Edellisessä elokuun veropaketissa on huomioitu HE:t 81/2024 vp asti, KHO:n päätökset 2024:94 asti ja KVL:n ennakkoratkaisut 2024/26 asti. HaO-päätöksiä oli julkaistuna 10.7.2024 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin elokuulta. Uutena seurattavana ovat mukana kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat.
1. Hallituksen esitykset
HE 141/2024 vp (eduskunta.fi) laeiksi arvonlisäverolain ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b ja 22 a §:n muuttamisesta (ilmoitettu täysistunnossa 27.9.2024)
Esityksen mukaan 10 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamisalaan nykyisin kuuluvat hyödykkeet siirrettäisiin 14 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamisalaan. Muutos ei koskisi sanoma- ja aikakauslehtiä eikä yleisradiotoimintaa.
Muutos koskisi henkilöliikennettä, majoitustoimintaa, vierassatamatoimintaa ja lääkkeitä. Muutos koskisi myös kulttuuri- ja urheilutoimintaa kuten kirjoja, urheilu- ja liikuntapalveluja, pääsyä kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin sekä urheilutapahtumiin, urheilutilojen käyttöä, esiintyvän taiteilijan, urheilijan tai muun julkisen esiintyjän esityksiä, maahantuotuja taide-esineitä ja tekijän tai satunnaisen myyjän myymiä taide-esineitä sekä tekijänoikeudenhaltijoita edustavan järjestön saamia tekijänoikeuteen liittyviä korvauksia.
Lisäksi kuukautissuojat, inkontinenssisuojat ja lasten vaipat siirrettäisiin yleisen verokannan soveltamisalasta alennetun 14 prosentin verokannan soveltamisalaan.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025.
HE 108/2024 vp (eduskunta.fi) laeiksi vuoden 2025 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi (lähetetty valiokuntaan 27.9.2024)
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vuoden 2025 tuloveroasteikosta, muutettavaksi tuloverolakia, verotusmenettelystä annettua lakia ja verontilityslakia sekä kumottavaksi eräät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain säännökset.
Ehdotettu laki vuoden 2025 tuloveroasteikosta sisältää valtionverotuksessa sovellettavan progressiivisen ansiotulon tuloveroasteikon. Asteikon muita kuin kahta ylintä tulorajaa korotettaisiin noin 3,4 prosentilla indeksitarkistuksen vuoksi. Indeksitarkistusta ei tehtäisi asteikon kahteen ylimpään tulorajaan. Osana ansiotulovähennyksen korvaamista työtulovähennyksellä muutettaisiin asteikon kahta ylintä marginaaliveroprosenttia.
Tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen vähennysprosenttia, enimmäismäärää, poistuman tulorajoja ja poistumaprosentteja muutettaisiin sekä perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin. Lisäksi työtulovähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 50 eurolla jokaisesta verovelvollisen huollettavana olevasta alaikäisestä lapsesta. Yksinhuoltajille korotus myönnettäisiin kaksinkertaisena.
Ansiotulovähennys ehdotetaan poistettavaksi, ja se korvattaisiin korottamalla työtulovähennystä.
Eläketulon verotusta kiristettäisiin pienentämällä eläketulovähennystä.
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää ja korvausprosentteja alennettaisiin sekä omavastuuosuutta korotettaisiin. Enimmäismääräksi ehdotetaan 1 600 euroa, korvausprosenteiksi työkorvauksissa 35 prosenttia ja palkoissa 13 prosenttia sekä omavastuuosuudeksi 150 euroa.
Ajonaikana nollapäästöiseksi katsottavien työsuhdeautojen verotusarvon alentamista jatkettaisiin vuoden 2029 loppuun asti. Verotusarvoa alennettaisiin 170 eurolla kuukaudessa.
Esityksessä ehdotetaan, että työnantaja voisi nykyistä laajemmin kustantaa työntekijälle verovapaasti työskentelypaikan sijainnista johtuvia muuttokustannuksia sekä viranomaisrekisteröinneistä ja niiden hoitamiseksi ulkopuoliselta palveluntarjoajalta ostetuista palveluista syntyneitä kuluja. Lisäksi ehdotetaan lakiin kirjattavaksi, että työnantajan kustantama kulttuuri-, kieli- ja muu vastaava valmennus olisi työntekijälle verovapaa etuus rajat ylittävän työskentelyn tilanteissa.
Esityksessä ehdotetaan tuloverolakiin lisättäväksi säännökset luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen verotuksesta. Asiakasbonus, -hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu olisi luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veronalaista pääomatuloa, jos etu kertyisi tai muodostuisi yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella. Etu olisi kuitenkin verovapaata tuloa siltä osin, kuin etu käytettäisiin tai se kohdistuisi edellä mainittuihin eriin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin eikä etua maksettaisi rahana tai siihen verrattavalla tavalla. Lisäksi verovapaus edellyttäisi, että asiakas ei voisi vaikuttaa edun käyttökohteeseen.
Esityksessä ehdotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetusta laista ja maatilatalouden tuloverolaista kumottavaksi koulutusvähennystä koskevat säännökset.
Tuloverolain metsälahjavähennystä koskevaan sääntelyyn tehtäisiin niin kutsutun de minimis -asetuksen muutoksesta seuraavat muutokset, siten että tuensaajan saamien kaikkien vähämerkityksisten tukien enimmäisyhteismäärää kolmen vuoden aikana korotettaisiin 300 000 euroon.
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi verontilityslain sekä tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat veronsaajaryhmien yhteisöveron jako-osuuksia ja väliaikaisesti sovellettavia jako-osuuksia. Yhteisöveron jako-osuuksien muutoksilla kompensoitaisiin kunnille nollapäästöisten työsuhdeautojen verotuen voimassaolon jatkamisesta ja työnantajan koulutusvähennyksen poistamisesta aiheutuvat muutokset yhteisöveron tuottoon pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2025 alusta. Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen verotusta koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan vuoden 2026 alusta. Lisäksi ajon aikana nollapäästöiseksi katsottavien työsuhdeautojen verotusarvon alentamista koskeva säännös tulisi voimaan vuoden 2026 alusta ja olisi voimassa vuoden 2029 loppuun.
HE 107/2024 vp (eduskunta.fi) laiksi ajoneuvoverolain 11 §:n ja liitteen muuttamisesta (lähetetty valiokuntaan 27.9.2024)
Ajoneuvoveroa korotettaisiin yhteensä noin 34 miljoonalla eurolla vuoden 2026 tasossa. Korotus kohdistuisi pääosin täyssähköautojen ja ladattavien hybridien perusveroon ja käyttövoimaveroon.
Täyssähköautojen vuosittainen ajoneuvoveron perusvero nousisi noin 53 euroa. Täyssähköhenkilöautojen ajoneuvoveron käyttövoimavero nousisi keskimäärin noin 35 euroa. Ladattavien hybridihenkilöautojen vuosittainen perusvero nousisi keskimäärin noin 37 euroa. Ladattavien bensiinikäyttöisten hybridihenkilöautojen käyttövoimavero nousisi keskimäärin noin 41 euroa ja ladattavien dieselkäyttöisten hybridihenkilöautojen käyttövoimavero laskisi keskimäärin noin 140 euroa. Ladattavien hybridipakettiautojen perusvero nousisi keskimäärin noin 35 euroa.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Ehdotettua ajoneuvoveroa sovellettaisiin kuitenkin vasta 1.1.2026 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon.
HE 106/2024 vp (eduskunta.fi) laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain liitteen muuttamisesta (lähetetty valiokuntaan 27.9.2024)
Väkevien alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin ennustetun kuluttajahintaindeksin kehityksen mukaisesti vuosina 2025–2027. Korotus kohdistuisi alkoholipitoisuudeltaan yli 15- mutta enintään 22-tilavuusprosenttisiin välituotteisiin, yli 10-tilavuusprosenttisiin etyylialkoholijuomaryhmän nimikkeen 2208 juomiin sekä muihin etyylialkoholijuomaryhmän kuin nimikkeen 2208 tuotteisiin alkoholipitoisuudesta riippumatta.
Ennustetun kuluttajahintaindeksin kehityksen mukainen veronkorotus olisi 1,3–1,8 prosenttia vuodessa ja yhteensä 4,6 prosenttia vuosien 2025–2027 aikana.
Veronkorotusten seurauksena etyylialkoholijuomaryhmän juomien hinnat nousisivat arviolta noin prosentin kunakin veronkorotusvuonna. Yhteensä hintamuutos olisi noin kolme prosenttia. Yli 15 prosentin vahvuisten välituotteiden hinnat nousisivat arviolta noin puoli prosenttia kunakin veronkorotusvuonna ja yhteensä vajaa kaksi prosenttia.
Ehdotetut veronkorotukset kasvattaisivat alkoholiveron tuottoa vuositasolla noin kolme miljoonaa euroa vuosina 2025 ja 2026 ja noin neljä miljoonaa euroa vuonna 2027.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025.
HE 98/2024 vp (eduskunta.fi) laiksi suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain muuttamisesta
(valiokuntakäsittelyssä 27.9.2024)
Esityksen tarkoituksena on muuttaa suurten konsernien vähimmäisverosta annettua lakia (1308/2023) ottamaan huomioon OECD:n ja G20 maiden osallistavan kehyksen (Inclusive Framework) puitteissa vuonna 2023 tuotettu minimiverotusta koskeva soveltamisohjeistus.
Laki suurten konsernien vähimmäisverosta perustuu neuvoston direktiiviin (EU) 2022/2523 monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa. Direktiivi pohjautuu osallistavan kehyksen minimiverotyöhön (Pilari 2), ja sen tarkoituksen toteuttaminen edellyttää kotimaisen täytäntöönpanon olevan harmoniassa osallistavan kehyksen tuottamien tulkintojen kanssa. Tulkintojen noudattaminen kotimaisessa verotuskäytännössä on tarpeen myös, jotta Suomen minimiverotussääntöjä kohdeltaisiin kansainvälisesti niin kutsuttuina ehdot täyttävinä sääntöinä.
Direktiivin tarkoituksen toteuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Suomen minimiverolaki katsotaan GloBE-mallisäännöissä tarkoitetuiksi ehdot täyttäviksi säännöiksi, OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen 2023 julkaisemista soveltamisohjeista ehdotetaan säädettäväksi kotimaiseen lakiin uusiksi verotussäännöiksi katsottavat osat, sekä hyvin tulkinnallisia kohtia koskevat selvennykset. Ohjeisiin sisältyviä muita tulkintaselvennyksiä sen sijaan ei esitettäisi säädettäväksi lakiin; tulkintojen yhdenmukaisuus voidaan tässä tapauksessa varmistaa myös muuten. Esityksessä ei ehdoteta muutettavan nykyisen lain toimintaperiaatteita. Verovelvollisten piiri, verokanta ja verotussäännöt säilyisivät pääosin ennallaan.
Ehdotetut muutokset koskisivat eräiden 1 luvun määritelmien, sekä 3 lukuun sisältyviä määritellyn tulon laskentasääntöjen ja 4 lukuun sisältyviä huomioitavien verojen laskentasääntöjen selkeyttämistä. 3 lukuun lisättäisiin myös säännökset tietyistä laskentaa yksinkertaistavista valinnoista. 3 ja 4 lukuun lisättäisiin säännökset tiettyjen veronhyvitysten kohtelusta. 5 lukuun sisältyviä substanssiperusteisen vähennyksen laskentasääntöjä täsmennettäisiin ja niihin tehtäisiin rajat ylittäviin erityistilanteisiin liittyviä lisäyksiä. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia ja lisäyksiä olettamasäännöksiin, mukaan lukien väliaikaiseen verotuksen maakohtaiseen raporttiin perustuvaan olettamasäännökseen. Lakiin tehtäisiin myös vähäisiä teknisiä korjauksia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 31.12.2024 mennessä ja sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran 1.1.2024 ja sen jälkeen alkaviin tilikausiin.
HE 97/2024 vp (eduskunta.fi) laiksi tupakkaverosta annetun lain liitteen muuttamisesta (lähetetty valiokuntaan 27.9.2024)
Esityksen mukaan savukkeiden, kääretupakan, piippu- ja savuketupakan sekä sikareiden ja pikkusikareiden veroa korotettaisiin keskimäärin 27,1 prosenttia. Korotukset toteutettaisiin kolmen vuoden aikana kuudessa vaiheessa siten, että ensimmäinen korotus tehtäisiin marraskuun 2024 alusta, toinen heinäkuun 2025 alusta, kolmas vuoden 2026 alusta, neljäs heinäkuun 2026 alusta, viides vuoden 2027 alusta ja kuudes heinäkuun 2027 alusta. Muiden tupakkaveron piirissä olevien tuotteiden, kuten sähkösavukenesteiden ja nikotiinipussien, veroa ei korotettaisi.
Korotusten seurauksena arvioidaan savukkeiden ja kääretupakan hintojen nousevan yhteensä keskimäärin 24,5 prosenttia. Piippu- ja savuketupakan hintojen arvioidaan nousevan yhteensä keskimäärin 22,7 prosenttia sekä sikareiden ja pikkusikareiden 18,3 prosenttia. Verrattuna tilanteeseen, jossa veroja ei korotettaisi, ehdotetut veromuutokset lisäisivät tupakkaverotuloja vuositasolla noin 150 miljoonalla eurolla, kun kaikki muutokset ovat tulleet voimaan.
Vuoden 2024 osalta tupakkaverotuloarvion muutos otetaan huomioon seuraavassa valtion vuoden 2024 lisätalousarvioesityksessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.11.2024. Sovellettava verotaulukko muuttuisi 1.7.2025 lähtien puolen vuoden välein.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Kuolinpesän omaisuuden luovutuksen verotus
Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa
Asuintalovaraus tuloverotuksessa
Rajoitetusti verovelvollisen tulon verotus – luonnolliset henkilöt
Nuorten yrittäjyys ja talous NYT ry:n opinto-ohjelmat verotuksessa
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus tuloverotuksessa
Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus
Valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynti Suomeen
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutus maatilan hankintamenoon
3. KHO:n ennakkopäätökset
KHO:2024:106 – Korkein hallinto-oikeus Arvonlisävero – Verollinen liiketoiminta – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttaminen – Alueiden vuokraus kulkuneuvojen paikoitusta varten – Pysäköintitoiminta – Alueen asukaspysäköinti – Asemakaavan toteuttaminen
P Oy:n tarkoituksena oli rakentaa asemakaavan kaavamerkintöjen ja -määräysten mukaiset pysäköintilaitokset, joiden puitteissa yhtiö järjestäisi osakasyhteisöjensä asukaspysäköinnin. P Oy luovutti osakkaidensa kanssa tehtävän merkintä- ja käyttösopimuksen perusteella kunkin asuntotontin vuokralaiselle tai omistajalle asemakaavan edellyttämien autopaikkojen käyttöoikeudet. Osakasyhteisöt luovuttivat tai vuokrasivat autopaikkojen käyttöoikeudet omille osakkailleen tai asukkailleen päättämällään vuokralla ja ehdoilla.
Asuntotonttien vuokrasopimuksissa ja kauppakirjoissa oli velvoite tontin vuokralaiselle tai omistajalle ryhtyä P Oy:n osakkeenomistajaksi, merkitä autopaikkaosakkeet ja suorittaa niiden merkintähinta sekä investointimaksut ja kuukausittaiset käyttömaksut. Tontin vuokralaiselle tai omistajalle asetettu velvoite pysäköintijärjestelyyn ja P Oy:n osakkaaksi tulemiseen ei siten ollut perustunut välittömästi asemakaavaan tai rakennuslupaan vaan tonttien luovutusasiakirjojen ehtoihin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei autopaikkojen luovuttamisen voitu katsoa pelkästään asemakaavan tai rakennusluvan perusteella muodostavan yhtä taloudellista kokonaisuutta asuin- tai liikehuoneiston luovuttamisen kanssa. Asukaspysäköinnin järjestäminen oli edellä kuvatulla tavalla perustunut alueiden käytön suunnitelmaan eli asemakaavaan ja asemakaavan toteuttamista varten myönnettyihin rakennuslupiin sekä niiden pohjalta tehtyihin P Oy:n osakkaiden tonttien vuokrasopimuksiin tai kauppakirjoihin, sekä yhtiön ja sen osakkaiden välisiin merkintä- ja käyttösopimuksiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kuvatulla sopimusjärjestelyllä tai sen taustalla olevilla seikoilla muutoinkaan ollut merkitystä arvioitaessa toiminnan luonnetta arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten.
Asiassa oli edelleen selvitetty, että P Oy ei omistanut tai hallinnut asuin- tai liikehuoneistoja eikä se harjoittanut tällaisten tilojen arvonlisäverosta vapautettua vuokraustoimintaa. Yhtiö ei myöskään myynyt tai vuokrannut osakasyhteisöilleen asuntotontteja. Yhtiön toimesta tapahtunut autopaikan luovuttaminen ei siten muodostanut yhtä taloudellista kokonaisuutta muulla tavoin järjestetyn huoneistojen tai asuntotonttien luovuttamisen kanssa.
P Oy:n pysäköintilaitoksista tapahtuvaa autopaikkojen luovuttamista yhtiön osakkeita merkinneille osakkaille investointi- ja käyttömaksua vastaan oli pidettävä arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten.
Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 8.2.2022–31.12.2023.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 27 § ja 29 § (1064/2016) 1 momentti 5 kohta
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta sekä 135 artikla 1 kohta l alakohta ja 2 kohta b alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-173/88, Henriksen (EU:C:1989:329), C-428/02, Fonden Marselisborg Lystbådehavn (EU:C:2005:126), C-425/06, Part Service (EU:C:2008:108), C-270/09, MacDonald Resorts (EU:C:2010:780) ja C-278/18, Sequeira Mesquita (EU:C:2019:160), Ks. myös KHO 2018:108
KHO:2024:103 – Korkein hallinto-oikeus Elinkeinotulon verotus – Korkojen vähennyskelpoisuus – Korkovähennysrajoitusten soveltaminen – Konserniyhteys – Saatava vakuutena – Koron käsite – Valuuttakurssivoitto – Valuuttakurssitappio – Vieraan pääoman suoritus
A Oy oli ottanut emoyhtiöltään Norjan kruunun määräisen velan. Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:n sanotun velan pääomasta ja korosta aiheutuvia realisoituneita valuuttakurssivoittoja ja -tappioita pidettävä yhtiön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korkotulona ja korkomenona.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä säädetään lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen korkojen vähennyskelpoisuudelle asetetuista rajoituksista. Kurssitappioiden vähennyskelpoisuudesta säädetään puolestaan saman lain 18 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Lain lähtökohtana siten on se, etteivät kurssitappiot ole korkoa ja etteivät lain 18 a §:n rajoitukset koske kurssitappioiden vähennyskelpoisuutta. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a § perustuu veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin (ATAD), joten asiassa oli myös otettava huomioon direktiivin tulkintavaikutus. Mainitussa direktiivissä ’vieraan pääoman menoilla’ tarkoitetaan muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot mukaan lukien. Vieraan pääoman sisällyttämisen osalta koron käsitteeseen direktiivi jättää harkintavaltaa kansalliselle lainsäätäjälle. Korkoa vastaavat menot on kansallisesti määriteltävä, ja niihin on luettava vain tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot.
Koska Norjan kruunun määräisen lainan pääomasta aiheutuvat realisoituneet valuuttakurssivoitot ja -tappiot eivät luonteeltaan poikkea vieraan pääoman suorituksista, ne eivät olleet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettua korkotuloa ja -menoa. Realisoituneet valuuttakurssivoitot ja -tappiot olivat sen sijaan osa lainan korkomenoja siltä osin kuin ne aiheutuivat Norjan kruunun määräisestä lainasta johtuvasta korosta. Näin ollen tältä osin realisoituneet valuuttakurssivoitot ja -tappiot olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettua korkomenoa tai korkotuloa.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 § 1 momentti 2 ja 3 kohta, 18 a § 1 ja 2 momentti
Sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2016/1164/EU (ATAD) 2 artikla 1 kohta ja 3 artikla
Ks. myös KHO 2024:58 ja vrt. KHO 2021:123
KHO:2024:102 – Korkein hallinto-oikeus Henkilökohtaisen tulon verotus – Tulon veronalaisuus – Luovutusvoittojen verotus – Sulautuminen – Vastikkeettomuus – Välillinen omistus vastaanottavassa yhtiössä – Omistusaika – Lisäsijoitus – Jatkuvuusperiaate
A:n oli yhdessä B Oy:n muiden osakkaiden kanssa tarkoitus perustaa Yhdysvaltoihin D Inc -niminen yhtiö, jonka omistusrakenne olisi sama kuin B Oy:n omistusrakenne. B Oy:n oli tarkoitus sulautua D Inc:n perustamaan ja kokonaan omistamaan C Oy:öön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 b §:ssä tarkoitetulla tavalla ja noudattaen kirjanpidon tasejatkuvuutta. Sulautumisessa ei ollut tarkoitus antaa vastiketta.
Asiassa oli ratkaistavana, miten määritetään A:n tulevan luovutusvoiton verotusta varten D Inc:n osakkeiden omistusaika, kun C Oy:öön sulautuneen B Oy:n osakkeiden hankintameno luetaan hänen omistamiensa D Inc:n osakkeiden hankintamenoon.
A:n jo ennen B Oy:n sulautumista hankkimat D Inc:n osakkeet eivät olleet osakkeita, jotka A olisi saanut sulautumisvastikkeena. Kun otettiin huomioon sulautumisvastikkeen antamatta jättäminen, A ei saanut eikä hänellä ollut sellaisia osakkeita, joiden omistusaikaa luovutusvoiton verotusta varten määritettäessä lukuun olisi otettava se aika, jonka A oli omistanut B Oy:n osakkeita. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että B Oy:n sulautuminen voitiin luonnehtia A:n tekemäksi lisäsijoitukseksi D Inc:hen ja että B Oy:n osakkeiden hankintameno voitiin lukea A:n verotuksessa hänen omistamiensa D Inc:n osakkeiden hankintamenoon. Asiaa ei ollut arvioitava toisin myöskään yritysjärjestelydirektiivin tavoitteiden perusteella.
Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2022 ja 2023. Tuloverolaki 28 § ja 46 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 b § 4 momentti, Vrt. KHO 2023:75
KHO:2024:100 – Korkein hallinto-oikeus Henkilökohtaisen tulon verotus – Osakkeiden luovutusvoiton verotus – Trusti
A ja hänen puolisonsa suunnittelivat perustavansa Guernseyn lainsäädännön mukaisen trustin. Trustiin oli tarkoitus siirtää asettajina toimivien A:n ja hänen puolisonsa omistamia B Oy:n osakkeita asiakirjalla, jonka englanninkielinen nimitys oli settlement. Siirtäminen tarkoitti, että asettajat lakkasivat olemasta osakkeiden omistajia. Trustin perustamisen pääasiallisena tarkoituksena oli perhevarallisuuden hallinnoinnin järjestäminen pitkällä aikajänteellä. Trustin edunsaajia olivat asettajien jälkeläiset eli asettajien lapset, lapsenlapset sekä näiden jälkeläiset. Trusteena toimisi Guernseyllä rekisteröity paikallisen finanssialaa valvovan viranomaisen valvoma ja hyväksymä, trusteena toimimaan oikeutettu yhteisö.
Guernseyn lain mukaan trusti ei ollut erillinen oikeushenkilö, eikä sillä ollut oikeuskelpoisuutta. Trustiin siirrettävät varat tulivat Guernseyn lain mukaan trusteen omistukseen. Trusteella oli valta päättää siitä, miten varoja ja sen kerryttämää tuottoa käytetään, mihin ne sijoitetaan ja milloin niitä luovutetaan edunsaajille. Trusti oli peruuttamaton, eivätkä asettajat voineet vaatia trustiin siirtämäänsä omaisuutta takaisin itselleen. Trustin oli tarkoitus olla voimassa ikuisesti.
Asiassa oli kysymys siitä, onko B Oy:n osakkeiden siirtäminen trustiin luovutus, jota verotetaan tuloverolain luovutusvoittoja ja -tappioita koskevien säännösten mukaan.
Korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon trustin pysyvyyden ja trusteen omistusoikeuden sekä päätösvallan katsoi, että trusti vastasi tuloverolain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettua erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta. Siten B Oy:n osakkeiden omistusoikeuden siirtoa A:lta trustille ei ollut verotuksessa katsottava lahjoitukseksi trustin edunsaajalle eli A:n lapsille, vaan kysymys oli A:n ja trustin välisestä oikeustoimesta. Koska varojen siirtoa trustille ei tehty lahjan muodossa, osakkeiden omistusoikeuden siirto A:lta trustille oli katsottava tuloverolain soveltamisalaan kuuluvaksi oikeustoimeksi, joka rinnastui lähinnä varojen sijoittamiseen. Kun otettiin huomioon trustin perustamisen pääasiallinen tarkoitus eli perhevarallisuuden hallinnoinnin järjestäminen pitkällä aikajänteellä ja tästä A:lle sekä hänen lähipiirilleen kertyvä hyöty, osakkeiden omistusoikeuden siirtoa ei ollut katsottava kokonaan vastikkeettomaksi. Näiden seikkojen perusteella B Oy:n osakkeiden omistusoikeuden siirto trustille oli katsottava tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi luovutukseksi, jossa osakkeet arvostettiin niiden käypään arvoonsa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2021 ja 2022. Äänestys 4–1 ja esittelijän eriävä mielipide
Tuloverolaki 3 § 7 kohta, 29 § 1 momentti, 32 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti, Perintö- ja lahjaverolaki 18 § 1 momentti 1 kohta, Vrt. KHO 2013:51 ja KHO 2017:149
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:030/2024 – vero.fi Arvonlisävero, Verollinen myynti, Liiketoiminta, Vähennysoikeus, Sähkön myynti, Omakustannushinta, Mankala-periaate
A Oy:n toimialana oli sähkön tuotanto tuulivoimalla. Yhtiö omisti osuuksia sähköntuotantoyhtiöistä, jotka olivat velvoitettuja myymään sähköä osakkailleen yhtiöjärjestystensä perusteella. A Oy oli yhtiöjärjestyksensä mukaisesti velvoitettu ostamaan sähköä tuotantoyhtiöiltä ja myymään sitä omille osakkeenomistajilleen. Sähkön myyntihinta muodostui kummassakin myynnissä sähkön tuotantoon ja hankintaan liittyvistä kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Sähköntuotantoyhtiöt ja A Oy toimivat omakustannusperiaatteella, ja toimintamalli vastasi toimialalla vakiintunutta niin sanotun Mankala-periaatteen mukaista mallia.
A Oy ja sen osakkeenomistajat olivat sopineet, että A Oy:n suurin osakkeenomistaja B Oy myi tuotantoyhtiöiden tuottaman sähkön sähköpörssiin omissa nimissään, mutta A Oy:n ja sen muiden osakkeenomistajien kuin C Oy:n ja D Oy:n lukuun, jotka eivät olleet osakkeenomistajina B Oy:ssä. Siltä osin kuin B Oy myi sähkön sähköpörssiin omissa nimissään, mutta A Oy:n lukuun, kysymys oli arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa B Oy:n katsottiin myyneen sähkön sähköpörssiin ja A Oy:n katsottiin myyneen sähkön B Oy:lle. Ennen sähkön myyntiä sähköpörssiin sähköntuotantoyhtiöt ovat myyneet sähkön A Oy:lle, joka myi sähkön edelleen osakkailleen, mukaan lukien C Oy ja D Oy. A Oy osti sähkön takaisin C Oy:ltä ja D Oy:ltä osapuolten välisen sopimuksen perusteella ja myi sähkön sen jälkeen B Oy:lle. Myynneissä sekä C Oy:ltä ja D Oy:ltä A Oy:lle että A Oy:ltä B Oy:lle sähkön myyntihinta määräytyi sähköpörssin markkinahinnan perusteella.
Keskusverolautakunta katsoi, että A Oy harjoitti arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettua liiketoimintaa myydessään osakkailleen sähköä ja oli siten arvonlisäverodirektiivin 9 artiklassa tarkoitettu verovelvollinen. A Oy:n harjoittama sähkön myynti osakkaille ja B Oy:lle oli arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaran myyntiä. Koska A Oy osti sähköä tuotantoyhtiöiltä sekä C Oy:ltä ja D Oy:ltä verollista liiketoimintaansa varten, A Oy:llä oli arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeus vähentää ostoihin sisältyvät arvonlisäverot.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.8.2024–31.12.2025.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 § 1 mom, 17 §, 18 §, 19 § 1 mom, 102 § 1 mom 1 kohta ja 2 mom sekä 190 a §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a alakohta, 9 artikla 1 kohta, 14 artikla 1 kohta, 15 artikla 1 kohta ja 168 artikla a alakohta, (Ei lainvoimainen)
KVL:029/2024 – vero.fi Arvonlisävero, Verollinen myynti, Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen, Hotelli- ja leirintäaluetoimintaan verrattava majoitustoiminta, Majoituspalvelu Huoneistohotelli
A Oy tarjosi majoituspalvelua kalustetuissa huoneistoissa sekä hostellihuoneistoissa ja huoneistohotelleissa. A Oy luovutti kalustettuja huoneistoja määräaikaisilla sopimuksilla majoituskäyttöön. Majoitussopimuksen kesto saattoi vaihdella yhdestä päivästä 180 päivään. Valitusta sopimusmallista riippuen majoituskauden kestoa voitiin jatkaa joko majoittujan nimenomaisella ilmoituksella tai majoitussopimuksen kesto saattoi jatkua automaattisesti. Majoitussopimuksen jatkaminen oli mahdollista myös 180 päivän jälkeen. Majoitussopimuksen enimmäiskestoksi oli aina määritelty kuitenkin 360 päivää.
Majoituspalveluun kuului aina muun muassa sähkö, lämpö, vesi, wifi, liinavaatteet ja pyyhkeet. Asiakas valitsi majoitussopimukseen kuuluvaksi joko toistuvan siivouksen tai loppusiivouksen. Huoneistoja markkinoitiin hotellien ja muiden majoitustilojen kanssa samoissa kanavissa.
A Oy:n tarjoamassa majoituspalvelussa oli kyse AVL 29 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverollisesta hotelli- ja leirintätoimintaan verrattavasta majoitustoiminnassa tapahtuvasta huoneiden ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttamisesta. A Oy:n oli suoritettava majoituspalvelun myynnistä arvonlisäveroa AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 29 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.8.2024-31.12.2025
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 27 § 1 momentti, 29 § 1 momentti 3 kohta, 190 a §
Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettu laki (28.4.2006/308) 1 § 2 momentti 1 kohta, 6 § 1 momentti
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta l alakohta ja 2 kohta a alakohta, (Ei lainvoimainen)
KVL:027/2024 – vero.fi Henkilökohtaisen tulon verotus, Ulkomaisen väliyhteisön osakkaan verotus, Omaisuuden hankintameno, Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
A oli Suomessa yleisesti verovelvollinen. Hän omisti panamalaisen C Inc S.A:n, joka oli hakemuksen mukaan väliyhteisölain 2 §:ssä tarkoitettu väliyhteisö. Väliyhteisö oli luovuttanut Espanjassa sijaitsevan kiinteistön tammikuussa 2024. Väliyhteisön ainoa verovuonna 2024 päättyvä tilikausi päättyi 29.2.2024. A oli tuolloin elossa. Väliyhteisön purkaminen oli vireillä.
VYL 4.5 §:n mukaan väliyhteisötulo otetiin osakkaan verotuksessa huomioon verovuonna, jona ulkomaisen väliyhteisön verovuosi päättyi. Verovuodella tarkoitettiin kalenterivuoden aikana päättyneitä tilikausia. TVL 17.1 §:n mukaan verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotettiin kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta ja kuolinpesään sovellettiin niitä tuloverolain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu. Siten kiinteistön luovutuksesta väliyhteisölle muodostunut tulo luettiin A:n tai hänen kuolinpesänsä verovuoden 2024 veronalaiseksi tuloksi. Kun luovutettu kiinteistö oli omistettu väliyhteisön kautta yli 10 vuoden ajan, A:n veronalaisen tulon määrästä vähennettiin TVL 46.1 §:ssä tarkoitettu 40 %:n hankintameno-olettama.
Suomen ja Panaman välillä ei ollut verosopimusta. Keskusverolautakunta totesi, että verosopimuksia sovelletaan sopimusvaltiossa asuvaan henkilöön, joka saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta. A ei ollut saanut tuloa Espanjasta, vaan tulon oli saanut toinen (juridinen) henkilö. Suomen ja Espanjan välisen tuloveroverosopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusta voitiin soveltaa tiettyjen edellytysten täyttyessä kolmannessa valtiossa asuvan yksikön kautta saatuun tuloon, jos yksikkö on verotuksellisesti jaettava (fiscally transparent). Panamalaisen yhtiön saamaa tuloa ei kuitenkaan verotettu Suomessa siksi, että se olisi ollut verosopimuksessa tarkoitettu yksikkö vaan Suomen sisäisen väliyhteisölainsäädännön perusteella. Suomen ja Espanjan välinen tuloverosopimus ei siten ollut asiassa VYL 6.2 §:ssä tarkoitettu kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, eikä sitä voitu soveltaa.
Väliyhteisö maksoi luovutuksesta Espanjaan veroa. NRIT (Spanish non-resident Income Tax) oli ulkomaalaisen yhtiön/henkilön Espanjaan kiinteistön luovutuksesta suorittama valtiollinen tulovero. Plusvalia oli paikallinen vero, joka maksettiin maan arvonnoususta sen luovutushetkellä. Plusvalian veropohja oli selvityksen perusteella maapohjan osuus luovutusvoitosta tai 40 % maarekisterin mukaisesta maapohjan arvosta, jossa 40 % perustui kiinteistön omistusaikaan. Tapauksessa jälkimmäinen laskutapa johti edullisempaan lopputulokseen. Plusvalia oli kiinteistön luovutushinnasta vähennyskelpoinen kulu NRIT:n määrää laskettaessa.
Suomen ja Espanjan välisen tuloverosopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusta sovellettiin mm. kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettaviin veroihin sekä arvonnousun perusteella suoritettaviin veroihin, jotka oli määrätty valtion tai paikallisviranomaisten lukuun. Nämä seikat huomioiden Plusvalia-veroa oli pidettävä tuloverona. Valtion tulovero NRIT voitiin hyvittää VYL 6.1 §:n nojalla. Plusvalia-veroa ei voitu hyvittää, koska se ei ollut VYL 6.1 tai 6.2 §:issä tarkoitettu vero. Hyvittämättä jäävä tulovero ei ollut vähennyskelpoinen meno myöskään TVL 54 §:n nojalla.
Väliyhteisön purkautuminen oli sen osakkaan näkökulmasta verotuksessa vaihtoon rinnastettava luovutus, ja siihen sovellettiin VYL 4.3 §:ää. Kun A:n jako-osan määrä ei tullut ylittämään A:lle kertyneen väliyhteisötulon määrää, jako-osa ei ollut A:n veronalaista tuloa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 4 § 1, 3 ja 5 mom., 6 § 1 ja 2 mom.
Tuloverolaki 17 § 1 mom., 46 § 1 mom., 54 § 1 mom.
Suomen tasavallan ja Espanjan kuningaskunnan välillä tuloveroveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 32/2018) art. 1 ja 2, (Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Ei uusia päätöksiä.
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja kannanotot Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Lausunnot ja poikkeusluvat (esitetään tässä kaikki vuodelta 2024)
Myyntisaamisen alaskirjaamisesta 2024 / 2072 27.8.2024
Velvoitepaikkamaksun kirjanpito-oikeudellisesta luonteesta 2024 / 2073 27.8.2024
Konsernitilinpäätöksen laatimisesta yhdistyksessä 2024 / 207113.8.2024
Pienyritystä ja keskisuurta yritystä koskevien määritelmien keskinäisestä suhteesta 2024 / 2070 18.6.2024
Tilinpäätöksen allekirjoittamisen teknisestä toteuttamisesta ja tilinpäätöksen säilyttämisestä asiakirjana 2024 / 2069 18.6.2024
Oma-aloitteinen lausunto tase-erittelystä 2024 / 2068 18.6.2024
Liikevaihdosta algoritmisessa kaupankäynnissä 2024 / 2067 4.6.2024
Poikkeuslupa tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2024 / 2066 7.5.2024
Poikkeuslupahakemus tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle2024 / 20657.5.2024
Poikkeuslupahakemus konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2024 / 2064 23.4.2024
Poikkeuslupahakemus tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2024 / 2063 23.4.2024
Poikkeuslupahakemus tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2024 / 2062 23.4.2024
Vastikkeellisen osakeannin merkinnän kirjaamisesta sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon 2024 / 2059 23.4.2024
Tulon jaksottamisesta 2024 / 2061 12.3.2024
Lausunto tilinpäätöksen laatimisajan pidentämistä koskevasta poikkeuslupahakemuksesta 2024 / 2060 12.3.2024
Poikkeuslupahakemus konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle (täydennetty) 2024 / 2057 12.3.2024
Tase-erän tai omaa pääomaa koskevan liitetiedon varustamisesta negatiivisella etumerkillä kirjanpito-ohjelman teknisen ominaisuuden vuoksi 2024 / 2058 27.2.2024
Maksamattomien ennakoiden eliminoinnista myyntisaamisista ja saaduista ennakoista 2024 / 2056 13.2.2024
Myöhemmin kuin viiden vuoden kuluttua erääntyvien velkojen esittämisestä liitetietona 2024 / 2055 16.1.2024
Poikkeuslupahakemus tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2024 / 2054 16.1.2024
Hyvinvointialue ja kuntajaosto (tässä vain vuodelta 2024)
Yleisohje kunnan ja kuntayhtymän eriytetyn liiketoiminnan kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä 30.4.2024 2024 27.5.2024
Yleisohje kuntien ja kuntayhtymien pysyvien vastaavien kirjaamisesta 31.10.2023 2024 8.1.2024