Edellisessä lokakuun veropaketissa on huomioitu HE:t 158/2024 vp asti, KHO:n päätökset 2024:116 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2024/31 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 31.10.2024 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin lokakuulta, samoin Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. Mukana oli myös joitakin KKO:n uudehkoja ratkaisuja, viimeisimpänä KKO 2024:51.
1. Hallituksen esitykset
HE 198/2024 vp laiksi yhteistoimintalain muuttamisesta (ilmoitettu täysistunnossa 29.11.2024)
Esityksen mukaan yhteistoimintalain soveltamisalaa koskeva raja nostettaisiin säännöllisesti vähintään 50 työntekijää työllistäviin yrityksiin, yhteisöihin ja sivuliikkeisiin. Laissa säädettäisiin kuitenkin tietyistä kevennettyä vuoropuhelua ja muutosneuvotteluita koskevista velvoitteista työnantajille, joiden työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä säännöllisesti olisi 20–49. Lisäksi säännöksiä liikkeen luovutuksesta, sulautumisesta ja jakautumisesta sovellettaisiin edelleen kaikkiin säännöllisesti vähintään 20 työntekijää työllistäviin yrityksiin, yhteisöihin ja sivuliikkeisiin.
Jatkuvan vuoropuhelun toimintaperiaate säilytettäisiin myös pienemmissä säännöllisesti 20–49 työntekijää työllistävissä yrityksissä tai yhteisöissä. Työnantajan olisi luotava työpaikkakohtaiset käytännöt säännönmukaisen jatkuvan vuoropuhelun käymiseksi. Vuoropuhelun kohteet sekä toteutustavat määriteltäisiin yrityksessä tai yhteisössä tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tavalla. Työnantaja kävisi vuoropuhelua henkilöstön edustajan kanssa, jolleivat työnantaja ja henkilöstön edustaja sopisi, että vuoropuhelu käytäisiin henkilöstön kanssa yhdessä. Siltä osin kuin henkilöstöllä ei olisi edustajaa, työnantaja kävisi vuoropuhelua henkilöstön kanssa yhdessä.
Lisäksi työnantajan, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden lukumäärä säännöllisesti olisi 20–49 työntekijää, tulisi jatkossakin käydä muutosneuvottelut silloin, kun työnantaja harkitsisi 90 päivän ajanjakson aikana vähintään 20 työntekijän irtisanomista, osa-aikaistamista tai työsopimuksen olennaisen ehdon yksipuolista muuttamista tuotannollisella tai taloudellisella perusteella tai lomauttamista taloudellisella tai tuotannollisella irtisanomisperusteella. Muutosneuvotteluvelvoite pienemmissä 20–49 työntekijän yrityksissä, yhteisöissä ja sivuliikkeissä ei koskisi työnantajan harkitsemia lomautuksia työn tai työnantajan työn tarjoamisen edellytysten tilapäisen vähentymisen perusteella.
Uutena asiana säädettäisiin työvoimapalveluiden selvittämiselle varattavasta ajasta. Jos työnantaja olisi antanut neuvotteluesityksen suunnitelmastaan irtisanoa vähintään kymmenen työntekijää tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, tällaisilla perusteilla irtisanotun työntekijän työsopimus ei saisi päättyä ennen kuin neuvotteluesityksen toimittamisesta työvoimaviranomaiselle olisi kulunut 30 päivää.
Työvoiman käytön vähentämistä koskevien muutosneuvotteluiden neuvotteluaikoja lyhennettäisiin puolella. Muutosneuvotteluiden laissa säädetty vähimmäiskesto olisi neuvotteluissa käsiteltävistä asioista ja henkilöstömäärästä riippuen joko kolme viikkoa tai seitsemän päivää.
Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2025.
HE 193/2024 vp laiksi kaupparekisterilain muuttamisesta (ilmoitettu täysistunnossa 22.11.2024)
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset Patentti- ja rekisterihallituksen toimivallasta, joka koskee selvitystilaan tai kaupparekisteristä poistettavaksi määrätyn osakeyhtiön, osuuskunnan, asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön selvitystilan lopettamista tai palauttamista kaupparekisteriin. Säännöksiä sovellettaisiin sellaiseen edellä tarkoitettuun ilmoitusvelvolliseen, joka on määrätty selvitystilaan tai poistettu kaupparekisteristä sen laiminlyötyä kaupparekisteriin liittyvän ilmoitusvelvollisuutensa.
Ilmoitusvelvollisen olisi haettava määräajassa selvitystilan lopettamista tai palauttamista kaupparekisteriin Patentti- ja rekisterihallitukselta. Edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle olisi, että ilmoitusvelvollinen korjaisi selvitystilaan määräämisen tai rekisteristä poistamisen perusteena olleen laiminlyönnin sekä rekisteritiedoissa olevat muut virheet ja puutteet, rekisteriviranomaisen ilmoitusvelvolliselle määräämät lainvoimaiset maksut olisi suoritettu, ilmoitusvelvollinen ei olisi purkautunut eikä sen omaisuutta olisi jaettu eikä selvitystilan lopettamiselle tai ilmoitusvelvollisen rekisteriin palauttamiselle olisi muutakaan lainsäädännöstä johtuvaa estettä.
Hakemus tulisi tehdä vuoden kuluessa selvitystilaan määräämistä tai rekisteristä poistamista koskevasta päätöksestä. Jos ilmoitusvelvollinen olisi määrätty laiminlyönnin perusteella selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä ennen kuin on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun ilmoitusvelvollisen selvitystila on edellisen kerran määrätty lopetettavaksi tai ilmoitusvelvollinen on palautettu rekisteriin, hakemusta ei hyväksyttäisi.
Lakia sovellettaisiin ilmoitusvelvolliseen, joka on määrätty selvitystilaan tai poistettu kaupparekisteristä 1.1.2023 tai sen jälkeen. Vuoden määräaika hakemuksen tekemiselle laskettaisiin lain voimaantulosta, jos päätös selvitystilaan määräämisestä tai rekisteristä poistamisesta on tehty sitä ennen.
Voimaantulosäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että rekisteritietojen ajantasaisuuden tarkistamista koskevaa säännöstä alettaisiin soveltaa vuoden 2026 sijaan vasta vuonna 2027.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 1.3.2025.
HE 186/2024 vp laeiksi yleisradioverosta annetun lain 2 §:n, arvonlisäverolain ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 22 a §:n muuttamisesta (hyväksytty muutettuna; yhteensovitettu aiempien muutosten kanssa)
Henkilöiden yleisradioveroa ehdotetaan kevennettäväksi siten, että tuloraja, jonka ylittävästä osasta veroa kertyy, korotettaisiin 14 000 eurosta 15 150 euroon ja veron enimmäismäärä alennettaisiin 163 eurosta 160 euroon.
Esityksen mukaan 10 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamisalaan nykyisin kuuluva yleisradiotoiminta siirrettäisiin 14 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamisalaan.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 täydentävään talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Yleisradioverosta annetun lain muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Arvonlisäverolain ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2024 toimitettavaa verotusta varten
Maatilan arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa
Perintö- ja lahjaverotuksen arvostamista koskevien ohjeiden koontisivu
Kiinteistö- ja asuntovarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa
Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen
Arvonlisäveroton vähäinen toiminta
Ammatillisten perhekotien verotus
Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä
Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2025
Verohallinnon päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta
Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2025
Verohallinnon päätös metsän keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta
Verohallinnon päätös pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta ja salaojituslisästä
Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa
3. KHO:n ennakkopäätökset
KHO:2024:123 – Korkein hallinto-oikeus Henkilökohtaisen tulon verotus – Luovutusvoitto – Luovutusjärjestys – Keskihintamenetelmä – First In, First Out -periaate – Virtuaalivaluutta – Bitcoin
A oli ostanut ja myynyt virtuaalivaluutta Bitcoineja vuodesta 2013 alkaen useissa erissä. Virtuaalivaluuttapörssissä ja -lompakossa pidettävät virtuaalivaluutat näyttäytyivät palvelun käyttäjälle ja virtuaalivaluuttojen omistajalle numeroimattomina ja yksilöimättöminä, eikä luovutettavaa Bitcoinia ollut mahdollista yksilöidä.
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko A:lle virtuaalivaluutta Bitcoinin luovutuksesta kertyvän luovutusvoiton määrä laskea korkeimman hallinto-oikeuden avoimen yhtiön yhtiöosuuden luovutusta koskevassa ennakkopäätöksessä KHO 1984-B-II-581 tarkoitettua keskihintamenetelmää käyttäen, jolloin A:n katsotaan luovuttavan suhteessa yhtä suuren osuuden kaikista eri saannoilla saamistaan virtuaalivaluutoista, vai oliko luovutusvoiton määrä laskettava niin sanottua First In, First Out -periaatetta (FIFO-periaate) käyttäen, jolloin virtuaalivaluuttoja katsotaan luovutetuksi siinä järjestyksessä kuin niitä on saatu.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että avoimen yhtiön yhtiöosuus ja virtuaalivaluutta Bitcoin ovat luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia omaisuuseriä. Virtuaalivaluutta Bitcoin vastasi luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan omaisuutta, jonka luovutukset perustuvat tilikirjauksiin ja tietojärjestelmän avulla tapahtuvaan kauppojen selvittämiseen. Tällaista vastaavaa omaisuutta olivat esimerkiksi tuloverolain 47 §:n 4 momentissa tarkoitetut arvo-osuudet, sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet. Tuloverojärjestelmän johdonmukaisuus puolsi FIFO-periaatteen soveltamista. Aiemmassa verotuskäytännössä tuloverolain 47 §:n 4 momenttia oli sovellettu sen tuolloista sanamuotoa laajemmin niin, että säännöstä oli sovellettu myös sijoitusrahasto-osuuksien luovutuksiin, ja säännöksen sanamuotoa oli sittemmin muutettu vastaamaan sanottua aiempaa verotuskäytäntöä. A:n oli tuloverolain 47 §:n 4 momentin sanamuodosta huolimatta katsottava luovuttavan virtuaalivaluutta Bitcoineja siinä järjestyksessä kuin ne oli saatu, ellei hän muuta näytä.
Tuloverolaki 32 §, 46 § 1 momentti ja 47 § 4 momentti, Vrt. KHO 1984-B-II-581
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:041/2024 – vero.fi Henkilökohtaisen tulon verotus, Tulontasaus, Lisäeläke
B Eläkesäätiö (”Eläkesäätiö”) oli lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetun lain mukainen lisäeläkesäätiö. Osakkaana Eläkesäätiössä oli C Oy ja vakuutettuina ne henkilöt, jotka olivat olleet C Oy:n vakituisessa palveluksessa Eläkesäätiön sääntöjen edellyttämänä ajankohtana. Eläke kertyi työssäoloajan ja eläkepalkan perusteella. A oli ollut työsuhteessa C Oy:hyn vuosina 1990–2024, ja Eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti A:lle myönnettiin Eläkesäätiön vanhuuseläke hänen täytettyään 60 vuotta.
C Oy:n lopetettua toimintansa Eläkesäätiö oli selvitystilassa. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko Eläkesäätiön selvitystilan johdosta A:lle kahdessa erässä kertatulona maksettavaan suoritukseen soveltaa tulontasausta. Kertatulolla oli tarkoitus maksaa A:n Eläkesäätiöltä oleva vanhuuseläkesaaminen, jolloin Eläkesäätiö vapautuisi vastuustaan maksaa A:lle vanhuuseläkettä koko A:n jäljellä olevan eliniän.
Keskusverolautakunta totesi, että A:n oikeus eläkkeeseen ja siten myös kertatuloon oli kertynyt työssäoloajalta, ja eläketulon maksaminen kertakorvauksena johtui eläkeyhtiön selvitystilasta.
Siten kumpikin A:lle vuosina 2026 ja 2027 maksettava eläkesuoritus oli erikseen sellainen TVL 128 §:ssä tarkoitettu ansiotulo, jonka oli katsottava kertyneen jälkikäteen kahdelta tai useammalta vuodelta, ja johon voitiin soveltaa tulontasausta, kun A:n Eläkesäätiöltä saama kertatulo oli vähintään neljäsosa A:n verovuonna saaman puhtaan ansiotulon yhteismäärästä. Kummankin tuloerän katsottiin kertyneen 16 vuodelta, jolloin ne jaettiin tulontasausta laskettaessa TVL 129 §:n 1 momentin mukaisesti viidellä.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027. Tuloverolaki 128 § 1 ja 2 momentti, 129 § 1 momentti, (Ei lainvoimainen)
KVL:039/2024 – vero.fi Elinkeinotulon verotus, Tappioiden siirtyminen sulautumisessa
A Oy toimi A-konsernin emoyhtiönä. Sillä oli 10 osakasta. A Oy:n yhtiömuotoiset osakkaat aikoivat perustaa yhdessä A Oy:n henkilöosakkaiden kokonaan omistamien yhtiöiden kanssa B Oy:n, johon A Oy:n oli tarkoitus sulautua vastikkeetta. Keskusverolautakunnassa oli ratkaistava, siirtyvätkö A Oy:n aikaisempien verovuosien tappiot sulautumisessa B Oy:lle.
Vastaanottava yhtiö B Oy ei omistanut sulautuvan yhtiön A Oy:n osakkeita. Vastaanottavan yhtiön osakkaat omistivat 41,3 %:a sulautuvan yhtiön A Oy:n osakkeista. Vastaanottavan yhtiön osakkaiden osakkeenomistajat omistivat loput 58,7 %:a sulautuvan yhtiön A Oy:n osakkeista.
Keskusverolautakunta katsoi ratkaisuun KHO 2021:104 viitaten, että vastaanottavan yhtiön B Oy:n osakkaiden osakkeenomistajien omistusta sulautuvassa A Oy:ssä ei voitu ottaa huomioon tarkasteltaessa tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tappion siirtymiselle sulautumisessa asetettujen edellytysten täyttymistä. Huomioiden myös yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että sulautuvan yhtiön yhtiö- ja henkilöosakkaat välillisesti omistivat vastaanottavan uuden yhtiön kaikki osakkeet.
Kun vastaanottava yhteisö B Oy tai sen osakkaat tai nämä yhdessä eivät olleet omistaneet yli puolta sulautuvan yhtiön A Oy:n osakkeista tappiovuoden alusta lukien tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, A Oy:n tappiot eivät miltään osin siirtyneet sulautumisessa B Oy:lle.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Tuloverolaki 123 § 2 momentti, (Ei lainvoimainen), Valitettu
KVL:037/2024 – vero.fi Henkilökohtaisen tulon verotus, Luovutusvoiton verotus, Sukupolvenvaihdoshuojennus
A suunnitteli luovuttavansa 20 prosenttia B Oy:n omistukseen oikeuttavista osakkeista kolmelle lapselleen heidän yhteisomistukseensa. Hakija oli omistanut osakkeet yli 10 vuotta.
Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytyksenä oli, että verovelvollinen luovutti vähintään 10 prosentin omistusosuuden yhtiössä ja saajana oli luettelossa mainittu sukulainen joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa.
Kullekin lapselle luovutettava määräosuus oli vähemmän kuin 10 prosenttia B Oy:n omistukseen oikeuttavista osakkeista. Keskusverolautakunta katsoi, että säännöksen soveltamisedellytysten tuli täyttyä jokaisen luovutuksensaajan osalta erikseen. Kun näin ei ollut, osakkeiden luovutuksesta saatava voitto ei ollut hakijalle verovapaata tuloa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Tuloverolaki 48 § 1 momentti 3 kohta, (Ei lainvoimainen)
Valitettu
KVL:036/2024 – vero.fi Elinkeinotulon verotus, Poiston suuruus, Hotellirakennus
Asiassa oli ratkaistavana, tuliko A Oy:n omistaman hotellirakennuksen verovuoden poiston suuruus määrittää rinnastaen rakennus EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous-, voima-asema- tai muuhun niihin verrattavaan rakennukseen vai 2 kohdassa tarkoitettuun asuin-, toimisto- tai muuhun niihin verrattavaan rakennukseen.
Keskusverolautakunta totesi, että rakennus oli pääasiassa majoituskäytössä ja rinnastui tilankäytön ja rakenteiden sekä niiden muunneltavuuden puolesta paremmin asuin- tai toimistorakennukseen kuin myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- tai voima-asemarakennukseen. Hakija oli selvittänyt, että hotellirakennukseen kohdistui suurempaa kulutusta kuin tavanomaisiin asuin- ja toimistorakennuksiin, ja hotellirakennuksen uusimistarpeisiin vaikuttivat myös kaupalliset vaatimukset. Kuitenkin selvityksen perusteella nämä vaatimukset kohdistuivat lähinnä pintarakenteiden uusimiseen.
Kun oikeus- ja verotuskäytännössä hotellit oli vakiintuneesti katsottu rinnastuvan asuin- ja toimistorakennuksiin, keskusverolautakunta katsoi, ettei hakijan selvitys hotellirakennuksen kulumisesta riittänyt osoittamaan, että 4 %:n poisto olisi liian alhainen. Siten hotellirakennusta ei voitu verrata verovuoden poiston suuruutta määriteltäessä EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun myymälä-, varasto-, tehdas-, talous- tai voima-asemarakennukseen, vaan 2 kohdassa tarkoitettuun asuin- ja toimistorakennukseen.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Laki elinkeinotulon verottamisesta 34 § 1 momentti ja 2 momentti 1 ja 2 kohta, (Ei lainvoimainen)
KVL:035/2024 – vero.fi Kansainvälinen verotus, Väliyhteisö, Ulkomainen rahasto, Rinnastaminen erikoissijoitusrahastoon, Sijoittautumisvapaus
Hakija perusti tai hankki ruotsalaisen B AB:n (”AIFM”), joka puolestaan perusti tai hankki ruotsalaisen pääomarahaston C AB:n (”Rahasto”). AIFM toimi Rahaston rekisteröitynä vaihtoehtorahaston hoitajana. AIFM:iin ja Rahastoon suunnitteilla olleista muista omistajista huolimatta hakija omisti välillisesti vähintään 25 % Rahastosta. Rahaston oli tarkoitus toimia siten, että sille ei syntynyt verotettavaa tuloa eli se ei tosiasiassa maksanut tuloveroa Ruotsissa. Asiassa oli kyse siitä, kohdeltiinko Rahastoa hakijan väliyhteisönä.
Keskusverolautakunta katsoi, että saadusta selvityksestä ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella Rahasto olisi muistuttanut enemmän kotimaista erikoissijoitusrahastoa kuin osakeyhtiötä. Rahasto oli yhtiömuodoltaan ruotsalainen osakeyhtiö (AB), joka oli sekä oikeudellisilta että toiminnallisilta piirteiltään rinnastettavissa kotimaiseen vastaavanlaista vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaista vaihtoehtorahastotoimintaa harjoittavaan osakeyhtiöön. Lisäksi Rahastoon ei sovellettu yleistä verovapautta, läpivirtaavuutta eikä esimerkiksi tietyntyyppisiä rahastoja koskevia erityisiä verovapaussääntöjä, vaan sen tosiasiallinen verovapaus johtui lähtökohtaisesti kaikkien ruotsalaisten osakeyhtiöiden saatavilla olevista luovutusvoittojen ja osinkojen verovapauksista. Näissä olosuhteissa keskusverolautakunta katsoi, että Rahasto ei rinnastunut TVL 20 a §:n perusteella kotimaiseen sopimusperusteiseen erikoissijoitusrahastoon vaan osakeyhtiöön. Kun kotimaiselle pääomasijoitustoimintaa harjoittavalle osakeyhtiölle tulot olivat laajasti veronalaisia, Rahaston verotuksen tosiasiallinen taso Ruotsissa jäi alle 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta täällä.
Asiassa oli tämän jälkeen arvioitava, vapautuiko Rahasto väliyhteisökohtelusta ns. taloudellista toimintaa koskevan poikkeuksen perusteella.
Keskusverolautakunta totesi ensinnäkin, että väliyhteisösääntely on Suomessa yksikkökohtaista. Sääntelyn systematiikka edellytti, että vaadittu substanssi toteutui tarkasteltavan yksikön tasolla. Rahaston osalta ei siten voitu vedota AIFM:lla olevaan substanssiin.
Keskusverolautakunnan näkemyksen mukaan sijoittautumisvapauden asettamat vaatimukset oli huomioitu lain esitöissä mainitulla tavalla veronkiertodirektiiviin perustuvan taloudellisen toiminnan poikkeuksen sisällössä. Poikkeuksen sisältöä ei sijoittautumisvapaus huomioidenkaan voinut ymmärtää niin, että Suomi olisi velvollinen vapauttamaan väliyhteisökohtelun piiristä sellaisia yhtiöitä, joilla ei ollut minkäänlaista fyysistä läsnäoloa kotivaltiossaan.
Keskusverolautakunta katsoi näin ollen, että Rahastolla ei ollut VYL 3 §:n 3 momentissa edellytettyä substanssia, koska Rahastolla itsellään ei ollut lainkaan omistettuja tai vuokrattuja toimitiloja, kalustoa eikä omaa henkilökuntaa. Rahastolla oli vain sen toiminnan kannalta tarpeelliset varat, ja se oli muutoin ulkoistanut kaiken toimintansa. Taloudellisen toiminnan poikkeusta ei voitu soveltaa Rahastoon. Hakijan osuus Rahaston tuloon oli VYL:n mukaisesti hakijan väliyhteisötulona verotettavaa tuloa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 3 § 1 ja 3 mom., Tuloverolaki 20 a § 2 ja 3 mom., Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla, Äänestys 7–1
(Ei lainvoimainen), Valitettu
KVL:032/2024 – vero.fi Seurakuntayhtymä, Julkisoikeudellinen yhteisö, Liiketoiminnan muodossa harjoitettu myynti
Seurakuntayhtymien välillä oli tarkoitus toteuttaa järjestely, jossa seurakuntayhtymä A alkaisi suorittaa seurakuntayhtymä B:lle sen toiminnassaan tarvitsemat palvelut. Palveluista oli sovittu seurakuntayhtymien välisessä yhteistoimintasopimuksessa. Kyse oli yleishallintotehtävien, henkilöstöhallintotehtävien, talous-hallintotehtävien, hautaustoimen tehtävien ja kiinteistönhoitotehtävien suorittamisesta. Seurakuntayhtymien välisen yhteistoimintasopimuksen mukaan suoritetuissa palveluissa oli kyse kirkkolain ja -järjestyksen, perussäännön, hallintosäännön ja muiden mahdollisten säädösten ja sääntöjen mukaisten tehtävien hoitamisesta. Tehtävien hoitamisesta aiheutuneet kustannukset oli tarkoitus jakaa osapuolten välillä aiheuttamisperusteen mukaan.
Seurakuntayhtymiä oli pidettävä julkisoikeudellisina yhteisöinä. Kun seurakuntayhtymä A:n seurakuntayhtymä B:lle suorittamissa palveluissa oli kyse kirkkolain sekä muiden säädöksien ja säännösten mukaisten tehtävien hoitamisesta ja kun palvelut olivat ainakin osittain sellaisia, ettei niitä ollut yleisesti markkinoilla saatavilla sekä kun palveluista veloitettu korvaus määräytyi aiheuttamisperusteella, ei seurakuntayhtymä A:n seurakuntayhtymä B:lle tapahtuvassa palvelujen luovuttamisessa ollut kyse arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta palvelun myynnistä. Seurakuntayhtymä A:n ei ollut suoritettava palvelun myynnistä arvonlisäveroa.
Ennakkoratkaisu ajalle 22.10.2024-31.12.2025, Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 190 a §
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohdan a ja c alakohdat, 9 artikla 1 kohta, 13 artiklan ensimmäinen ja toinen alakohta, UT asiassa C-520/14, Gemeente Borsele, (Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Turun HAO 14.11.2024 H2001/2024 – Turun hallinto-oikeus Ennakkoperintä – Ennakkoratkaisu – Työsuhteeseen perustuva osakeanti – Muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö – Henkilöstön enemmistö – Bruttopalkka jakoperusteena – Toissijainen merkintäoikeus – Veron kiertäminen
A Oy:n tarkoituksena oli järjestää kolmesta työntekijästä muodostuvalle henkilöstölleen osakeanti, jossa osakekannasta alle 10 prosenttia omistava toimitusjohtaja ja osa-aikainen kehitysjohtaja, joka ei omistanut yhtiön osakkeita entuudestaan, saattoivat merkitä yhtiön uusia osakkeita bruttopalkkojensa mukaisessa suhteessa siten, että kehitysjohtaja saisi merkitä osakkeista 18 prosenttia (9/50) ja toimitusjohtaja loput merkintähinnan ollessa vähintään tuloverolain 66 a §:ssä tarkoitettu matemaattinen arvo. Siinä tapauksessa, että työntekijä ei haluaisi täysimääräisesti merkitä itselleen merkittäväksi osoitettuja osakkeita, toisella työntekijällä oli halutessaan mahdollisuus merkitä merkitsemättä jääneet osakkeet toissijaisessa annissa. Verohallinto katsoi 1.12.2023 antamassaan ennakkoratkaisussa, että suunniteltua osakeantia oli pidettävä tuloverolain 66 a §:ssä tarkoitettuna henkilöstöantina.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta muun ohella kysymys siitä, oliko osakeannissa kyse tuloverolain 66 a §:n edellytykset täyttävästä osakeannista, vai jäivätkö henkilöstöannille sanotussa lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttymättä ensisijaisesti suoraan pykälän nojalla ja toissijaisesti sillä perusteella, että järjestelyssä oli kysymys verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetusta veron kiertämisestä.
Osakeanti oli suunnattu yhtiön työntekijöiden enemmistölle ja sitä olisi työntekijöiden bruttopalkkojen mukaisessa suhteessa määritetyn osakkeiden merkintäoikeuden mukaisena toteutuessaan sinänsä tullut pitää tuloverolain 66 a §:n soveltamisedellytykset täyttävänä henkilöstöantina. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon, että yhtiössä oli vain kolme työntekijää, joista osakeannin kohteena oli kaksi eli toimitusjohtaja ja osa-aikainen kehitysjohtaja. Osakeannin toissijaista merkintäoikeutta koskevasta ehdosta seurasi, että merkintäoikeus saattoi kaikkien merkittävänä olevien osakkeiden osalta toteutua myös muussa kuin työntekijöiden bruttopalkkojen mukaisessa suhteessa. Suppea henkilöpiiri ja toissijaista merkintäoikeutta koskeva ehto mahdollistivat kaikkien merkittävänä olevien osakkeiden keskittämisen vain yhdelle yksittäiselle työntekijälle.
Toimitusjohtaja omisti yhtiössä muutama vuotta aiemmin järjestetyn henkilöstöannin seurauksena 9,94 prosenttia osakekannasta, joten hänellä oli omistusosuutensa suuruuden vuoksi mahdollisuus merkitä vain muutama hänelle ensisijaisesti merkittäväksi tarjottavista osakkeista tuloverolain 66 a §:ssä tarkoitetun veroedun tuottavalla tavalla. Hänelle ei ollut siten odotettavissa verotuksellista hyötyä myöskään osakkeiden toissijaisesta merkintäoikeudesta. Toimitusjohtajan asema, omistusosuus ja yhtiön henkilöstötilanteesta käytettävissä oleva selvitys huomioon ottaen henkilöstön varsinaisen sitouttamistarpeen oli katsottava liittyvän lähinnä juuri yhtiön osa-aikaisena kehitysjohtajana aloittaneen työntekijän sitouttamiseen.
Näillä perusteilla ja kun lisäksi otettiin huomioon, että yhtiössä aiemmin järjestetyssä henkilöstöannissa kaikki merkittäväksi tarjotut osakkeet olivat toissijaisen merkintäoikeuden mahdollistamalla tavalla keskittyneet tosiasiassa yhdelle työntekijälle, asiassa oli pidettävä ilmeisenä, että järjestelyä ei ollut tosiasiassa tarkoitus toteuttaa bruttopalkkojen mukaisessa suhteessa, eikä kyse näin ollen ollut henkilöstön enemmistölle suunnatusta osakeannista. Koska järjestely ei siten ollut varsinaiselta luonteeltaan ja tarkoitukseltaan tuloverolain 66 a §:ssä säädetyn mukainen, siinä oli katsottava olevan kysymys verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetusta veron kiertämisestä. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö A Oy:n henkilöstölle ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyin ehdoin suunnattavaa osakeantia ei pidetä tuloverolain 66 a §:n mukaisena henkilöstöantina.
Verohallinnon ennakkoratkaisu 2.3.2024 asti, Sovelletut oikeusohjeet: Tuloverolaki 66 § 1 mom sekä 66 a § 1 ja 4 mom, Laki verotusmenettelystä 28 §, Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 10 §, nnakkoperintälaki 9 § 1 mom sekä 13 § 1 mom 1 kohta ja 3 mom
Itä-Suomen HAO 5.11.2024 2407/2024 – Itä-Suomen hallinto-oikeus Henkilökohtaisen tulon verotus – Luovutusvoittoverotus – Omaisuuden osittain vastikkeellinen jatkoluovutus – Saantomiehen sukupolvenvaihdosluovutuksesta verottamatta jääneen luovutusvoiton verottaminen – Luovutusvoiton laskeminen
Asiassa oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta kysymys siitä, miten tuloverolain 48 §:n 5 momenttia on tarkoitettu sovellettavan tilanteessa, jossa omaisuuden jatkoluovutus on vain osittain vastikkeellinen. Asiassa oli riidanalaista se, kuinka suuri osuus tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella huojennetusta luovutusvoitosta vähennetään hankintamenosta lahjanluonteisen jatkoluovutuksen luovutusvoittoa laskettaessa.
Ennakkoratkaisun hakija oli ostanut vanhemmiltaan 1.2.2021 tilakokonaisuuden 420 000 euron kauppahinnalla, josta kiinteän omaisuuden osuus on ollut kauppakirjan mukaan 319 795 euroa. Kyseinen luovutus oli ollut hakijan vanhemmille tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus. Lisäksi hakija oli ostanut 19.10.2022 erään kiinteistön 70 000 eurolla. Hakijan oli tarkoitus luovuttaa veljelleen edellä mainittu tilakokonaisuus ja kiinteistö yhteensä 400 000 euron kauppahinnalla, josta kiinteän omaisuuden osuus oli 324 693 euroa.
Ennakkoratkaisussa oli katsottu, että luovutuksen kohteena olevan omaisuuden käypä arvo on yhteensä 612 151,20 euroa. Hakemuksessa kuvattua luovutusta oli pidetty lahjanluonteisena luovutuksena, jonka vastikkeellinen osuus oli ollut 65,34 prosenttia ja vastikkeeton osuus oli ollut 34,66 prosenttia. Hakijan vanhempien osalta tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla verottamatta jääneen luovutusvoiton määrä oli ollut ennakkoratkaisun mukaan 188 331,60 euroa. Ennakkoratkaisussa oli katsottu, että niissä tilanteissa, joissa omaisuutta luovutetaan lahjanluonteisella kaupalla, tuloverolain 48 §:n 5 momentin mukainen oikaisu kohdistuu luovutuksen vastikkeelliseen osaan.
Hallinto-oikeus totesi, että omaisuuden hankintamenon laskemista koskevia erityisiä säännöksiä on tuloverolain 47 §:ssä. Pykälän 5 momentissa on lahjanluonteista kauppaa koskeva erityissäännös, jonka perusteella perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu lahjanluonteinen kauppa jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta.
Edelleen verovapaista luovutusvoitoista on säännökset tuloverolain 48 §:ssä. Pykälän 5 momentissa on jatkoluovutusta koskeva erityissäännös, jonka mukaan, jos luovutukseen on sovellettu saman pykälän 1 momentin 3 kohdan säännöstä ja jos luovutuksensaaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan, luovutuksensaajan luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään hankintamenosta se veronalaisen luovutusvoiton määrä, jota 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ei ole pidetty hänen saantomiehensä veronalaisena tulona. Tuloverolain 48 §:n 5 momentin säännöstä koskevien lain esitöiden (HE 122/2010 vp) mukaan lähisukulaiselle säädetyn veronhuojennuksen tarkoituksena on, että luovutuksensaaja jatkaa maatalouden, metsätalouden tai yritystoiminnan harjoittamista ja että hän ei esimerkiksi pian saannon jälkeen myy huojennuksen kohteena ollutta omaisuutta edelleen. Lisäksi lain esitöistä ilmenee, että säännöksen tarkoituksena on oikaista omaisuuden edelleen luovutuksen yhteydessä toteutuvan luovutusvoiton määrää aikaisemman luovutuksen verovapaan luovutusvoiton määrällä.
Kuten Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli tuonut valituksessaan esille, yksinomaan tuloverolain 48 §:n 5 momentin sanamuodosta ei ole pääteltävissä, että hankintamenosta vähennettäisiin ennakkoratkaisussa katsotulla tavalla huojennetusta luovutusvoitosta vain se suhteellinen osa, joka vastaa luovutuksen vastikkeellista osuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että ennakkoratkaisuhakemuksen mukaista lahjanluonteisen jatkoluovutuksen luovutusvoittoverotusta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon edellä mainittujen erityissäännösten muodostama kokonaisuus.
Hallinto-oikeus katsoi, että hakemuksessa tarkoitetussa lahjanluonteisessa jatkoluovutuksessa tuloverolain 47 §:n 5 momentin ja 48 §:n 5 momentin erityissäännöksiä on sovellettava yhdessä siten, että tuloverolain 48 §:n 5 momentin mukainen oikaisu kohdistuu luovutuksen vastikkeelliseen osaan. Hakijalle luovutusvoittoa laskettaessa on hankintamenosta siten vähennettävä vain luovutuksen vastikkeellista osuutta vastaava osuus siitä veronalaisesta luovutusvoiton määrästä, jota tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ei ole pidetty hakijan vanhempien veronalaisena tulona. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sen perusteella, että tuloverolain 48 §:n 5 momentin mukaista vähennystä koskeva lainvalmisteluaineisto osoittaa sen tarkoituksena olevan luovutusvoittoverotuksen kiertämisen estäminen. Ennakkoratkaisua ei ollut syytä muuttaa. Hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen. Päätös ei ole lainvoimainen.
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja kannanotot Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Lausunnot ja poikkeusluvat
Kaupparekisteristä poistetun yrityksen kirjanpitovelvollisuudesta ja tilinpäätöksestä 19.11.2024 16.15
Yhdistyksen välittämän ylijäämäruuan kirjanpidosta 5.11.2024
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Lausunto kuntajaon muutoksen kirjanpidollisesta käsittelystä 26.11.2024 13.01
7. KKO:n ennakkopäätökset
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202471.html Puolustaja – Puolustajan palkkio
Perustuslaki – Asetuksen soveltamisrajoitus
Korkein oikeus jätti oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n säännöksen 110 euron tuntipalkkiosta perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, koska puolustajalle asetuksen säännöksen perusteella maksettava palkkio ei olisi ollut oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyllä tavalla kohtuullinen. (Ään.), Vahvennettu jaosto, PL 107 §, OikeusapuL 17 §, VNA oikeusavun palkkioperusteista 6 §