 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella ja otti asiassa huomioon A:n kyvyn maksaa hänelle suoritettu määrä takaisin ja sen seikan, että A ja hänen vanhempansa olivat laatineet lainasta velkakirjan, johon oli liitetty takaisinmaksusuunnitelma, sekä sen seikan, että A oli esitetyn selvityksen mukaan maksanut lainaa takaisin suunnitelman mukaisesti, ja katsoi, ettei A ollut saanut veronalaista lahjaa. Asiaa ei arvioitu toisin lainan takaisinmaksusuunnitelman mukaisen lyhennysvapaan, lainan korottomuuden eikä lainan pitkän takaisinmaksuajan perusteella. Asiaa ei arvioitu toisin myöskään perintö- ja lahjaverolain veron kiertämistä koskevan 33 a §:n perusteella.
A:n äidiltä saaman suorituksen osalta korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei seurannaismuutosta ollut voitu tehdä tilanteessa, jossa perintö- ja lahjaverolain mukaista verotusta muutettiin saman verovelvollisen lahjaverotukseen vaikuttavalla tavalla.
Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 momentti, 18 § 1 momentti 1 kohta, 33 a § 1 momentti, 50 § 1 momentti ja 51 § 1 momentti
KHO:2026:52 Tuloverotus – Toimintamuodon muutos – Maatalouden harjoittaminen – Maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettu toiminta – Tukitulo – Vakaa tulonhankkimistarkoitus – Heinän viljely – Ennakkoratkaisumenettely – Selvityksen täydentyminen
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n harjoittaman ja osakeyhtiölle siirrettäväksi suunnitellun toiminnan katsottava olevan toimintamuodon muutosta koskevassa tuloverolain 24 §:ssä tarkoitettua maatalouden harjoittamista.
A viljeli heinää noin 28 hehtaarin tukikelpoisella peltoalueella ja sai tukituloja peltojen viljelystä pysyvällä nurmella. Ulkopuolinen taho korjasi heinän ja sai heinän vastikkeena korjaustoiminnasta. Lisäksi A sai vuokratuloja noin kahden hehtaarin peltoalueen ja maatilarakennusten vuokraamisesta omistamalleen elämystapahtumia järjestävälle yhtiölle.
A oli esittänyt muutoksenhakuvaiheessa täydentävää selvitystä valitun toimintamallin taustasyistä sekä maatilalla aikaisemmin harjoitetusta toiminnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kysymys ollut ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn tosiasiaselvityksen muuttumisesta vaan tosiseikkojen täydentymisestä ja perustelujen kehittymisestä. Täydennys oli ollut samalla vastausta ennakkoratkaisussa ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineissa lausuttuun. Maatalouden harjoittamisen edellytyksen arvioinnin näkökulmasta keskeisenä pidettävä toiminnan sisältö tai siitä esitetty selvitys ei ollut tosiseikkojen täydentymisen myötä muuttunut muuksi. Muutoksenhakijan esittämä selvitys voitiin siten ottaa kokonaisuutena huomioon asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi A:n harjoittaman viljelytoiminnan osoittavan vakaata tulonhankkimistarkoitusta. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että A:n harjoittaman toiminnan verotus oli toimitettu maatilatalouden tuloverolain mukaan, toimintaa oli pidettävä tuloverolain 24 §:ssä tarkoitettuna maatalouden harjoittamisena.
Verohallinnon ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025, Tuloverolaki 24 §
KHO:2026:50 Elinkeinotulon verotus – Ulkomainen väliyhteisö – Rahasto – Taloudellisen toiminnan poikkeus – Asettautuminen asuinvaltioon – Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus
Yhteisö A oli oikeutettu vähintään 25 prosenttiin luxemburgilaisen päärahaston B-rahasto -nimisen alarahaston voitosta. B-rahasto oli rajoittamattomalle piirille suunnattu avoin ja vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto. Rahaston hallinnointi oli paikallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla ulkoistettu Luxemburgissa toimivalle hallinnointiyhtiölle, joka oli ulkoistanut rahaston sijoitustoiminnan toteuttamisen ja toimeenpanemisen edelleen isobritannialaiselle konserniyhtiölleen. Luxemburgissa toimiva hallinnointiyhtiö vastasi rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta päärahaston hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko B-rahastoa pidettävä yhteisö A:n väliyhteisönä. Arvioitavaksi tuli erityisesti, oliko taloudellista toimintaa harjoittavaksi yksiköksi katsottava B-rahasto asettautunut väliyhteisölaissa edellytetyllä tavalla tosiasiallisesti asuinvaltioonsa Luxemburgiin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Luxemburgissa toimivan hallinnointiyhtiön vastattavaksi jääneet tehtävät eivät olleet pelkästään varsinaisen liiketoiminnan tukitoimintoja. Osa rahaston toiminnan kannalta keskeisistä tehtävistä, kuten markkinointi ja valvonta, katsottiin toteutettavan rahaston asuinvaltiossa. Siten hallinnointiyhtiön toiminnan osittaisesta edelleen ulkoistamisesta toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle yhtiölle ei vielä seurannut, että rahastoon ei voitaisi soveltaa väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta. Näin ollen rahaston oli katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä rahasto tällaisessa tilanteessa ollut yhteisö A:n väliyhteisö. Jos rahaston hallinnointi ulkoistettiin kokonaisuudessaan rahaston asuinvaltioon nähden toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle, rahaston ei ollut katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tällöin rahasto oli yhteisö A:n väliyhteisö.
Kun otettiin huomioon taloudellisen toiminnan poikkeuksen tarkoitus veron kiertämisen estämistä koskevassa direktiivissä (ATAD) ja unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassa tuomiossa esille tuomat seikat, korkein hallinto-oikeus katsoi, että väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetettu edellytys väliyhteisön asettautumisesta asuinvaltioonsa ja taloudellisen toiminnan harjoittamisesta siellä oli ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukainen ja että rahaston asemaa A:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella. Kun lisäksi otettiin huomioon, että väliyhteisölain tarkoituksena oli katsottava olevan soveltua vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, ja että mahdolliset muita perusvapauksia rajoittavat vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, asiaa ei ollut tutkittava erikseen pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisen rajoittamisen osalta. Äänestys 4–1.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (väliyhteisölaki) 3 § 1 ja 3 momentti
Neuvoston direktiivi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2016/1164/EU (ATAD) 3 artikla ja 7 artikla 2 kohta a alakohta
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 49 artikla ja 54 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-196/04, Cadbury Schweppes (EU:C:2006:544), ja C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation (EU:C:2012:707)
Ks. ja vrt. KHO 2025:5 ja KHO 2025:52
KHO:2026:49 Ylimääräinen muutoksenhaku – Menetetyn määräajan palauttaminen – Arvonlisävero – Oma-aloitteisten verojen verotusmenettely – Oikaisuilmoitus – Veronkorotuksen riski – Verohallinnon antama ohjaus
Verohallinto oli verotarkastuksen perusteella määrännyt A Oy:n maksettavaksi arvonlisäveroa verokausilta 10–12/2019 ja 6/2020 sekä veronkorotusta, koska A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää hallinnointipalveluiden ja vieraan pääoman ehtoisen rahoitukseen hankintaan liittyvien asiantuntijapalveluiden ostoihin sisältyneitä arvonlisäveroja. Verotarkastuskertomuksessa A Oy:lle oli lisäksi annettu kirjallinen ohjaus kulujen vähennyskelvottomuudesta vastaisuudessakin. Hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemän päätöksen mukaan A Oy:llä oli oikeus vähentää ostoihin sisältyneet arvonlisäverot yhtiön liiketoiminnan yleiskuluina. Verohallinto oli 9.4.2025 tekemässään uudelleenkäsittelypäätöksessä hyväksynyt A Oy:lle lähes täyden vähennysoikeuden.
A Oy oli saamansa ohjauksen mukaisesti jättänyt samankaltaisiin ostoihin sisältyneet arvonlisäverot ilmoittamatta vähennettävinä veroina verokausilta 10–12/2020 ja 1–12/2021. Määräaika oikaisuilmoituksen antamiseen verokausille 10–12/2020 oli päättynyt vuoden 2023 päättyessä ja verokausille 1–12/2021 vuoden 2024 päättyessä.
A Oy vaati menetetyn määräajan palauttamista oikaisuilmoitusten antamiseksi. Arvioitavaksi tuli, mikä merkitys oli annettava veronkorotuksen riskille, mikäli yhtiö olisi antanut oikaisuilmoitukset laissa säädetyssä määräajassa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että menetetyn määräajan palauttaminen tässä tapauksessa merkitsisi pikemmin puuttumista veronkorotusriskin vuoksi ongelmalliseksi osoittautuneeseen järjestelmään kuin yksittäistapauksellista oikeudenloukkauksen korjaamista. Hakemus hylättiin.
Äänestys 3–2 osasta perusteluja
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 114 §
KHO:2026:48 Arvonlisävero – Veronkorotus – Veronkorotuksen alentaminen – Veronkorotuksen määräämättä jättäminen – Kohtuuttomuus – Inhimillinen virhe – Samalta verokaudelta annetut ristiriitaiset arvonlisäveroilmoitukset
A:n kirjanpitäjä oli antanut verokaudelta 2022 arvonlisäveroilmoituksen, jossa oli ilmoitettu sekä myynnistä suoritettavaa että vähennettävää arvonlisäveroa. A:n aikaisemmin käyttämä kevytyrittäjä-palvelu oli sittemmin antanut samalta verokaudelta toisen veroilmoituksen, jossa suoritettavaa ja vähennettävää arvonlisäveroa ei ollut ilmoitettu lainkaan (niin sanottu nollaveroilmoitus). Toinen ilmoitus oli annettu, koska A oli unohtanut lopettaa kevytyrittäjä-palvelun ja koska laskutusta ei ollut tapahtunut palvelun kautta kyseisenä vuotena. A:n mukaan kevytyrittäjä-palvelun antama ilmoitus oli ollut turha, eikä hän ollut siitä tietoinen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otetaan huomioon veronkorotuksia koskevan sääntelyn yhteneväisyys verotusmenettelystä annetussa laissa ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa, korkeimman hallinto-oikeuden verotusmenettelystä annetun lain veronkorotusta koskevissa ennakkopäätöksissä (KHO 2024:93 ja 94 sekä KHO 2026:4) lausutut seikat on otettava huomioon myös silloin, kun sovelletaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain veronkorotuksia koskevia säännöksiä. A:lle verotuksen toimittamisen yhteydessä määrättyä perustason mukaista 10 prosentin veronkorotusta oli pidettävä erityisestä syystä kohtuuttomana. Sen sijasta määrättiin alennettu kolmen prosentin veronkorotus.
Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide siitä, oliko veronkorotus määrättävä alennettuna vai poistettava kokonaan. Verokausi 2022.
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 37 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti sekä 38 § 1 momentti ja 4 momentti, Ks. KHO 2024:93, KHO 2024:94 ja KHO 2026:4
KHO:2026:43 Perintöverotus – Laskennallinen ositus – Uusi vaatimus – Asian muuttuminen toiseksi – Osakkeen käypä arvo – Osakkuusyhtiön erillisarvostus – Tuottoarvo
A oli kuollut vuonna 2015. Aviopuoliso B:llä oli A:n omaisuuteen avio-oikeus, ja tämän toteuttamisen jälkeen A:n omaisuuden olivat oikeutettuja perimään puoliksi B ja poika C. Jäämistöön kuului muun ohella D Oü:n osakekanta, ja sen arvosta puolet oli toimitetussa perintöverotuksen oikaisussa luettu B:n perintönä saamaan omaisuuteen.
Asiassa oli ensin ratkaistava, oliko hallinto-oikeus voinut jättää tutkimatta B:n vasta hallinto-oikeudessa esittämän vaatimuksen laskennallisen osituksen toimittamisesta hänen ja A:n kuolinpesän välillä. B:n oli jo oikaisuvaatimuksessaan katsottava vaatineen hänen maksettavakseen D Oü:n osakkeiden käyvän arvon perusteella tulevan perintöveron määrän alentamista. Korkein hallinto-oikeus totesi, että myös B:n vaatimus laskennallisen osituksen toimittamisesta tarkoitti sitä, että hänen verotettavaksi perintöosuudekseen katsottava määrä ja hänen maksettavakseen tulevan perintöveron määrä alenisivat. Kysymys ei siten D Oü:n osakkeisiin kohdistuvin osin ollut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 15 §:n 4 momentissa tarkoitetusta uudesta vaatimuksesta eikä asia myöskään ollut muuttunut saman lain 41 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla toiseksi. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää vaatimusta tutkimatta.
Asiassa oli lisäksi ratkaistava, oliko D Oü:n käypää arvoa määritettäessä yhtiön omistamat E Oü:n osakkeet voitu arvostaa erikseen yhtiön muusta varallisuudesta ja pelkästään E Oü:n tuottoarvon perusteella. D Oü:n käypänä arvona oli verotuksen oikaisua toimitettaessa pidetty yhtiön substanssiarvoa, joka oli ylittänyt yhtiön tuottoarvon.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että substanssiarvolla tarkoitetaan yhtiön käypään arvoon arvostettujen varojen ja velkojen erotusta. Näin ollen D Oü:n substanssiarvon määrittäminen edellytti yhtiön yksittäisten varallisuuserien käypien arvojen selvittämistä ja vertaamista tasearvoihin. Tähän nähden ja kun D Oü:n omistamien E Oü:n osakkeiden käyvän arvon oli katsottu poikkeavan olennaisesti niiden tasearvosta, E Oü:n osakkeet oli voitu arvostaa erikseen D Oü:n muista varoista. E Oü:n osakkeiden käypä arvo oli kuitenkin määritettävä substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvon perusteella. Näin ollen E Oü:n osakkeiden ja siten myös D Oü:n osakkeiden käypä arvo oli arvioitu liian suuriksi.
Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 1 momentti ja 25 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 15 § 4 momentti ja 41 § 2 momentti
Ks. KHO 2023:23
KHO:2026:42 Lahjaverotus – Arvostaminen – Noteeraamattoman yhtiön osakkeet – Substanssiarvo – Piilevä verovelka
X Oy omisti muun muassa Y Oyj:n osakkeita. Y Oyj:n osakkeiden pörssikurssin mukaan laskettu arvo ylitti yhteensä noin 144 000 000 eurolla sanotun omaisuuden verotuksessa poistamatta olevan hankintamenon. X Oy:n osakkeita oli tarkoitus lahjoittaa A:lle niin, että X Oy purettaisiin 1–2 vuoden kuluttua lahjoituksesta.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko X Oy:n varojen realisoitumattomasta arvonnoususta aiheutuva piilevä tuloverovelka otettava lahjaverotuksessa lukuun X Oy:n substanssiarvoa vähentävänä eränä.
Kun X Oy puretaan, yhtiön tuloverotuksessa sen omistamien Y Oyj:n osakkeiden luovutushinnaksi katsotaan sanotun omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautumisesta aiheutuu X Oy:lle velvollisuus maksaa tuloveroa, mikä pienentää X Oy:llä olevien nettovarojen tosiasiallista määrää ja edelleen A:n yhtiöstä saaman jako-osan määrää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että X Oy:n muun omaisuuden kuin mahdollisesti verovapaasti luovutettavissa olevien käyttöomaisuusosakkeiden arvonnoususta johtuva piilevä tuloverovelka voidaan vähentää, kun A:n lahjaverotusta varten määritetään X Oy:n substanssiarvo.
Verohallinnon ennakkoratkaisu. Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 1 momentti ja 21 §
KHO:2026:41 Elinkeinotulon verotus – Liiketoimintasiirto – Kirjanpitoarvojen mukaan laskettu siirtyvien varojen ja velkojen negatiivinen erotus – Kansallinen veroneutraalisuuden lisäedellytys
A Oy oli luovuttanut liiketoimintansa B Oy:lle saaden vastikkeena B Oy:n osakkeita. Rahavastiketta ei ollut suoritettu. A Oy:n siirtämien varojen kirjanpitoarvo oli ollut 1 442 959,95 euroa ja velkojen kirjanpidosta ilmenevä määrä 3 310 477,97 euroa. Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko liiketoiminnan luovutukseen soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain liiketoimintasiirtoa koskevaa 52 d §:ää siitä huolimatta, että siirtyneiden velkojen määrä oli ylittänyt siirtyneiden varojen määrän kirjanpitoarvojen mukaan laskettuna. Asiassa ei ollut väitetty, että siirtyneiden velkojen määrä olisi ylittänyt siirtyneiden varojen määrän, jos siirtyneet velat ja varat arvostettiin käypiin arvoihinsa.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä ja yritysjärjestelydirektiivissä ei ollut asetettu liiketoiminnan siirron veroneutraalisuuden edellytykseksi, että kirjanpitoarvojen mukaan laskettuna siirtyvien varojen määrän on oltava siirtyvien velkojen määrää suurempi. Unionin tuomioistuin oli lisäksi oikeuskäytännössään katsonut, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa yritysjärjestelydirektiivissä säädetylle verotuksen neutraalisuudelle lisäedellytyksiä, joista ei säädetä mainitussa direktiivissä. Näin ollen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä säädettyjen edellytysten ei ollut katsottava jääneen täyttymättä sen takia, että siirtyneiden velkojen määrä oli ylittänyt siirtyneiden varojen kirjanpitoarvon. Liiketoiminnan siirrossa ei voitu myöskään katsoa annetun mainitussa pykälässä asetettujen edellytysten vastaisesti rahavastiketta, kun otettiin huomioon, ettei vastaanottavalle yhtiölle ollut väitettykään siirretyn liiketoimintakokonaisuuteen kuulumattomia velkoja.
Verovuosi 2020.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 d § 1 ja 4 momentti
Neuvoston direktiivi eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 2009/133/EY (yritysjärjestelydirektiivi) 2 artikla d ja j kohta, 4 artikla 1 kohta ja 9 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-43/00, Andersen og Jensen (EU:C:2002:15), C-285/07, A.T. (EU:C:2008:705), C-207/11, 3D I (EU:C:2012:818), ja C-318/22, GE Infrastructure Hungary Holding (EU:C:2023:890)
Vrt. KHO 2001:3
KHO:2026:40 Elinkeinotulon verotus Päätöksen tiedoksianto – Hallinto-oikeuden päätös – Tavallinen tiedoksianto – Todisteellinen tiedoksianto – Velvoittava päätös – Viranomaisen päätöksen tiedoksiantotapa – Valitusajan alkaminen – Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Hallinto-oikeus oli hylännyt A Oy:n valituksen verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä, jolla oli hylätty yhtiön oikaisuvaatimus Verohallinnon verotuspäätöksestä. Koska Verohallinnon päätös oli velvoittava, hallinto-oikeuden päätös oli tullut antaa tiedoksi A Oy:lle todisteellisesti.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 90 § 1 ja 2 momentti
Ks. KHO 2023:46. Vrt. KHO 2021:61.
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:2026/17 Henkilökohtaisen tulon verotus, Vastikkeeton sulautuminen, Sulautuvan yhtiön osakkeisiin liittyvä tuotto-oikeus, Luovutus
Hakija A omisti B Oy:n osakkeita. Lisäksi A:lla oli lahjoituksella muodostettu tuotto-oikeus D:n ja E:n omistamiin B Oy:n osakkeisiin. B Oy:n oli tarkoitus sulautua C Oy:öön vastikkeettomalla sulautumisella siten, että B Oy:n nykyisistä omistajista tuli uuden liiketoimintaa harjoittavan C Oy:n välillisiä omistajia holdingyhtiöiden kautta. Järjestelyssä B Oy:n osakkeita koskevat tuotto-oikeudet oli tarkoitus säilyttää. Kun hakijan tuotto-oikeus B Oy:n osakkeisiin lakkasi sulautumisessa, hakijalle oli tarkoitus muodostaa C Oy:n välillistä omistamista varten perustettujen holdingyhtiöiden osakkeiden lahjoittamisen kautta yhtäläinen, joskin välillinen, tuotto-oikeus sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä olevan C Oy:n osakkeisiin.
Keskusverolautakunnassa oli ratkaistavana, katsottiinko A:n luovuttavan vastikkeellisesti tuotto-oikeutensa B Oy:n osakkeisiin tilanteessa, jossa sulautumiseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n ja 52 b §:n säännöksiä.
Keskusverolautakunta totesi, että oikeuskäytännössä eriytetyn hallinta- tai tuotto-oikeuden luovutukseen sovellettiin luovutusvoittoverotusta koskevia tuloverolain 45 §:n säännöksiä.
Sulautumisessa ei annettu vastiketta, eivätkä hakijan omistamat B Oy:n osakkeet vaihtuneet vastaanottavan C Oy:n osakkeisiin. Myöskään tuotto-oikeudet B Oy:n osakkeisiin eivät vaihtuneet vastikeosakkeiden tuotto-oikeuksiin. Sen sijaan osapuolet olivat sopineet keskenään, että hakija luopui tuotto-oikeuksista ja muodosti lahjoituksilla vastaavat tuotto-oikeudet.
Keskusverolautakunta katsoi, ettei kyse ollut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistaja vaihtaa osakkeensa vastaanottavan yhtiön osakkeisiin, ja jota ei pidetä osakkeiden luovutuksena. Tuotto-oikeuksien ei voitu muullakaan perusteella katsoa siirtyvän yleisseuraannossa osana sulautumista.
Siten hakijan verotuksessa sovellettiin tuloverolain 45 §:n luovutusvoiton veronalaisuutta koskevia säännöksiä. Asiaa ei ollut arvioitava toisin direktiivin tavoitteiden perusteella, eikä sulautumisen voitu katsoa johtavan yritysjärjestelydirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa kielletyllä tavalla hakijan tulon, voiton tai pääomavoiton verottamiseen.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027.
Tuloverolaki 28 § ja 45 § 1 momentti, Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 b § 1 ja 4 momentit
Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 8 artikla 1 kohta
(Ei lainvoimainen)
KVL:2026/16 Henkilökohtaisen tulon verotus, Henkilökuntaetu, Liikunta- ja kulttuurietu, Pakohuonepeli
Hakijan työnantaja suunnitteli tarjoavansa henkilökunnalleen tuloverolain 69 §:n 5 momentissa tarkoitetun liikunta- ja kulttuuriedun, joka tulisi myös sisältämään mahdollisuuden edun käyttämiseen pakohuonepelien osallistumismaksun maksamiseen. Hakijan tarkoituksena oli käyttää etua pakohuonepeleihin osallistumiseen maksamalla oman osallistumismaksunsa liikunta- ja kulttuuriedulla.
Tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin perusteella veronalaiseksi tuloksi ei katsottu koko henkilökunnan käytössä olevaa enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta.
Tuloverolain 69 §:ssä säädettiin poikkeuksista pääsääntöön, jonka mukaan työntekijälle kaikissa muodoissa maksetut korvaukset olivat veronalaista tuloa. Tällaista poikkeusta oli lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. Säännöksessä oli määritelty, mitä kulttuuritoiminnalla tarkoitettiin säännöstä sovellettaessa, eikä kyse ollut esimerkkiluettelosta. Siten kaikki virkistys- ja harrastustoiminta ei ollut säännöksessä tarkoitettua liikunta- ja kulttuuritoimintaa. Keskusverolautakunta katsoi, että osallistuminen pakohuonepeliin ei vastannut osallistumista tuloverolain 69 §:n 5 momentissa lueteltuihin tapahtumiin tai tilaisuuksiin, eikä sitä ollut pidettävä säännöksessä tarkoitettuna liikunta- tai kulttuuritoimintana.
Siten jos hakija käytti liikunta- ja kulttuurietua oman pakohuonepelin osallistumismaksunsa maksamiseen, etua ei pidetty tuloverolain 69 §:ssä tarkoitettuna tavanomaisena verovapaana henkilökuntaetuna.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026–2027. Tuloverolaki 69 § 1 momentti 4 kohta ja 5 momentti
(Ei lainvoimainen), Valitettu
KVL:2026/15 Elinkeinotulon verotus, Yhtymän elinkeinotoiminnan tulos, Yhtymäosuuden hankintameno, Realisoitumattomat erät
Elinkeinotoimintaa harjoittava hakija oli sijoittanut rahastoon (”feeder-rahasto”), joka toimi rahastorakenteessa syöttörahastona ja joka sijoitti kaikki varansa toiseen rahastoon (”master-rahasto”). Master-rahasto sijoitti varoja erityisesti yhdysvaltalaisiin osakkeisiin ja kävi sijoituskohteilla aktiivisesti kauppaa. Molempia rahastoja oli pidettävä Suomen verotuksessa tuloverolain 4 §:ssä tarkoitettuna yhtyminä ennakkoratkaisua annettaessa.
Rahastot laativat tilinpäätöksensä Yhdysvaltojen yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (US GAAP) mukaisesti. Master-rahasto arvosti pääsääntöisesti kaikki sijoituksensa käypään arvoon (markkinahintaan) tilinpäätöspäivänä ja luki sekä realisoituneet että realisoitumattomat arvonmuutokset tilikauden tuloksi tai menoksi. Rahaston tulos kirjattiin yhtiömiesten pääomatileille.
Ensimmäinen kysymys koski realisoitumattomien arvonmuutosten vaikutusta yhtymän elinkeinotoiminnan tuloksen laskentaan. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 5 §:n 8 kohdassa säädettiin kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamisesta johtuvien kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:n tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkittyihin realisoitumattomien arvonnousujen veronalaisuudesta. Hallituksen esityksessä 176/2008 vp kaupankäyntitarkoituksessa pidettävä rahoitusväline määriteltiin viittaamalla IAS 39 -standardiin.
Rahastot eivät olleet Suomessa kirjanpito- tai veroverovelvollisia, ja ne laativat tilinpäätöksensä US GAAP:n mukaan. Lain 5 §:n 8 kohta koski realisoitumatonta tuloa, jonka veronalaisuus poikkesi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain pääsäännöstä. Tällaista poikkeusta oli lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. Asiassa ei ollut esitetty perusteita tulkita lainkohtaa sen sanamuotoa laajentavasti. Keskusverolautakunta katsoi, ettei säännöstä siten sovellettu laskettaessa master-rahaston elinkeinotoiminnan tulosta.
Sen sijaan master-rahaston vaihto-omaisuuden hankintamenon arvonlasku alle niiden alkuperäisen hankintamenon tuli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 28 §:n 1 momentin nojalla vähentää laskettaessa master-rahaston elinkeinotoiminnan tulosta. Tästä seurasi, että siltä osin kun jäljellä olevan vaihto-omaisuuden arvo myöhemmän verovuoden päättyessä palautui, vähennystä vastaava määrä oli veronalaista tuloa lain 5 a §:n 3 kohdan nojalla.
Toinen kysymys koski feeder-rahaston osuuksien hankintamenon määrittämistä. Jos feeder-rahaston varallisuuden (eli master-rahaston) arvo kasvoi hakijan omistusaikana, arvonnousu maksettiin hakijalle, kun hakija nosti rahaston pääomatilinsä saldon eli käytännössä luovutti yhtymäosuutensa. Arvonnousu olisi jäänyt kokonaan verottamatta, jos osuuksien hankintamenoon olisi sisällytetty sellaisia voittovaroja, joita vastaavaa tuloa ei ollut luettu hakijan veronalaiseksi tuloksi. Tämän vuoksi keskusverolautakunta katsoi, että osuuksien hankintamenoa laskettaessa voittovaroina otettiin huomioon hakijan tuloverolain 16 a §:ssä tarkoitettuna elinkeinotoiminnan tulo-osuutena verotettu määrä.
Siten feeder-rahaston osuuksien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hankintameno muodostui hakijan rahastoon sijoittaman pääoman lisäksi hakijan osuudesta rahaston voittovaroihin siltä osin kun ne oli luettu hakijan veronalaiseksi tuloksi tuloverolain 16 a §:n mukaisena osuutena rahaston elinkeinotoiminnan tulokseen, joista vähennettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina verovapaina voitto-osuuksina nostetut määrät. Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026.
Tuloverolaki 16 a §:n 1 momentti, Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5 §:n 1 momentti 8 kohta, 5 a § 1 momentti 3 kohta, 6 §:n 1 momentti 4 kohta, 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti 1 kohta, 10 §, 28 § 1 momentti
Lainvoimainen
KVL:2026/13 Arvonlisävero, Verkkokaupan maksualusta, Yksi vai useampi palvelu, Rahoituspalvelu, Kauppamuotoinen factoringpalvelu, Maksuliikepalvelu
Yhtiö tarjosi verkkokauppiaille maksujen toteuttamista koskevia palveluja. Palvelu integroitiin verkkokauppiaan verkkosivustolle ja palvelussa verkkokaupan asiakkaat saattoivat maksaa verkkokauppaostoksensa kulloinkin tarjolla olevilla maksutavoilla. Palveluun sisältyivät Yhtiön itse tarjoamat maksutavat sekä ulkoisten palveluntarjoajien tarjoamat maksutavat. Yhtiön verkkokauppiaille suorittaman palvelun katsottiin muodostuvan useasta erillisestä palvelusta.
Hakijan itse tarjoamissa maksutavoissa verkkokauppaostosta koskeva saatava syntyi ensin kauppiaan ja loppuasiakkaan välille. Tämän jälkeen kauppias siirsi saatavan palvelussa Yhtiölle. Yhtiö rahoitti saatavan eli maksoi siitä kauppiaalle Yhtiön ja kauppiaan välillä sovitun hinnan. Luottotappioriski siirtyi tässä yhteydessä Yhtiölle. Yhtiön ja verkkokaupan loppuasiakkaan välille muodostui sopimussuhde ja Yhtiö veloitti saatavan tässä sopimussuhteessa sovitun mukaisesti loppuasiakkaalta.
Yhtiön itse tarjoamiensa maksutapojen yhteydessä kauppiaalle suorittamia palveluja oli pidettävä kauppamuotoisena factoringpalveluna. Palvelu katsottiin korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen KHO 2026:8 mukaisesti arvonlisäverolliseksi palveluksi. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta Yhtiön itse tarjoamiin maksutapoihin liittyvästä kauppiaalle suoritetusta palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverollisen palvelun suorittamisesta.
Ulkoisten maksupalveluntarjoajien tarjoamat maksutavat olivat korttimaksu, pankkisiirto, mobiilimaksutavat ja digitaalinen lompakko. Ulkoisten maksupalveluntarjoajien tarjoamat maksutavat voitiin sisällyttää Yhtiön tarjoamaan palveluun joko siten, että kauppias teki itse palvelusopimuksen erikseen kunkin maksupalveluntarjoajan kanssa tai siten, että sopimukset ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa teki Yhtiö.
Kun kauppias teki itse sopimuksen ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa, Yhtiö tarjosi verkkokauppiaalle teknisen ratkaisun, jolla maksupalveluntarjoajan tarjoama maksutapa liitettiin Yhtiön palveluun API-rajapinnan kautta. Yhtiön kauppiaalle suorittamaa palvelua oli pidettävä arvonlisäverollisena teknisenä palveluna. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta tästä palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverollisen palvelun suorittamisesta.
Kun Yhtiö teki ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa sopimukset, maksupalveluntarjoajien maksutavat konfiguroitiin Yhtiön palveluun Yhtiön ja maksupalveluntarjoajan välisen sopimuksen perusteella. Ulkoisten maksupalveluntarjoajien toteuttaessa loppuasiakkaan verkkokauppaostoksen maksun varat siirtyivät ensin Yhtiön asiakasvaratilille, josta Yhtiö maksoi varat kauppiaan pankkitilille. Yhtiön katsottiin suorittavan palvelun, joka täytti AVL 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun arvonlisäverottoman maksuliikkeen ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen maksuja ja tilisiirtoja koskevien liiketoimien erityiset ja olennaiset tehtävät. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta tästä palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverottoman palvelun suorittamisesta.
Ennakkoratkaisu ajalle 28.4.2026-31.12.2027
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § 1 momentti 4 kohta, 190 a §
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 11 artikla 2 kohta d alakohta, 53 artikla 1 kohta ja 2 kohta, Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta d alakohta
EUT asiassa C-581/19, Frenetikexito, EUT asiassa C-607/14, Bookit Ltd, (Ei lainvoimainen), Valitettu
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Ei uusia veroliitännäisiä päätöksiä
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Taseeseen aktivoitujen kehittämismenojen merkityksestä osakeyhtiölain 12 luvussa säädetyn pääomalainan pääoman palautukselle ja koron maksulle 2026 / 2143 9.6.2026
Poikkeuslupa konsernitilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2142 9.6.2026
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita
Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen omaisuusjärjestelyistä maksettavan korvauksen käsittelystä kunnan kirjanpidossa 2026 / 153 3.6.2026
7. KKO:n ennakkopäätökset
Ei uusia veroliitännäisiä päätöksiä
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Vuonna 2027 kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävän indeksikorotuksen vaikutusta rajoitettaisiin 2,8 prosenttiyksiköllä osana valtion talouden sopeutustoimia. Tämä tarkoittaisi 93 miljoonan euron vähennystä kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen vuodesta 2027 alkaen. Vähennys toteutettaisiin alentamalla valtionosuusprosenttia 0,76 prosenttiyksiköllä vuoden 2026 tasosta. Valtionosuusprosentin kautta toteutettuna vaikutus olisi kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen vuodesta 2026 alkaen pysyväksi päätetyn 75 miljoonan euron vähennyksen kohdentamistapaa jatkettaisiin vuonna 2026 toteutetun kohdentamistavan mukaisesti. Vähennys olisi prosentuaalisesti yhtä suuri osuus kunkin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta siten, että vähennysten yhteismäärä on 75 miljoonaa euroa. Vähennystä ei kuitenkaan kohdennettaisi kuntiin, joiden peruspalvelujen valtionosuus ennen vähennystä on nolla euroa tai negatiivinen.
Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä teknisluonteisia muutoksia. Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia, lakia tuloverolain 33 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta, varainsiirtoverolakia ja varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia.
Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset veroneutraalista kolmikantasulautumisesta ja vastikkeettomasta sisaryhtiösulautumisesta. Sulautumisvastikkeen voisi antaa vastaanottavan yhtiön lisäksi tämän emoyhtiö ja vastikkeeton sisaryhtiösulautuminen mahdollistettaisiin myös tilanteissa, joissa vastaanottava yhtiö olisi sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien välillisesti omistama. Lakiin lisättäisiin myös säännökset yhtiöittämällä toteutettavasta jakautumisesta, osakevastikkeen allokaatiosta asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön jakautumisessa sekä jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenon kohdistamisesta julkisesti noteerattujen vastaanottavien yhtiöiden ja jakautuneen yhtiön osakkeille. Sulautumisessa ja jakautumisessa annettavan rahavastikkeen enimmäismäärää ehdotetaan lisäksi nostettavan aikaisemmasta. Veroneutraali liiketoimintasiirto mahdollistettaisiin myös negatiivisen nettoapportin tilanteissa. Lisäksi lain sanamuotoa täsmennettäisiin koskemaan Euroopan talousalueella olevien yhtiöiden välisiä yritysjärjestelyjä.
Lisäksi tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaanottava yhteisö voisi vähentää sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappiot siltä osin kuin ne ovat syntyneet sille siirtyneessä toiminnassa. Samalla selvennettäisiin muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verotusta koskevaa säännöstä siten, että osakkeen matemaattisella arvolla tarkoitettaisiin yhtiön osakkeen verovuoden lopussa olevaa matemaattista arvoa. Vastaava muutos tehtäisiin myös lakiin tuloverolain 33 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta.
Varainsiirtoverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaanottavan yhtiön osakkeiden lisäksi myös kolmikantasulautumisessa vastikkeena annettavan yhtiön osakkeet olisivat varainsiirtoverosta vapaita. Lisäksi varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhtiön osakkeen matemaattinen arvo laskettaisiin sulautumisen ja jakautumisen yhteydessä aina uudelleen yritysjärjestelyn toteuttamisverovuodelle. Lisäksi osakeantitilanteiden osalta osakkeen matemaattisen arvon laskentaa selkeytettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin.
Esityksen tavoitteena on päivittää ja joustavoittaa yritysjärjestelysäännöksiä, sujuvoittaa verotusprosesseja sekä keventää verovelvollisten ja Verohallinnon hallinnollista taakkaa. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Tuloverolain 33 b § on tarkoitettu tulemaan voimaan vasta 1.1.2028.
Lausuntopyyntö komission verotuksen yksinkertaistamista koskevasta direktiiviehdotuksesta
Komissio antoi 24.6.2026 ehdotuksen direktiiviksi korko-rojaltidirektiivin (2003/49/EY), yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY), emo-tytäryhtiödirektiivin (2011/96/EU), veronkiertodirektiivin ((EU) 2016/1164), riidanratkaisudirektiivin ((EU) 2017/1852) ja FASTER-direktiivin ((EU) 2025/50) muuttamisesta (Verotuksen Omnibus – ehdotus).
Ehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n välitöntä verotusta koskevaa sääntelyä, tukea yritysten kasvua ja parantaa EU:n kilpailukykyä.
Lausuntopyyntö komission direktiiviehdotuksesta virka-apudirektiivin muuttamisesta
Komissio antoi 24.6.2026 ehdotuksen hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta.
Ehdotus sisältää yksinkertaistuksia yritysten ja muiden tiedonantovelvollisten raportointivelvoitteisiin hallinnollisen taakan vähentämiseksi sekä täsmennyksiä yksittäisiin direktiivikohtiin. Lisäksi virka-apudirektiivi ja siihen tehdyt muutokset ehdotetaan koottavaksi yhdeksi säädöskokonaisuudeksi sääntelyn johdonmukaisuuden lisäämiseksi, oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja direktiivin käytettävyyden parantamiseksi.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoverolakia siten, että henkilö- ja pakettiautojen ajoneuvoveron perusveron tasoa kevennettäisiin yhteensä 10 miljoonalla eurolla. Kevennys kohdistuisi pääosin voimaantulovuonna vähintään kymmenen vuotta vanhoihin polttomoottori autoihin. Uudempien autojen verotus ei muuttuisi.
Veronalennuksen kohteena olevien autojen vuosittainen ajoneuvovero kevenisi keskimäärin kuusi euroa.
Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Kevennettyä ajoneuvoveron perusveroa sovellettaisiin kuitenkin vasta 1.1.2028 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon.
Esityksen keskeinen ehdotus on, että yrittäjällä olisi jatkossa mahdollisuus valita työtulonsa perusteeksi joko nykyinen eläkelaitoksen tekemä kokonaisarvio tai yrittäjän viimeksi päättyneessä verotuksessa todettu yrittäjätoiminnan veronalainen ansiotulo. Yrittäjän työtulon tulisi kuitenkin siirtymäajan jälkeen olla nykyisessä eläkelaitoksen kokonaisarvioon perustuvassa työtulossa vähintään 50 prosenttia yrittäjän veronalaisesta ansiotulosta ja veronalaiseen ansiotuloon perustuvassa työtulossa vähintään nykyisen vakuuttamisvelvollisuuden alarajan verran, jos yrittäjän veronalainen ansiotulo on alle vakuuttamisvelvollisuuden alarajan. Lisäksi yrittäjän eläkelaista ehdotetaan kumottavaksi aloittavan yrittäjän alennusta koskeva säännös, jonka vuoksi lisätyöeläkevakuutusmaksuun ja pienennettyyn työeläkevakuutusmaksuun ehdotetaan parannuksia ja mahdollisuutta myös aloittaville yrittäjille. Yrittäjän eläkelakiin ehdotetaan myös muita muutoksia toimeenpanon sujuvoittamiseksi.
Eläketurvakeskuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi Eläketurvakeskukselle velvollisuus kuulla keskeisimpiä yrittäjäjärjestöjä työtulon määrittämisessä tarvittavan tietopohjan kehittämisen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2028. Yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 112 § tulisi kuitenkin voimaan 1.11.2027 ja sitä sovellettaisiin työtuloon 1.1.2028 alkaen. Vuoden 2027 työtuloon sovellettaisiin yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaan tullessa voimassa olleen lain 112 §:ää.
Esityksen mukaan tupakkaveroa korotettaisiin valtion verotulojen lisäämiseksi. Korotus kohdistuisi savukkeisiin, kääretupakkaan, piippu- ja savuketupakkaan sekä sikareihin ja pikkusikareihin. Veroa korotettaisiin jo aiemmin säädetyn ja samaan aikaan voimaan tulevan veronkorotuksen lisäksi keskimäärin viisi prosenttia.
Ehdotetun lisäkorotuksen seurauksena savukkeiden ja kääretupakan hintojen arvioidaan nousevan keskimäärin viisi prosenttia. Piippu- ja savuketupakan hintojen arvioidaan nousevan keskimäärin neljä prosenttia sekä sikareiden ja pikkusikareiden kolme prosenttia. Ehdotettu veronkorotus lisäisi tupakkaverotuloja vuositasolla noin 30 miljoonalla eurolla verrattuna tilanteeseen, jossa veroa ei korotettaisi. Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
Alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin valtion verotulojen lisäämiseksi. Korotus kohdistuisi pääosin yli 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin juomiin lukuun ottamatta olutta ja etyylialkoholijuomaryhmän nimikkeeseen 2208 kuuluvia enintään 10-tilavuusprosenttisia juomia, kuten long drink -juomia. Veronkorotus olisi kaikissa juomaryhmissä samansuuruinen suhteessa juoman sisältämään alkoholiin. Korotus olisi 2,2 euroa litralta sataprosenttista alkoholia. Keskimäärin veronkorotus olisi noin 4,5 prosenttia.
Veronkorotukset tehtäisiin Verohallinnon vuodelle 2027 vahvistamien indeksitarkistettujen verotasojen päälle. Ehdotetun veronkorotuksen seurauksena veronkorotuksen kohteena olevien alkoholijuomien hinnat nousisivat keskimäärin noin kaksi prosenttia. Ehdotettu veronkorotus kasvattaisi alkoholiveron tuottoa vuositasolla noin 20 miljoonaa euroa. Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi matkailijaverolaki. Lailla annettaisiin kunnille mahdollisuus ottaa käyttöön kunnan alueella tapahtuvaan vastikkeelliseen majoittamiseen kohdistuva vero eli matkailijavero. Veron käyttöönotto olisi kunnille vapaaehtoista. Veron tuotto tilitettäisiin kunnalle.
Matkailijavero kohdistuisi kunnan alueella tapahtuvaan majoittamiseen. Veron soveltamisala kattaisi kaiken tilapäisen ja vastikkeellisen majoittamisen riippumatta majoitusmuodosta tai toiminnan laajuudesta. Verovelvollinen olisi majoittaja, ja veron suorittamisvelvollisuus syntyisi silloin, kun majoittaminen majoitusyksikössä alkaa. Matkailijavero määräytyisi prosenttiosuutena majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta. Kunnanvaltuusto päättäisi veroprosentin suuruuden, joka olisi vähintään kaksi prosenttia ja enintään viisi prosenttia.
Matkailijaveroon sovellettaisiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyä. Verovelvollinen laskisi veron määrän ja suorittaisi veron oma-aloitteisesti. Verokausi olisi kalenterikuukausi. Muusta oma-aloitteisesta verotuksesta poiketen matkailijaverotuksessa veroilmoitus annettaisiin kuitenkin vain niiltä verokausilta, joiden aikana verovelvollisella on ollut veronalaista toimintaa. Veroviranomainen olisi Verohallinto.
Matkailijavero lisäisi niiden kuntien verotuloja, jotka ottavat matkailijaveron käyttöön. Suosituissa matkailukunnissa vero voisi tuottaa miljoonien eurojen verotulot, mutta valtaosassa kuntia mahdollinen verotulolisäys jäisi pieneksi. Koko maan tasolla matkailijaverosta kertyvät verotulot jäisivät todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa muutamiin miljooniin euroihin tai enintään pariin kymmeneen miljoonaan euroon.
Veron vaikutukset matkailijamääriin jäisivät todennäköisesti suhteellisen pieniksi. Kunnallisena verona matkailijavero kohdentuisi kuitenkin eri tavoin kuntien alueilla tapahtuvaan matkailutoimintaan ja matkailuyrityksiin, joten veron vaikutus matkailuun voi eri kunnissa vaihdella huomattavasti. Veron kunnallinen soveltaminen saattaa aiheuttaa vaikutuksia yritysten väliseen kilpailuasetelmaan. Matkailijaveron lisäisi myös majoituspalvelujen tarjoajien sääntelytaakkaa sekä aiheuttaisi hallinnollista työtä ja kustannuksia Verohallinnolle sekä veron käyttöönottaville kunnille.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin viittaussäännösten päivittämiseksi. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2027. Matkailijaveroa kuitenkin sovellettaisiin ensimmäistä kertaa vuoden 2028 alusta.
Jäteveron veropohjaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että veron piiriin säädettäisiin rakeistettu nikkelikuona, kaasunpesulietteet, mineraaliset villajätteet ja eräät maanrakentamisessa hyödynnettävä jätteet, jotka ovat nykyisin jäteveron ulkopuolella, mutta joiden osalta on todettua hyötykäyttöä. Veropohjan laajennuksen arvioidaan lisäävän verollisen jätteen määrää noin 300 000 tonnilla vuodessa.
Mineraaliset villajätteet ja eräät maanrakentamisessa hyödynnettävät jätteet sisällytettäisiin veropohjaan verotasolla 80 euroa jätetonnilta vuoden 2027 alusta. Rakeistettu nikkelikuona ja kaasunpesulietteet sisällytettäisiin veropohjaan alemmalla verotasolla 30 euroa jätetonnilta vuoden 2029 alusta.
Verotulojen arvioidaan kasvavan noin miljoonalla eurolla vuonna 2027. Siirtymäajan jälkeen vuonna 2029 jäteveron tuotto kasvaisi vuositasolla arviolta noin 10 miljoonalla eurolla.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Veropohjan laajentaminen toteutettaisiin kahdessa vaiheessa vuosina 2027 ja 2029.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2027 ansiotuloveroperusteista. Ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 3,2 prosenttiyksikön mukaan korottamalla tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä muuttamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä. Lisäksi pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla muuttamalla työtulovähennystä.
Työsuhdeoptioiden verotusta ehdotetaan muutettavaksi listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden osalta siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä vero tulisi tiettyjen edellytysten täyttyessä maksettavaksi vasta silloin, kun optiolla merkityt osakkeet luovutetaan. Henkilöstöanteja koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolakia siten, että yrittäjävähennystä korotettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin. Lisäksi yhteisetuuden tuloveroprosenttia alennettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin.
Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet ja edut säädettäisiin verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. Lisäksi verovapaita sosiaalietuuksia koskevaa tuloverolain säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi vanhentuneiden lakiviittausten osalta.
Juomapakkausten panteista saatu tulo ehdotetaan säädettäväksi verovapaaksi tuloksi.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia ja maatilatalouden tuloverolakia siten, että korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa sääntelyä sovellettaisiin yhteisöiden, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.
Verotusmenettelystä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia täsmennettäisiin siltä osin kuin kyse on rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintä tehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Yhteisetuuden ennakkoperinnässä lakia sovellettaisiin sen voimaantulosta lähtien. Rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän tulorekisteri-ilmoittamista koskevia lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran kalenterivuodelta 2026 ilmoitettaviin tietoihin.
Sijoituspalvelulaista kumottaisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuus ylläpitää sisäpiirirekisteriä sekä sijoituspalveluyrityksen sisäpiiriläisen velvollisuus tehdä sisäpiiri-ilmoituksia. Esityksen tavoitteena on vähentää sijoituspalveluyritysten hallinnollista taakkaa kumoamalla kansallisesta sääntelystä osittain henkilökohtaisia liiketoimia koskevan EU-sääntelyn kanssa päällekkäinen rekisterinpitovelvollisuus. Lisäksi esityksessä täydennettäisiin aiempaa MiFID II -direktiivin sekä osakkeenomistajien oikeuksista annetun direktiivin täytäntöönpanoa. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan [1.1.2027].
Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin lisättäisiin ammattitarkoitukseen käytetyn dieselpolttoaineen veronpalautusta koskevat säännökset. Ammattitarkoitukseen käytettävällä dieselpolttoaineella tarkoitettaisiin dieselöljyä vastaavaa polttoainetta tai polttoaineseosta, joka käytetään matkustajien kuljetukseen kaupallisessa tarkoituksessa ajoneuvoluokkaan M2 tai M3 kuuluvalla linja-autolla tai joka käytetään tavaroiden kuljetukseen kaupallisessa tarkoituksessa yksinomaan maanteiden tavaraliikenteeseen tarkoitetulla moottoriajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, jonka suurin sallittu paino kuormattuna on vähintään 7,5 tonnia.
Veronpalautuksen määrä olisi 3,3 senttiä litralta. Palautusta voitaisiin hakea joko tammi kesäkuun ja heinä-joulukuun jaksoilta taikka kerralla koko kalenterivuodelta.
Valmisteverotuslakiin lisättäisiin EU:n valtiontukisäännösten edellyttämät lisäykset. Esitys lisäisi valtion menoja todennäköisesti vuodesta 2028, mikä otettaisiin huomioon valtion vuoden 2028 talousarvioesityksessä.
Lainmuutokset tulisivat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Veronpalautuksen olisi tarkoitus tulla voimaan EU:n polttoaineen jakelun päästökaupan alkaessa. Todennäköinen ajankohta tälle on 1.1.2028. Ammattitarkoitukseen käytettävän polttoaineen verotuki olisi voimassa vuoden 2037 loppuun saakka.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi arvonlisäverolakia siten, että kiinteistöinvestointien arvonlisäverovähennyksiä koskevaan tarkistusjärjestelmään sisältyvät vähennyksen tarkistusoikeuden ja -velvollisuuden siirtoa koskevat säännökset kumottaisiin. Esitys perustuu unionin tuomioistuimen tuomioon, jonka perustelujen mukaan arvonlisäveron vähennyksen oikaisu ei voi rasittaa muuta kuin kyseisen vähennyksen tehnyttä verovelvollista.
Kiinteistöinvestointeihin sisältyvän arvonlisäveron vähennystä tarkistettaisiin jäljellä olevan tarkistuskauden ajalta jatkossa aina, kun kiinteistö luovutetaan. Koska kiinteistön myynti on arvonlisäverolain mukaan verotonta, kiinteistön katsottaisiin olevan jäljellä olevan tarkistuskauden ajan kokonaan muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Veron kertaantumisen välttämiseksi lakiin lisättäisiin säännökset siitä, että eräät kiinteistön myynnit voitaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä valita arvonlisäverollisiksi. Jos kiinteistön myynti valittaisiin verolliseksi, kiinteistön katsottaisiin olevan jäljellä olevan tarkistuskauden ajan vähennykseen oikeuttavassa käytössä.
Verolliseksi valittuun kiinteistön myyntiin sovellettaisiin pääsääntöisesti ostajan käännettyä verovelvollisuutta.
Kiinteistöinvestointina pidettäisiin jatkossa myös verolliseksi valitun kiinteistön hankintaa.
Lakiin tehtäisiin myös eräitä muita kiinteistön myynnin verollisuuden valintaan ja kiinteistöinvestointien arvonlisäverovähennysten tarkistusjärjestelmään liittyviä muutoksia. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2028.