Edellisessä elokuun veropaketissa on huomioitu HE:t 151/2026 vp asti ja KHO:n päätökset 2026:61 asti. KVL:n ennakkoratkaisuja ja veroaiheisia HaO-päätöksiä ei ollut. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin elokuulta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. KKO:n ratkaisuista huomioitiin 2026:55, lausuntopyyntöjä lakiesitysluonnoksista ym oli kolme.
HE 197/2026 vp laiksi eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annetusta laista kumotaan raportointivelvoitetta koskevat säännökset. Raportointivelvoite perustui niin sanottuun avoimuusdirektiiviin. Hallinnollisen taakan keventämiseksi direktiivin raportointivelvoitetta koskevat säännökset on kumottu. Koska nämä direktiivin säännökset on kumottu, kansallisille säännöksille ei enää ole Euroopan unionin oikeudellista perustaa.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
HE 192/2026 vp etäyhteyksien käyttöä oikeudenkäynnissä hallintoasioissa koskevaksi lainsäädännöksi
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia, oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettua lakia, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettua lakia, asevelvollisuuslakia ja puutavaran mittauksesta annettua lakia.
Ehdotetuilla muutoksilla lisättäisiin etäyhteyksien käyttömahdollisuuksia hallintotuomioistuimissa, erityistuomioistuimissa ja valituksia käsittelemään perustetuissa muutoksenhakulautakunnissa. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa oikeudenkäyntejä sekä parantaa oikeuden saatavuutta ja vähentää oikeudenkäyntien viivästymistä saattamalla etäyhteyksien käyttö aikaisempaa selkeämmin lainsäädännön piiriin.
Esityksellä mahdollistettaisiin hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen osallistuminen etäyhteydellä suulliseen käsittelyyn ja suulliseen valmisteluun. Oikeudenkäynnin osapuolten ja muiden kuultavien etäosallistumista koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin. Hallintotuomioistuin voisi erityisestä syystä määrätä asianosaisen osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä ilman tämän suostumusta. Lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta järjestää suullinen käsittely tai suullinen valmistelu kokonaisuudessaan etäyhteyden välityksellä etäoikeudenkäyntinä. Myös oikeudenkäynnin julkisuutta hallintotuomioistuimissa koskevaa lainsäädäntöä täsmennettäisiin sääntelyn huomioon ottamiseksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan valituksia käsittelemään perustettujen muutoksenhakulautakuntien osalta muun ohella työjärjestystä koskevaa sääntelyä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
HE 174/2026 vp laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi
Esityksen mukaan ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 3,2 prosenttiyksikön mukaan korottamalla tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä muuttamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä. Lisäksi pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla muuttamalla työtulovähennystä.
Työsuhdeoptioiden verotusta muutettaisiin listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden osalta siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä vero tulisi tiettyjen edellytysten täyttyessä maksettavaksi vasta silloin, kun optiolla merkityt osakkeet luovutetaan. Henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutettaisiin poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita. Lisäksi täsmennettäisiin henkilöstön enemmistön käsitettä.
Yrittäjävähennystä korotettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin ja yhteisetuuden tuloveroprosenttia alennettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin. Osakesäästötilillä olevan osuuskunnan osuuden tai osakkeen perusteella saatu ylijäämä katsottaisiin osakesäästötilin tuotoksi samoin perustein kuin osakesäästötilillä olevan osakeyhtiön osakkeen perusteella saatu osinko.
Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet säädettäisiin verovapaiksi sosiaalietuuksiksi ja juomapakkausten panteista saatu tulo verovapaaksi tuloksi.
Lahjoitusvähennystä koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa laajennettaisiin. Samalla yhtenäistettäisiin yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukko. Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys muutettaisiin verosta tehtäväksi vähennykseksi. Vähennyksen enimmäismäärät olisivat verovelvolliskohtaisia.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia ja maatilatalouden tuloverolakia siten, että korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa sääntelyä sovellettaisiin yhteisöiden, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.
Verotusmenettelystä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia täsmennettäisiin siltä osin kuin kyse on rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Yhteisetuuden ennakkoperinnässä lakia sovellettaisiin sen voimaantulosta lähtien. Rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän tulorekisteri-ilmoittamista koskevia lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran kalenterivuodelta 2026 ilmoitettaviin tietoihin.
HE 173/2026 vp laiksi ajoneuvoverolain liitteen muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoverolakia siten, että henkilö- ja pakettiautojen ajoneuvoveron perusveron tasoa kevennettäisiin yhteensä 10 miljoonalla eurolla. Kevennys kohdistuisi pääosin lain voimaantulovuonna vähintään kymmenen vuotta vanhoihin polttomoottoriautoihin. Uudempien autojen verotus ei muuttuisi.
Veronalennuksen kohteena olevien autojen vuosittainen ajoneuvovero kevenisi keskimäärin kuusi euroa.
Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Kevennettyä ajoneuvoveron perusveroa sovellettaisiin kuitenkin vasta 1.1.2028 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon.
HE 172/2026 vp laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 4 §:n ja liitteen muuttamisesta
Alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin valtion verotulojen lisäämiseksi. Korotus kohdistuisi pääosin yli 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin juomiin lukuun ottamatta olutta ja etyylialkoholijuomaryhmän nimikkeeseen 2208 kuuluvia enintään 10-tilavuusprosenttisia juomia, kuten long drink -juomia.
Veronkorotus olisi kaikissa juomaryhmissä samansuuruinen suhteessa juoman sisältämään alkoholiin. Korotus olisi 2,2 euroa litralta sataprosenttista alkoholia. Keskimäärin veronkorotus olisi noin 4,5 prosenttia.
Veronkorotukset tehtäisiin Verohallinnon vuodelle 2027 vahvistamien indeksitarkistettujen verotasojen päälle.
Ehdotetun veronkorotuksen seurauksena veronkorotuksen kohteena olevien alkoholijuomien hinnat nousisivat keskimäärin noin kaksi prosenttia.
Ehdotettu veronkorotus kasvattaisi alkoholiveron tuottoa vuositasolla noin 20 miljoonaa euroa.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
HE 171/2026 vp laiksi tupakkaverosta annetun lain liitteen muuttamisesta
Esityksen mukaan tupakkaveroa korotettaisiin valtion verotulojen lisäämiseksi. Korotus kohdistuisi savukkeisiin, kääretupakkaan, piippu- ja savuketupakkaan sekä sikareihin ja pikkusikareihin. Veroa korotettaisiin jo aiemmin säädetyn ja samaan aikaan voimaan tulevan veronkorotuksen lisäksi keskimäärin viisi prosenttia.
Ehdotetun lisäkorotuksen seurauksena savukkeiden ja kääretupakan hintojen arvioidaan nousevan keskimäärin viisi prosenttia. Piippu- ja savuketupakan hintojen arvioidaan nousevan keskimäärin neljä prosenttia sekä sikareiden ja pikkusikareiden kolme prosenttia. Ehdotettu veronkorotus lisäisi tupakkaverotuloja vuositasolla noin 30 miljoonalla eurolla verrattuna tilanteeseen, jossa veroa ei korotettaisi.
Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
HE 159/2026 vp tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1991 tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan, sellaisena kuin ne ovat muutettuna Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2006, 22 päivänä syyskuuta 2009 ja 18 päivänä syyskuuta 2012 tehdyillä pöytäkirjoilla, muuttamisesta Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2026 tehdyn pöytäkirjan.
Suomen ja Sveitsin välillä on voimassa Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 16 päivänä joulukuuta 1991 tehty sopimus. Muutospöytäkirjalla lisätään uusia määräyksiä sopimukseen ja sopimuksen pöytäkirjaan sekä muutetaan joitakin sopimusmääräyksiä. Vuoden 1991 sopimuksen ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten jälkeen on OECD:n yhteydessä valmisteltu monenvälinen yleissopimus, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi, johon liittymällä olemassa olevien verosopimusten osapuolet voivat ottaa käyttöön veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävän hankkeen (Project to Tackle Base Erosion and Profit Shifting) mukaiset verosopimuksien minimistandardit. Monenvälisen yleissopimuksen sijasta muutokset voidaan toteuttaa myös kahdenvälisen verosopimuksen muuttamisella kuten nyt Sveitsin kanssa tehdään.
Muutospöytäkirja noudattaa pääosin monenvälisen yleissopimuksen mukaisia kirjauksia. Sopimukseen lisätään artikla verosopimusetuuksien epäämisestä väärinkäytöstilanteissa. Sopimukseen lisätään myös keskinäiseen sopimusmenettelyyn liittyvät välimiesmenettelyä koskevat määräykset. Lisäksi pöytäkirjaan sisältyy muita määräyksiä.
Verosopimukseen lisätään myös Suomesta kertyvää elinkorkoa koskeva määräys. Määräyksen myötä Suomesta maksettuja vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin pohjautuvia eläkkeitä ja lisäeläkkeitä voidaan verottaa myös Suomessa. Elinkorkoa koskeva määräys antaa Suomelle verotusoikeuden vapaaehtoisiin eläkkeisiin kansalaisuudesta ja verovelvollisuusasemasta riippumatta. Suomi poistaa mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen verosopimukseen jo sisältyvien määräysten mukaisesti käänteisellä hyvityksellä.
Muutospöytäkirja tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen kun molempien sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattista tietä, että tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset vaatimukset on täytetty.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan eräiden määräysten voimaansaattamisesta. Lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti muutospöytäkirjan kanssa.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa
CRS – lista osallistuvista lainkäyttöalueista
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
KHO:2026:79 Henkilökohtaisen tulon verotus – Luonnolliset vähennykset – Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestetty vedonlyönti – Pelipanos
A oli lyönyt vetoa sekä ETA-alueella toimivien palveluntarjoajien että ETA-alueen ulkopuolella toimivien palveluntarjoajien järjestämissä vedonlyönneissä. A oli perustanut vedonlyöntitoimintansa tiedonhankintaan, analyysien tekemiseen ja näiden kautta vedonvälittäjän suomalaisten jalkapallo-otteluiden osalta tekemien kerrointen hinnoitteluvirheiden löytämiseen. Vedonlyöntiin käytetty viikkotuntimäärä oli vaihdellut kiireisempien jaksojen 50–100 tunnin välillä hiljaisempien jaksojen 30–50 tuntiin. A oli vuoden 2020 aikana lyönyt ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä 2 145 erillistä vetoa. Hänen ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä maksamiensa pelipanosten määrä oli ollut yhteensä 365 606 euroa ja palautusten eli voittojen määrä yhteensä 406 713 euroa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n harjoittama vedonlyöntitoiminta ollut elinkeinotoimintaa. A:n menestymisen vedonlyöntitoiminnassaan oli katsottava osin perustuvan sattumaan mutta myös hänen tiedonhankintaansa ja vedonlyöntimarkkinoiden tuntemukseensa. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n harjoittaman vedonlyöntitoiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus, hänen katsottiin harjoittaneen toimintaa tuloverolaissa tarkoitetussa vakaassa tulon hankkimisen tarkoituksessa. Näin ollen hänen vedonlyöntitoimintansa oli tulonhankkimistoimintaa. A:lla oli oikeus vähentää veronalaisesta ansiotulostaan ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä maksettujen pelipanosten määrä.
Verovuosi 2020
Tuloverolaki 29 § 1 momentti
KHO:2026:78 Elinkeinotulon verotus – Pääomasijoitustoiminta – Kaksiportainen hankintarakenne
D Oy:n hallinnoima pääomasijoitusrahasto E Ky omisti 67 prosenttia A Oy:stä, joka omisti kaikki B Oy:n osakkeet. A Oy ja B Oy oli perustettu C-konsernin hankintaa sekä kaupan kohdeyhtiön C Holding Oy:n hallinnointia ja kehittämistä varten. Kaksiportaista yhtiörakennetta oli edellytetty erityisesti osakeostoon tarvittavan ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi.
Korkein hallinto-oikeus otti asiassa huomioon edellä mainitut B Oy:n perustamiseen liittyvät syyt, sen seikan, ettei C Holding Oy:tä ollut purettu välittömästi osakkeiden hankinnan jälkeen, sekä B Oy:n aseman D Oy:n harjoittaman pääomasijoitustoiminnan kokonaisuudessa ja katsoi, että B Oy oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö.
Verohallinnon ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025. Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 momentti 1 kohta, Ks. KHO 2010:12 ja KHO 2021:135. Vrt. KHO 2009:64.
KHO:2026:75 Verotusmenettely – Valmisteverotus – Arvioverotuksen edellytykset – Veronkorotus – Yksityishenkilön tuomiset – Veroilmoituksen antamatta jättäminen – Tullilta saatu selvitys
Kun Verohallinto oli veroilmoituksen laiminlyömisestä huolimatta kyennyt perustamaan valmisteveron määräämisen Tullilta saatuun tarkkaan tietoon maahantuotujen valmisteveron alaisten tuotteiden määristä ja lajeista, veron määräämisen ei katsottu tapahtuneen arvioimalla. Veronkorotusta ei tällöin ollut voitu määrätä arvioverotukseen sovellettavan säännöksen mukaisesti 25 prosentin suuruisena määrätystä verosta.
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 38 § 3 momentti ja 43 § 1 momentti
KHO:2026:74 Arvonlisävero – Palvelun myynti – Leasingvuokraus – Leasingkohteen vakuuttaminen – Liittymisperiaate
A Oy tarjosi leasingjärjestelyjä koskevia palveluja. A Oy oli leasingsopimusta solmittaessa vuokrattavan laitteen omistaja, ja laitetta koskeva vaaranvastuu oli lähtökohtaisesti yhtiöllä itsellään.
Leasingsopimukseen sisältyi ehto vaaranvastuun siirtymisestä vuokralleottajalle, ja tähän pohjautuen sovittiin vuokralleottajan velvollisuudesta ottaa vuokrattavalle laitteelle vakuutus, jossa edunsaajana oli A Oy. Vaihtoehtona A Oy tarjosi asiakkaalleen laiteturvapalvelua. Tällöin A Oy sitoutui kattamaan laiteturvan piirissä olevalle laitteelle sattuneen laitevahingon. Laiteturvapalvelussa A Oy järjesti asiakkaan vuokraamien laitteiden vakuutuksen vakuuttamalla laitteet vakuutusyhtiön avulla. Laiteturvapalvelun sopimusehdot eivät olleet yhteydessä A Oy:n ja vakuutusyhtiön sopimiin vakuutuksen ehtoihin eikä A Oy laskuttanut vakuutuskustannuksia asiakkaaltaan sellaisinaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että laiteturvapalvelun hyödyntämistä voitiin oikeudellisesti luonnehtia niin, että A Oy:n ja sen asiakkaan välisessä suhteessa vaaranvastuu säilyi merkittäviltä osin A Oy:llä itsellään. Laiteturvapalvelussa oli kysymys vaaranvastuun jakamisesta vuokralleantajan ja -ottajan välillä eikä erillisestä vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnasta. A Oy:n tarjoama leasingpalvelu ja laiteturvapalvelu muodostivat yhden arvonlisäverollisen palvelusuorituksen, jonka jakaminen osiin olisi ollut keinotekoista.
Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 29.9.2025 – 31.12.2026.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta ja 44 § 1 momentti
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta a alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-224/11, BGŻ Leasing (EU:C:2013:15)
Vrt. KHO 2000:20
KHO:2026:72 Perintöverotus – Sukupolvenvaihdoshuojennus – Yritysvarallisuus – Taseen avaaminen – Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen
A oli saanut perintönä X Oy:n osakkeita. Lainvoimaisesti oli jo ratkaistu, että A:lla oli perintöverotuksessa oikeus sukupolvenvaihdoshuojennukseen. Ratkaistavana korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli vielä, tuliko huojennus myöntää osakkeisiin kokonaisuudessaan tilanteessa, jossa X Oy:n harjoittamaa kiinteistö- ja vuokraustoimintaa ei ollut pidettävä yritystoimintana ja tähän liittyvä varallisuus oli muodostanut yli 80 prosenttia yhtiön kokonaisvaroista.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut perusteita poiketa lähtökohdasta, jonka mukaan huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. A:lle tuli myöntää huojennus perintönä saatuihin X Oy:n osakkeisiin kokonaisuudessaan. Äänestys 3–2.
Asiassa oli kysymys myös siitä, oliko A:lla oikeus saada hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Asian kokonaiskäsittelyaika oikaisuvaatimuksen vireilletulosta hallinto-oikeuden päätöksen antamiseen oli noin kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, josta käsittelyaika hallinto-oikeudessa oli muodostanut hiukan yli kaksi vuotta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että päättäessään, milloin asia otetaan käsittelyvuoroon, hallinto-oikeuden olisi tullut kiinnittää huomiota siihen, että oikeudenkäynti kokonaisuudessaan oli kestänyt pitkään jo ennen kuin asia tuli hallinto-oikeudessa vireille. Oikeudenkäynti oli valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt siellä yhdellä vuodella.
Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 ja 2 momentti ja 57 §
Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti, 4 § ja 5 § 2 momentti
Vrt. KHO 2018:163
KHO:2026:67 Ennakkoperintä – Arvostaminen – Noteeraamattoman yhtiön osakkeet – Substanssiarvo – Pääomalaina
B Oy oli A Oy:n tytäryhtiö. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa 1 000 kappaletta B Oy:n osaketta toimitusjohtajansa E:n kokonaan omistamalle holdingyhtiölle. Osakkeiden luovutushinnaksi oli suunniteltu yksi euro osakkeelta. Osakkeista maksettava kauppahinta perustui substanssiarvolaskelmaan, jossa B Oy:n A Oy:ltä saama 2 000 000 euron määräinen, osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä pääomalaina oli luettu yhtiön velaksi ja jonka mukaan B Oy:n substanssiarvo oli negatiivinen. Verohallinto oli antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että pääomalaina oli luettava B Oy:n varoihin. Tällöin B Oy:n yhden osakkeen arvoksi saatiin 64,13 euroa.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:n antama pääomalaina luettava B Oy:n varoihin, kun määritettiin B Oy:n substanssiarvoa.
Osakeyhtiölain 12 luvussa tarkoitettu pääomalaina lasketaan saman lain 20 luvun 23 §:ssä säädetyllä tavalla omaksi pääomaksi, kun tarkastellaan, onko osakeyhtiön oma pääoma negatiivinen ja onko osakeyhtiön hallituksen siten tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Pääomalaina ei muutoin ole osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettua osakeyhtiön omaa pääomaa, vaan pääomalaina on luonteeltaan pääomalainan saaneen osakeyhtiön velkaa eli vierasta pääomaa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei B Oy:n saamaa pääomalainaa ollut luettava sen varoihin, kun yhtiön substanssiarvo määritettiin.
Ennakkoperintälaki 13 § 1 momentti 1 kohta, Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 61 § 2 momentti
Osakeyhtiölaki 8 luku 1 § 1 momentti ja 2 §, 12 luku 1 § sekä 20 luku 23 § 1 ja 2 momentti
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:2026/28 Henkilökohtaisen tulon verotus, Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdevero, Huippu-urheilija
Hakija oli kansainvälisen uran tehnyt urheilija. Hakijan tarkoituksena oli muuttaa Suomeen työskennelläkseen suomalaisen SM-sarjatason joukkueen palveluksessa.
Asiassa oli ratkaistavana, katsotaanko hakijan työskentelevän avainhenkilölain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä.
Keskusverolautakunta totesi, että lainvalmisteluaineistossa ei ollut määritelty, mitä erityisasiantuntemuksella tarkoitetaan. Vaikka hallituksen esityksen 76/1995 vp mukaan riittävän korkeaa rahapalkkaa voitiin pitää osoituksena siitä, että kysymyksessä on erityistä asiantuntemusta vaativa tehtävä, keskusverolautakunta katsoi, että asiaa arvioitaessa ratkaisevaa oli ulkomailta tulevan palkansaajan tehtävien ja taitojen luonne, ei hänen saamansa palkan määrää.
Hallituksen esityksessä ja siihen liittyvässä valiokuntamietinnössä VaVM 45/1995 viitattiin huippututkijoihin ja ulkomaalaisten yritysten johtajiin sekä henkilöihin, joiden tietämys tai muut taidot ovat tärkeitä Suomen tuotannon, elinkeinoelämän tai tutkimuksen kehittämisessä. Keskusverolautakunta katsoi, ettei huippu-urheilijan taitoja voitu pitää tällaisina taitoina, eikä hakijan voitu katsoa työskentelevän avainhenkilölaissa tarkoitetuissa erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä. Siten hakijaa ei voitu pitää ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa määriteltynä ulkomalta tulevana palkansaajana, eikä lakia sovellettu hakijan verotuksessa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027. Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta 1 § 1 momentti ja 2 § 1 momentti. Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä. (Ei lainvoimainen)
KVL:2026/24 Henkilökohtaisen tulon verotus, Kapitalisaatiosopimuksen jakaminen
Hakija oli kapitalisaatiosopimuksen vakuutuksenottaja eli omistaja. Hakija pohti kapitalisaatiosopimuksen jakamista joko identtisiin kapitalisaatiosopimuksiin tai suuruusluokaltaan samansuuruisiin mutta sisällöltään eriäviin kapitalisaatiosopimuksiin. Sopimuksen jakaminen oli teknisesti mahdollista toteuttaa sen voimassa olevia sopimusehtoja muuttamalla ilman vakuutuksen takaisinostoa.
Keskusverolautakunta totesi, että kapitalisaatiosopimus oli välillisen sijoittamisen muoto, jossa hakija ei omistanut kohde-etuuksia, vaan hakija omisti sopimuksen, jonka arvonkehitys seurasi kohde-etuuksien arvonkehitystä. Kapitalisaatiosopimuksen verotus realisoitui tuloverolain 34 ja 35 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti silloin, kun sopimuksen perusteella maksettiin suorituksia vakuutussuorituksena, takaisinostoarvona tai muulla nimellä.
Kun hakijan omistama kapitalisaatiosopimus jaettiin sopimusmuutoksella ilman varojen maksamista useammaksi kapitalisaatiosopimukseksi, joissa hakija oli omistajana, hakijan varallisuusasema ei muuttunut. Sopimusmuutoksen seurauksena hakija ei saanut suoritusta kapitalisaatiosopimuksesta, eikä hakija saanut vallintaansa sopimuksen kohteena olevia varoja.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattu sopimusmuutos ei ollut hakijan omistaman kapitalisaatiosopimuksen takaisinosto eikä vaihto (luovutus) muuhun omaisuuteen. Siten kapitalisaatiosopimuksen jakaminen ei realisoinut veronalaista tuloa hakijan verotuksessa riippumatta siitä, miten varat jaettiin eri sopimuksiin.
Hankintamenon jakautumisen osalta keskusverolautakunta katsoi, ettei kapitalisaatiosopimuksen jakamisen tullut vaikuttaa siihen, mikä osuus kapitalisaatiosopimuksesta myöhemmin maksettavasta suorituksesta on veronalaista. Siten hakijan kapitalisaatiosopimuksen maksut jaettiin uusille sopimuksille niihin siirtyvän säästömäärän mukaisessa suhteessa.
Hakija saattoi myös antaa kirjallisen määräyksen (esimerkiksi testamentin muodossa tai kirjallisen kuolemanvaraismääräyksen muodossa) koskien kapitalisaatiosopimuksen jakamista hänen kuollessaan. Keskusverolautakunta katsoi, ettei tällaisen myöhemmin toteutettavan määräyksen antaminen realisoinut tuloa hakijan verotuksessa määräyksen antohetkellä.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027. Äänestys 7–1. Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 34 § 1 ja 5 momentit, 35 § 1 momentti, 110 § (Ei lainvoimainen) Valitettu
KVL:2026/21 Arvonlisävero, Vientimyynti, Verottomuuden edellytykset, Kuljetuksen järjestäminen, Ostajan kuljettama ajoneuvo
Asiassa oli ratkaistavana, voiko yhtiö hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa käsitellä ajoneuvojen myynnit yksityishenkilöille arvonlisäverodirektiiviin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena arvonlisäverottomana vientimyyntinä.
Hakemus koski tilannetta, jossa yhtiö luovutti uuden tai käytetyn ajoneuvon ostajalle Suomessa kaupanteon jälkeen, minkä jälkeen ostaja vastasi ajoneuvon kuljettamisesta EU:n ulkopuolelle esimerkiksi ajamalla ajoneuvon Norjaan. Vaihtoehtoisesti ostaja voisi kuljettaa yhtiöltä ostamansa ajoneuvon ensin matkustajalautalla Suomesta toiseen EU-jäsenvaltioon kuten Viroon, Saksaan tai Ruotsiin, josta ostaja kuljettaisi ajoneuvon EU:n ulkopuolelle. Omistajalle kuuluva määräämisvalta ajoneuvoon siirtyi luovutuksessa ostajalle. Yhtiö luovutti ajoneuvon ostajalle vienti- tai siirtokilvissä, ja ajoneuvon kulutus tapahtui hakemuksen mukaan EU:n ulkopuolella. Yhtiöllä oli esittää poistumisvahvistettu luovutuspäätös tai muu selvitys viennistä ja ajoneuvon poistumisesta EU:n ulkopuolelle. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ajoneuvo siten fyysisesti poistui unionin alueelta lähettämisen ja kuljetuksen johdosta.
Keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa yhtiön myynti yksityishenkilölle täytti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisedellytykset, kun yhtiö tavaran luovuttajana voi osoittaa, että tavara oli lähetetty tai kuljetettu EU:n ulkopuolelle. Se seikka, että kuljetuksen järjesti ostaja, joka itse kuljetti luovutuksen jälkeen ajoneuvon EU:n ulkopuolelle käyttämättä ajoneuvoa muutoin jäsenvaltioiden alueella, ei ennakkoratkaisuhakemuksen olosuhteissa lisännyt väärinkäytösten riskiä verrattuna siihen, että kuljetuksen järjestäisi ostajan toimeksiannosta itsenäinen kuljetusliike. Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 2 kohtaa oli tulkittava siten, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu yhtiön myynti yksityishenkilölle täytti lainkohdassa säädetyn verottoman vientimyynnin edellytykset, kun ajoneuvo kuljetettiin luovutuksen jälkeen EU:n ulkopuolelle ilman, että sillä ajettiin jäsenvaltioiden alueella muutoin kuin kuljettamisen edellyttämät pakolliset ajot, ja kun yhtiöllä oli osoittaa riittävä ja luotettava selvitys ajoneuvon lähettämisestä tai kuljettamisesta EU:n ulkopuolelle. Keskusverolautakunta katsoi, että yhtiö voi hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa käsitellä ajoneuvon myynnin arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena arvonlisäverottomana vientimyyntinä, kun ajoneuvo myytiin Suomeen sijoittautumattomalle yksityishenkilölle, joka kuljetti ajoneuvon EU:n ulkopuolelle eikä ajoneuvoa muutoin käytetty unionin jäsenvaltioiden alueella.
Yhtiön ennakkoratkaisuhakemus koski myös sellaisia tilanteita, joissa asiakkaan kotipaikka oli Suomessa, mutta ajoneuvo kuljetettiin lopullisesti EU:n ulkopuolelle käytettäväksi esimerkiksi henkilön vapaa-ajan asunnon maassa.
Tältä osin keskusverolautakunta totesi, että arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännös koski ainoastaan jäsenvaltion alueelle sijoittautumattoman hankkijan toimesta tai tämän puolesta yhteisön ulkopuolelle lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden luovutuksia. Näin ollen yhtiö ei voinut käsitellä verottomana vientimyyntinä niitä hakemuksessa tarkoitettuja myyntejä, joissa ajoneuvon ostajana oli Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö eli henkilö, jolla oli kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka Suomessa.
Ennakkoratkaisu ajalle 21.8.2026–31.12.2027, Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta ja 70 § 1 mom 2 kohta
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 146 artikla 1 kohta b alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-653/18, Unitel, ja C-602/24, W
(Ei lainvoimainen)
KVL:2026/20 Arvonlisävero, Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen, Kiinteän omaisuuden vuokraus, Varastotilojen vuokraus
Hakijan tarkoituksena oli vuokrata pinta-alaltaan noin 1–30 m² suuruisia varastoja irtaimiston varastointiin kuluttajille ja toimijoille, jotka harjoittivat arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaa toimintaa. Hakemuksen mukaan hakija tarjoaisi asiakkaalle vuokrattavaksi tietyn, seinillä rajatun varastotilan, eikä hakija saanut vaihtaa asiakkaalle vuokrattua tilaa toiseen tilaan. Hakijalla ei ollut vuokranantajana oikeutta mennä vuokrattuun tilaan kuin tilanteessa, jossa vuokralainen ei ollut maksanut erääntynyttä vuokraa tai jos vuokralainen ei ollut tyhjentänyt varastoa vuokrasopimuksen päätyttyä. Lisäksi hakijalla oli oikeus päästä tilaan välittömän vahingon kuten vesivahingon torjumiseksi.
Vuokralaisella oli oikeus käyttää hakijalta vuokraamaansa tilaa ainoastaan tavaroiden säilyttämistarkoitukseen. Vuokralaisella oli oikeus käyttää myös yleisiä tiloja kulkemiseen sekä tavaroiden kuljettamiseen. Vuokrasopimuksessa pääsy tiloihin oli rajattu kello 5.30–24.00 välille, ja sopimusehdoissa kiellettiin yöpyminen vuokratuissa tiloissa sekä yleisissä tiloissa.
Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakija myönsi asiakkaalle käyttöoikeuden nimenomaisesti määriteltyyn varastotilaan. Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan asiakkaalle muodostui yksinomainen oikeus hallita kyseistä hakijalta vuokraamaansa varastotilaa ja sulkea muut henkilöt tämän oikeuden käyttämisen ulkopuolelle. Hakijan tarjoamassa palvelussa katsottiin olevan kyse passiivisesta kiinteän omaisuuden käyttöön antamisesta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta kiinteän omaisuuden vuokrauksesta. Kysymys oli arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentin mukaisesta verottomasta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta, josta hakija voi hakeutua verovelvolliseksi arvonlisäverolain 30 §:ssä säädetyin edellytyksin. Ennakkoratkaisu ajalle 21.8.2026–31.12.2027.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 27 §, 28 § ja 30 §
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta l alakohta
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N.o 282/2011 yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 1042/2013, 13 b artikla ja 31 a artikla, Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-449/19, WEG Tevesstraße, C-215/19, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Konesalipalvelu), ja C-155/12, RR Donelley Global Turnkey Solutions Poland. Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä. (Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/hallinto-oikeudet
Pohjois-Suomen HAO 23.9.2026 1524/2026 Ennakkoratkaisu – Lahjaverotus – Veronhuojennus – Yrityksen luovutus – Huojennetun veron maksuunpano – Pakottavat ja ennakoimattomat syyt – Taloudelliset ongelmat
Valittajan isä ja sisarukset olivat luovuttaneet hänelle lahjanluonteisilla kaupoilla B Oy:n osakkeet. Luovutukseen oli myönnetty perintö- ja lahjaverolain (PerVL) 55 §:n 5 momentin mukainen sukupolvenvaihdoshuojennus. Luovutusten jälkeen oli toteutettu osakevaihto, jossa valittaja oli luovuttanut B Oy:n osakkeet C Oy:lle saaden vastikkeena C Oy:n osakkeita. Myöhemmin D Oy, jonka osakekannan valittaja omisti, sulautui B Oy:öön.
C Oy aikoi luovuttaa Tytäryhtiön osakkeet ennen kuin viisi vuotta on kulunut valittajan lahjaverotuksen toimittamisesta. Asiassa oli arvioitavana ovatko C Oy:n ja valittajan taloudelliset ongelmat sekä B Oy:n taloudellinen asema riittävät perusteet sille, että huojennettua lahjaveroa ei pantaisi valittajalle maksuun. C Oy:n taloudelliset ongelmat olivat seurausta suuresta velkamäärästä, joka johtui merkittävältä osalta sukupolvenvaihdoksen jälkeen pankin vaatimuksesta toteutetusta D Oy:n sulauttamisesta B Oy:öön. Sulautumisen johdosta konserniin oli siirtynyt runsaasti vierasta pääomaa. C Oy oli myös menettänyt korkosuojauksensa. Konsernin velanhoitokulut olivat kasvaneet niin, että C Oy ei kyennyt jatkamaan B Oy:n yritystoimintaa. Valittajalla oli lisäksi henkilökohtaista velkaa.
Hallinto-oikeus totesi, että PerVL 55 §:n 6 momentissa ei ole säädetty poikkeuksista sen soveltamisalaan luovuttajan taloudellisen tilanteen perusteella. Koska huojennettu vero maksuunpannaan mainitun säännöksen nojalla 20 prosentilla korotettuna, hallinto-oikeus katsoi, että säännöstä on pidettävä rangaistusluontoisena ja että sen soveltamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon verovelvollisen toiminnan moitittavuus. Hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n osakkeiden luovutus tapahtuisi pakottavan ja huojennusta vaadittaessa ennakoimattoman syyn vuoksi. Kun lisäksi otettiin huomioon, että valittaja olisi sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen jälkeen jatkanut lahjana saamillaan varoilla yritystoimintaa jo lähes neljä vuotta, valittajan tarkoituksena ei hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ollut sukupolvenvaihdosta koskevien huojennussäännösten kiertäminen. Tämän vuoksi huojennettua lahjaveroa ei tullut panna maksuun valittajalle.
Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 6 momentti, asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Juhana Niemi, Jari Kostilainen ja Jani Taskila (eri mieltä).
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Poikkeuslupa tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2150 23.9.2026
Sopimuksiin perustuvasta tosiasiallisesta määräysvallasta ja kommandiittiyhtiömuotoisten vaihtoehtorahastojen yhdistelemisvelvollisuudesta konsernitilinpäätökseen 2026 / 2152 23.9.2026
Poistoeron kirjaamisesta liittyen sijoituskiinteistön käyvän arvon kirjaamiseen 2026 / 2149 23.9.2026
Yhdistyksen purkamiseen liittyvän varojen jaon kirjanpidollisesta käsittelystä 2026 / 2148 23.9.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2151 22.9.2026
Pien- ja mikroyritysasetusta soveltavan maatilataloutta harjoittavan osakeyhtiön poistoista 2026 / 2153 22.9.2026
Yhdistyksen perimättä jätettyjen jäsenmaksujen kirjanpidollisesta käsittelystä 2026 / 2145 8.9.2026
Kestävyysraportin laatimisvelvollisuudesta tilanteessa, jossa määräysvaltaa käyttää ETA-alueen ulkopuolinen yritys 2026 / 2147 8.9.2026
Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta lopputilityksessä ja varojenjakoa varten laaditussa osatilikauden tilinpäätöksessä 2026 / 2146 8.9.2026
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita
Ei uusia lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
KKO:2026:68 Perintökaari – Perintö – Ennakkoperintö-Velan vanhentuminen
Rintaperillisen velka perittävälle oli vanhentunut perittävän eläessä.
Kun muuta ei ollut määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun,
vanhentuneen velan määrä katsottiin rintaperillisen saamaksi ennakkoperinnöksi.
PK 6 luku 1 § 1 mom
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Esityksessä ehdotetaan uutta mallia kommandiittiyhtiömuotoisten vaihtoehtorahastojen verotukselle. Nykyisin näihin rahastoihin sovelletaan yleisiä yhtymäverotussääntöjä, joita ei ole suunniteltu rahastoille, vaan yleistä liiketoimintaa harjoittavien elinkeinoyhtymien verotusta varten. Rahastojen toimintaperiaate poikkeaa kuitenkin merkittävästi tällaisista tyypillisesti pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavista yksiköistä. Nykyisten vaihtoehtorahastojen luonne elinkeinotoiminnan tuloa tuottavina yksiköinä aiheuttaa eräille sijoittajaryhmille suoraa sijoitusta korkeamman verotason, mikä voi haitata pääomien keräämistä näiltä ryhmiltä. Lisäksi nykyisen tuloverolain 16 a §:n mukainen verotus ulkomaisesta rahastosta saadusta tulosta voi käytännössä olla hyvin hankalaa puuttuvien tulotietojen takia.
Ehdotuksessa kommandiittiyhtiömuotoisten vaihtoehtorahastojen verotusta muutettaisiin ja se erotettaisiin nykyisestä elinkeinoyhtymien verotuksesta. Uuden sääntelyn kohteena olevia kommandiittiyhtiömuotoisia vaihtoehtorahastoja kutsuttaisiin jatkossa termillä rahastoyhtymä. Rahastoyhtymille ei enää vahvistettaisi vuosittain elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan tulosta, vaan kaikki yhtymän saamat tulot ja kulut virtaisivat vuosittain suoraan yhtiömiesten tuloiksi ja kuluiksi alkuperäisen luonteensa ja lähteensä säilyttäen. Tämä varmistaisi, että kaikkia sijoittajia verotettaisiin rahaston kautta saaduista tuloista samoin kuin vastaavasta suorasta sijoituksesta saadusta tulosta, eikä rahasto itsessään aiheuttaisi ylimääräistä verokustannusta. Esityksellä ei muutettaisi kommandiittiyhtiömuotoisten vaihtoehtorahastojen juridisia piirteitä.
Ulkomaisten yhtymämuotoisten rahastojen osalta verotus toimisi pääsääntöisesti samoin kuin kotimaisten rahastoyhtymien osalta. Ehdotuksessa säädettäisiin kuitenkin myös valinnaisesta kohtelusta tilanteissa, joissa omistus ulkomaisessa rahastossa jää alle 25 prosentin. Tällöin läpivirtaavuudesta luovuttaisiin ja tulon verotus tapahtuisi yleensä, kun ulkomainen yksikkö jakaa varojaan tai osuus yksikössä luovutetaan. Yhtiömiehen verotus muistuttaisi tällöin ulkomaisesta ei-osakeyhtiömuotoisesta yhteisöstä saadun tulon verotusta. Valintamahdollisuus olisi tarpeen, koska omistusosuuden ollessa pieni, yhtiömiehen tosiasialliset mahdollisuudet saada läpivirtaavuuskohtelun edellyttämät tiedot ulkomaisen rahaston tuloista ja menoista on vähäinen.
Ehdotuksessa säädettäisiin lisäksi kotimaiselle rahastoyhtymälle velvollisuus antaa vuosittain Verohallinnolle tiedot tuloistaan ja menoistaan sekä erittely kunkin yhtiömiehen osuudesta näihin. Samoin yhtymän olisi annettava vastaavat tiedot kullekin yhtiömiehelleen näiden veroilmoitusta varten.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Lakeja sovellettaisiin kuitenkin lähtökohtaisesti vasta 1.1.2028 jälkeen perustettuihin rahastoihin. Ennen 1.1.2028 perustettuihin rahastoihin sovellettaisiin tällä hetkellä voimassa olevia säännöksiä. Laki sisältäisi kuitenkin lisäksi säännöksen, jonka myötä sellaiset ennen 1.1.2028 perustetut rahastot, joiden ensimmäinen verovuosi päättyisi 1.1.2028 jälkeen mutta aikaisintaan 31.12.2028, voisivat halutessaan tulla uusien sääntöjen piiriin.
Esityksen mukaan Suomesta saatuna tulona pidettäisiin kiinteän omaisuuden välillisestä luovutuksesta saatua voittoa luovutettaessa sellaisia julkisesti noteeratun yksikön osakkeita tai muita osuuksia, jotka eivät ole julkisen kaupankäynnin kohteena. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.