Edellisessä huhtikuun veropaketissa on huomioitu HE:t 78/2026 vp asti, uusia KHO:n veroaiheisia päätöksiä ei ollut. KVL:n ennakkoratkaisuja oli julkaistuna 2026/10 asti ja HaO-päätöksiä 31.3.2026 asti. Verohallinnon ohjeet, päätökset ja kannanotot noteerattiin huhtikuulta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat. KKO:n veroliitännäisiä ratkaisuja ei ollut, lausuntopyyntöjä lakiesitysluonnoksista oli yksi.
HE 96/2026 vp laeiksi kirjanpitolain, kaupparekisterilain 11 §:n ja tilintarkastuslain muuttamisesta
Tilinpäätös ja toimintakertomus laadittaisiin ja ilmoitettaisiin rekisteröitäväksi digitaalisessa muodossa, jos kirjanpitovelvollinen on rekisteröity osakeyhtiönä tai se on avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, jonka kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat osakeyhtiöitä. Niin ikään tilinpäätösmerkintä ja tilintarkastuskertomus laadittaisiin digitaalisesti.
Muutokset eivät koskisi pakottavana esimerkiksi osuuskuntia, asunto-osakeyhtiöitä, säätiöitä tai yhdistyksiä eivätkä muita yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Säännöksen ulkopuolelle jäävät myös luottolaitokset ja vakuutusyhtiöt, joiden oikeushenkilömuodoista säädetään erikseen ja jotka ovat erityisessä viranomaisvalvonnassa harjoittamansa toiminnan vuoksi.
Sivuliikettä koskevien tilinpäätöstietojen digitaalisesta ilmoittamisesta Patentti- ja rekisterihallitukselle säädettäisiin kaupparekisterilaissa.
Ehdotuksella pantaisiin täytäntöön tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseen ja julkistamiseen liittyviltä osin yhtiöoikeutta koskeva direktiivi.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2027. Lakeja sovellettaisiin 1.7.2027 tai sen jälkeen alkaviin tilikausiin. Sellaiseen digitaalisesti raportoivaan kirjanpitovelvolliseen, jolla ei ole velvollisuutta valita tilintarkastajaa, kirjanpitolakia sovellettaisiin kuitenkin vasta 1.7.2028 tai sen jälkeen alkaviin tilikausiin.
HE 95/2026 vp laiksi eräiden valtiontukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden valtiontukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta ja samalla kumottavaksi nykyinen samanniminen laki. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi valtionavustuslakia, kuntalakia ja hyvinvointialueesta annettua lakia.
Esityksen tarkoituksena on saattaa EU:n valtiontukisääntöjen vastaisten valtiontukien takaisinperintää koskeva sääntely EU-oikeuden vaatimusten mukaiseksi.
Esityksen mukaan EU-oikeudesta suoraan johdettavat säännökset, jotka koskevat takaisinperintää koskevaa velvoitetta, poikkeuksia takaisinperinnästä ja takaisinperintäkorkoa, olisivat muuhun lainsäädäntöön nähden ensisijaisia. Laissa määriteltäisiin tilanteet, joissa kyse on EU:n valtiontukisääntöjen vastaisesta tuesta. Lisäksi nykyisen lain säännökset siirtyisivät eräin täsmennyksin uuteen lakiin.
Muihin lakeihin tehtäisiin uudesta laista johtuvat tekniset muutokset.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
2. Verohallinnon uusimmat ohjeet, päätökset ja kannanotot
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/
Seuraamusmaksut tuloverotuksessa
Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
Toiminnan aloittaminen Suomessa
Työkorvauksen maksaminen rajoitetusti verovelvolliselle ulkomaiselle yritykselle
Linkki: Kaikkien tuomioistuinten ratkaisut
3. KHO:n ennakkopäätökset ja muut julkaistut päätökset
KHO 1304/2026 muu päätös, Työsuhteen tunnusmerkkejä koskeva valitus tuloveroasiassa (tosiseikasto alla merkittävästi lyhennettynä)
Y Ay on perustettu vuonna 2019. Yhtiösopimuksen mukaan avoimen yhtiön tulo jakautuu sen kahdelle yhtiömiehelle siten, että X:lle kuuluu 99 prosenttia ja Z:lle yksi prosentti yhtiön tulosta. Avoin yhtiö (jäljempänä myös lähettikumppani) on vuodesta 2019 alkaen toiminut A Oy:n itsenäisenä lähettikumppanina toimittaen ruoka- ja muita lähetyksiä A Oy:n yhteistyökumppaneilta kuluttaja-asiakkaille. Lähettikumppani on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi ja merkitty ennakkoperintärekisteriin. Lähettikumppani on ottanut X:lle YEL-vakuutuksen. Kuljetustoimeksiannot hoidetaan lähettikumppanin omistamalla henkilöautolla. Lähettikumppani on lisäksi hankkinut älypuhelimen ja ladannut siihen A Oy:n hallinnoiman sovelluksen. Käytännössä kuljetustoimeksiannot tekee avoimen yhtiön yhtiömies X. Lähettikumppani voi kirjautua A Oy:n sovellukseen ja sieltä pois koska tahansa. Lähettikumppani on kirjautuneena sovellukseen käytännössä noin 12–15 tuntia päivässä tarkoituksenaan katsoa, minkälaisia ehdotuksia kuljetustoimeksiannoiksi sovelluksessa on tarjolla. Lähettikumppani kirjautuu sovellukseen paikassa, jossa uskoo saavansa itselleen sopivimmat ehdotukset kuljetustoimeksiannoiksi. Tarjotuista kuljetustoimeksiannoista lähettikumppani valitsee mieluisimmat, jotka ovat usein muita kuin ensimmäisenä tarjottuja vaihtoehtoja. Lähettikumppani kommunikoi A Oy:n kanssa toimeksiantoihin liittyen arviolta pari kertaa kuukaudessa.
A Oy on teknologiayritys, joka tarjoaa myyntiä välittävän digitaalisen sovelluksen, jolla yhtiön yhteistyökumppanit eli ravintolat ja kaupat voivat tarjota tuotteitaan kuluttajille noudettuna tai yhtiön lähettikumppanien kotiin kuljettamina. Yhtiön ydinliiketoimintaa on sovelluksen ja siihen liittyvien tietoteknisten tukipalveluiden tarjoaminen sovelluksen käyttäjille eli yhteistyökumppaneille, loppuasiakkaille ja lähettikumppaneille. A Oy:n sovelluksen kautta tilauksen tehnyt kuluttaja-asiakas on A Oy:n asiakas, joka voi tilata tuotteita A Oy:n sovelluksella yhtiön yhteistyökumppaneina toimivilta ravintoloilta tai kaupoilta sekä maksaa yhteistyökumppanin perimän hinnan sovelluksen kautta. Lähettikumppani hoitaa tuotteiden kotiinkuljetuksen. Koska kuljetusmaksua ei peritä kokonaisuudessaan asiakkaalta eikä yhteistyökumppanin komissiossaan maksamaa kuljetusmaksua kohdisteta yksittäiseen tilaukseen, kuljetuksen myy asiakkaalle A Oy. Lähettikumppanit toimivat puolestaan A Oy:n alihankkijoina. Lähettikumppanit laskuttavat Oy:ltä kuljetustoimeksiannosta kiinteän palkkion. A Oy:n lähettikumppaneilla on 1.4.2025 alkaen ollut oikeus käyttää sijaista täysin vapaasti.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa 27.8.2025 katsottiin, että Y Ay:n A Oy:ltä lähettikumppanin toimeksiantosopimuksen perusteella saamia palkkioita pidetään X:n saamana palkkana. KHO:n perustelujen mukaan vero-oikeudellisen työsuhteen olemassaoloa arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä työtä suorittavan sopimusosapuolen mahdolliseen epäitsenäisyyteen ja järjestelyn mahdolliseen keinotekoisuuteen. Korkein hallinto-oikeus on arvioinut näitä seikkoja A Oy:n lähettikumppanien osalta työaikalain soveltamista koskevassa ennakkopäätöksessä KHO 2025:41. Korkein hallinto-oikeus on tällöin katsonut, että työnantajan johdon ja valvonnan alaisuutta koskeva työsuhteen tunnusmerkki on täyttynyt. Korkein hallinto-oikeus on myös lausunut, että lähettikumppanit ovat kokonaisuutena arvioiden olleet alisteisessa asemassa yhtiöön nähden ja että alisteisuussuhteesta on seurannut, että lähettikumppanien itsenäisyyden on katsottava olleen osin vain näennäistä ja peittäneen todellisen työsuhteen. Korkein hallinto-oikeus on kokonaisharkinnan jälkeen päätynyt katsomaan, että A Oy:n ja sen lähettikumppanien välillä on ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työsuhde. Kun otetaan huomioon, että edellä esille tuodulla tavalla vero-oikeudellisen työsuhteen olemassaoloa arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä työtä suorittavan sopimusosapuolen mahdolliseen epäitsenäisyyteen ja järjestelyn mahdolliseen keinotekoisuuteen, A Oy:n lähettikumppanien itsenäisyyttä ei ole arvioitava ennakkopäätöksestä KHO 2025:41 poikkeavalla tavalla tuloverotuksen osalta. Edellä esitetyn perusteella Y Ay:n A Oy:ltä saamaa palkkiota on pidettävä X:n saamana ennakkoperintälain 13 §:ssä ja tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettuna palkkana. Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila (eri mieltä), Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Laura Peni (eriävä mielipide); eriävät mielipiteet olivat samansisältöisiä keskenään, Y Ay:n A Oy:ltä lähettikumppanin toimeksiantosopimuksen perusteella saamia palkkioita olisi tullut verottaa avoimen yhtiön saamana elinkeinotulona.
4. KVL:n ennakkoratkaisut https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ennakkoratkaisut/
KVL:2026/14 Elinkeinotulon verotus, Korkovähennysrajoitusten soveltaminen, Koron käsite, Luotonvarausprovisio
Hakija oli tehnyt rahoitussopimuksen, joka sisälsi muun ohella luottolimiitin ja lisärahoitusmahdollisuuden. Luottolimiitin (revolving loan facility) perusteella hakija saattoi nostaa lainaa tekemällä nostopyynnön lainanantajien agentille. Kukin sopimuksessa määritelty lainanantaja oli sitoutunut toimittamaan viimeistään nostopyynnön mukaisena nostopäivänä oman osuutensa nostettavasta lainasta. Sitoumukseton lisärahoitus (uncommitted accordion facility) tarkoitti lisärahoitusjärjestelyä, jossa hakija saattoi tehdä enimmäismäärän puitteissa pyynnön uuden määräaikaisen rahoituksen myöntämisestä, johon rahoittajilla oli mahdollisuus osallistua.
Hakija maksoi luotonvarausprovisiota (commitment fee) luottolimiitin ja myönnetyn lisärahoituksen nostamattomalle osalle korvauksena siitä, että lainoittaja oli sitoutunut maksamaan hakijalle lainasumman hakijan ilmoittaessa tekevänsä noston. Provisiota maksettiin, vaikka lainaa ei koskaan nostettaisi.
Hakemus koski luotonvarausprovision luonnetta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korkona. Säännöksen mukaan korkona pidettiin muun ohella rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia. Säännös perustui ATAD-direktiiviin, jossa esimerkkinä direktiivissä tarkoitetuista vieraan pääoman menoista mainittiin vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut.
Keskusverolautakunta katsoi, ettei ATAD-direktiivissä mainittuja vieraaseen pääomaan liittyviä järjestelymaksuja ja samankaltaisia kuluja tullut rajoittaa koskemaan vain järjestelymaksun nimellä olevia palkkioita. Lisäksi rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvillä suorituksilla oli katsottava tarkoitettavan myös ennen rahoituksen nostamista kertyviä suorituksia, jos niillä oli liityntä tietyn vieraan pääomanehtoisen rahoituksen hankintaan.
Kyseessä oleva luotonvarausprovisio liittyi rahoitussopimuksessa sovittuun rahoitukseen. Provisio maksettiin lainantajalle siitä, että lainanantaja oli sopimuksen puitteissa sitoutunut rahoittamaan hakijaa hakijan ilmoittaessa tekevänsä noston. Luotonvarausprovision määrä perustui ajan kulumiseen ja se laskettiin kunkin lainanantajan osuudelle nostamattomasta luottolimiitistä. Kyse ei ollut neuvonannosta, vaan palkkio maksettiin rahoituksen pitämisestä hakijan saatavilla. Provisiolla oli siten yhteys tietyn rahoituksen hankintaan.
Siten keskusverolautakunta katsoi, että luotonvarausprovisiota oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvänä suorituksena.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026. Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 a § 2 momentti
Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2 artikla 1 kappale, 3 artikla, (Ei lainvoimainen)
KVL:2026/11 Arvonlisävero, Verollinen myynti, Alennettu verokanta, Liikuntapalvelu, Fustra
Asiassa oli ratkaistavana, oliko hakijan tarjoamissa ohjatuissa Fustra-palveluissa kysymys arvonlisäverolain 85 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetusta liikuntatuntien tarjoamisesta eli palveluista, joihin sovellettiin alennettua 13,5 prosentin arvonlisäverokantaa. Ennakkoratkaisuhakemus koski sekä yksilöllisesti tarjottavia Fustra-tunteja että enintään viiden henkilön pienryhmissä pidettäviä tunteja.
Hakemuksen mukaan Fustra-harjoitukset oli suunniteltu kehon virheasentojen korjaamiseen, liikkuvuuden parantamiseen sekä keskivartalon vahvistamiseen. Harjoitusten avulla pyrittiin suoristamaan ryhtiä ja pääsemään eroon niska-hartiaseudun kivuista. Harjoituksissa hyödynnettiin myös apuvälineitä ja kuntosalin laitteita. Fustra-liikuntamuodon tarkoitus, eli syvien lihasten ja tukilihasten aktivointi ja vahvistaminen, oli hakijan mukaan vastaava kuin pilateksella. Hakemuksessa oli todettu, että Fustraa harjoitettiin aina ohjaajan valvonnassa, jotta harjoitukset, joista osa oli teknisesti haastavia, voitiin tehdä oikeaoppisesti ja koska omien virheasentojen tunnistaminen oli lähes mahdotonta ilman ulkopuolista tarkkailijaa. Koska liikuntamuotoa ei ollut mahdollista harjoittaa oikein ilman ohjaajan aktiivista otetta, hakemuksessa tarkoitettuja palveluja tarjottiin enintään viiden henkilön ryhmille. Lähtökohtaisesti Fustra-tunteja myytiin kuitenkin yhdelle tai kahdelle henkilölle.
Keskusverolautakunta totesi, että ohjatuilla Fustra-harjoituksilla oli liikuntapalveluille ominaisia tavoitteita, kuten asiakkaan lihasten vahvistaminen ja liikkuvuuden parantaminen, ja Fustra-liikuntamuodossa itsessään oli kyse fyysisestä harjoittelusta. Kun otettiin huomioon hakijan tarjoamiin Fustra-palveluihin sisältyvän ohjauksen sisältö ja määrä sekä ohjauksen keskeinen merkitys asiakkaalle, palvelujen myynnin pääpainon oli kuitenkin katsottava olevan asiakkaalle tarjottavassa henkilökohtaisessa ja yksilöllisessä valmennuksessa. Ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että kyse oli vakio-ohjelmien tarjoamisesta eikä palveluihin sinänsä sisältynyt yksilöllisten harjoitussuunnitelmien laadintaa asiakkaalle. Kun lisäksi otettiin huomioon, että alennettuja verokantoja koskevia poikkeuksia oli tulkittava suppeasti, hakemuksessa tarkoitetuissa Fustra-palveluissa ei ollut kokonaisarvioinnin perusteella katsottava olevan kysymys arvonlisäverolain 85 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetusta liikuntatuntien tarjoamisesta. Palvelujen myynnistä oli suoritettava arvonlisäveroa yleisen verokannan mukaisesti.
Ennakkoratkaisu ajalle 28.4.2026–31.12.2027, Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 84 § ja 85 § 1 mom 8 kohta, Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 98 artikla ja liite III 13 kohta.
(Ei lainvoimainen)
5. Hallinto-oikeuksien päätöksiä https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/
Helsingin HAO 13.5.2026 3315/2026 Henkilökohtaisen tulon verotus – Maksamatta jätetty ennakonpidätys – Hyväksi lukeminen – Kuittausten kohdistaminen – Veronkorotus
Asiassa oli ratkaistavana, oliko B:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.
B oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2017 lukien, ja hän oli toiminut hallituksen varsinaisena jäsenenä marraskuusta 2021 marraskuuhun 2022 saakka ja sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana. B oli kertomansa mukaan työskennellyt yhtiössä HR-päällikkönä. Asiassa ei ollut väitettykään, että B ei olisi tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.
Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan B:n asema yhtiössä tai myöskään B:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi. Hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuutena on osoittaa säännöksen soveltamisedellytysten täyttyminen.
Yhtiö oli jättänyt ennakonpidätyksiä tilittämättä Verohallinnolle kausilta 7/2022 ja 10–12/2022. Verohallinto oli myöntänyt yhtiölle kaksi maksujärjestelyä, joista toinen oli koskenut osin myös maksamatta olleita ennakonpidätyksiä. Yhtiö oli hakeutunut yrityssaneeraukseen marraskuussa 2022, ja konkurssimenettely oli aloitettu helmikuussa 2023 yhtiön omasta hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoi muun ohella sekä maksujärjestelyyn että yrityssaneeraukseen hakeutumisen osoittavan asiassa, että yhtiö oli pyrkinyt suoriutumaan veloistaan, joita myös maksamatta olleet ennakonpidätykset olivat olleet. Saadun selvityksen mukaan yhtiö oli jatkanut palkanmaksua työntekijöilleen, ja verokauden 7/2022 jälkeen palkoista toimitettuja ennakonpidätyksiä ei myöskään ollut kokonaan jätetty tilittämättä Verohallinnolle. Asiassa ei ollut edes väitetty, että B:n palkasta tehty ennakonpidätys olisi esimerkiksi ollut poikkeuksellisen suuri, jotta veroa palautettaisiin mahdollisimman paljon, tai että verojen maksamatta jättäminen olisi muutenkaan ollut ilmeisen tahallista.
Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut käsillä olleissa olosuhteissa osoitettu olleen laissa tarkoitetulla tavalla ilmeistä, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen olisivat yhdessä toimineet siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Verohallinto ei näin ollen ollut voinut jättää lukematta hyväksi maksamatta jätettyä ennakonpidätystä.
B:lle määrätyn veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuudesta määrätä veronkorotus ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämisen yhteydessä on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä. Ottaen huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että B:lle määrätty veronkorotus oli poistettava valituksen johdosta, vaikka B ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.
Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3313/2026, Laki verotusmenettelystä 34 a §, Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian., Ei lainvoimainen
Helsingin HAO 13.5.2026 3313/2026 Henkilökohtaisen tulon verotus – Maksamatta jätetty ennakonpidätys – Hyväksi lukeminen – Kuittausten kohdistaminen – Veronkorotus
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.
A oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2016 lukien. Hän oli toiminut vuonna 2022 yhtiön toimitusjohtajana ja marraskuuhun saakka yhtiön hallituksen puheenjohtajana sekä sen jälkeen hallituksen varsinaisena jäsenenä. Hallinto-oikeus katsoi asiassa olevan riidatonta, että A oli asemansa puolesta tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.
Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan A:n asema yhtiössä tai myöskään A:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi.
Yhtiö oli jättänyt ennakonpidätyksiä tilittämättä Verohallinnolle kausilta 7/2022 ja 10–12/2022. Verohallinto oli myöntänyt yhtiölle kaksi maksujärjestelyä, joista toinen oli koskenut osin myös maksamatta olleita ennakonpidätyksiä. Yhtiö oli hakeutunut yrityssaneeraukseen marraskuussa 2022, ja konkurssimenettely oli aloitettu helmikuussa 2023 yhtiön omasta hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoi muun ohella sekä maksujärjestelyyn että yrityssaneeraukseen hakeutumisen osoittavan asiassa, että yhtiö oli pyrkinyt suoriutumaan veloistaan, joita myös maksamatta olleet ennakonpidätykset olivat olleet. Saadun selvityksen mukaan yhtiö oli jatkanut palkanmaksua työntekijöilleen, ja verokauden 7/2022 jälkeen palkoista toimitettuja ennakonpidätyksiä ei myöskään ollut kokonaan jätetty tilittämättä Verohallinnolle. Asiassa ei ollut edes väitetty, että A:n palkasta tehty ennakonpidätys olisi esimerkiksi ollut poikkeuksellisen suuri, jotta veroa palautettaisiin mahdollisimman paljon, tai että verojen maksamatta jättäminen olisi muutenkaan ollut ilmeisen tahallista.
Toisaalta A oli ollut yhtiön toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja enemmistöosakkeenomistaja, ja hänellä oli siten ollut merkittävä päätösvalta yhtiössä. Verotustietojen mukaan A oli saanut yhtiöltä palkkaa 55 900,16 euroa vuonna 2020, 51 502,04 euroa vuonna 2021 ja 105 516,24 euroa vuonna 2022. Hallinto-oikeus katsoi A:n palkan määrän merkittävällä kasvattamisella tilanteessa, jossa yhtiön tase ei ollut enää mahdollistanut osingonmaksua eikä yhtiö ollut sittemmin pystynyt tilittämään kaikkia ennakonpidätyksiä, pyrityn turvaamaan A:n omat tulot yhtiön lakisääteisten velvoitteiden kustannuksella.
Kokonaisuutena arvioiden yhtiön ja A:n katsottiin käsillä olleissa olosuhteissa toimineen asiassa verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Ennakonpidätyksen maksamatta jättämisessä ei ollut kyse lain esitöissä mainitulla tavalla yhtiön maksukyvyttömyydestä. Verohallinto oli voinut jättää lukematta A:n hyväksi maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen.
Verohallinto oli ennen A:n verotuksen toimittamista kohdistanut yhtiön kausilta 10/2022 ja 12/2022 maksamatta jättämiin ennakonpidätyksiin kuittauksia, joita ei kuitenkaan ollut miltään osin otettu huomioon A:n hyväksi. Kun otettiin huomioon, että laissa ei ole säännöstä suoritusten kohdentamisesta tietyille palkansaajille sekä se, että kohdennukset oli tehty ennen kuin A:ta oli edes kuultu ennakonpidätysten hyväksi lukematta jättämisestä, hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten kausien ennakonpidätysvelkoihin kohdistetut kuittaukset oli otettava huomioon myös A:n hyväksi luettavien ennakonpidätysten määrässä siinä samassa suhteessa kuin A:lta tehdyt ennakonpidätykset olivat olleet kunkin kauden ennakonpidätysten yhteismäärään nähden.
Veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n mukaan Verohallinnon oli tullut määrätä A:lle veronkorotus. Kun otettiin huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen, hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että veronkorotuksen määrää oli valituksen johdosta alennettava vastaavassa suhteessa kuin A:n hyväksi lukematta jätetyn ennakonpidätyksen määrää alennettiin, vaikka A ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.
Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3315/2026, Laki verotusmenettelystä 34 a §, Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian. Ei lainvoimainen
6. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja poikkeusluvat Etusivu – (kirjanpitolautakunta.fi)
Yleisohjeet
Ei uusia yleisohjeita
Lausunnot ja poikkeusluvat
Asiantuntijakulujen kohdistamisesta kirjanpitovelvolliselle 2026 / 2141 26.5.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2140 12.5.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2139 12.5.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2138 12.5.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2137 12.5.2026
Poikkeuslupa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisajan pidentämiselle 2026 / 2136 12.5.2026
Hyvinvointialue ja kuntajaosto
Ei uusia yleisohjeita
Ei uusia lausuntoja
7. KKO:n ennakkopäätökset
Ei uusia veroliitännäisiä päätöksiä
8. VVM:n lausuntopyynnölle lähettämät esitysluonnokset Lausuntopyynnöt – Lausuntopalvelu
Selvityksen ehdotusten mukaan ohjattuna liikuntana pidettävien ja koulutuspalveluina pidettävien liikuntapalvelujen välisen rajanvedon selkeyttämiseksi tulisi harkita sitä, voitaisiinko arvonlisäverolain 85 §:ään lisätä uusi ohjattua liikuntaa koskeva säännös, jolla pyrittäisiin selventämään ja laajentamaan liikuntapalveluja koskevan alennetun verokannan soveltamisalaa. Selvityksen mukaan säännöksen tavoitteena olisi, että alennettua verokantaa voitaisiin lähtökohtaisesti soveltaa ohjauksen muodosta ja määrästä riippumatta kaikkiin sellaisiin liikuntapalveluihin, joilla annetaan mahdollisuus ohjatun harrasteliikunnan tai muun siihen verrattavan liikunnan harjoittamiseen.
Selvityksen ehdotusten mukaan toinen vaihtoehto voisi olla se, että liikuntapalvelujen alennetusta verokannasta luovuttaisiin kokonaisuudessaan. Selvityksen mukaan tämän vaihtoehdon merkittävänä etuna voitaisiin pitää sitä, että se poistaisi alennettujen verokantojen soveltamiseen liittyvät rajanveto-ongelmat liikuntapalvelujen osalta kattavasti.
Ehdotuksen mukaan ammattimaisille maataloudenharjoittajille ja vesiviljelijöille maksettaisiin energiaveron lisäpalautusta vuoden 2025 polttoöljyn kulutusmäärän perusteella vuoden 2026 aikana noin 10 miljoonaa euroa ja vuoden 2026 polttoöljyn kulutusmäärän perusteella vuoden 2027 säännönmukaisen energiaveron palautuksen yhteydessä noin 10 miljoonaa euroa. Käytännössä lisäpalautusta maksettaisiin kevyestä polttoöljystä ja palautuksen määrä olisi 4 senttiä litralta.
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2026 kolmanneksi lisätalousarvioksi ja ehdotetaan, että se käsitellään lisätalousarvioesityksen yhteydessä. Vuoden 2026 kulutuksen perusteella vuonna 2027 maksettava lisäpalautus huomioitaisiin vuoden 2027 talousarvioesityksen valmistelussa. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
Esityksellä ehdotetaan täytäntöönpantavaksi direktiivi (EU) 2025/25 digitaalisten välineiden ja prosessien käytön laajentamiseksi ja parantamiseksi yhtiöoikeuden alalla, jolla muutettiin yhtiöoikeusdirektiiviä ja yhdenmiehenyhtiödirektiiviä. Yhtiöoikeusdirektiiviä sovelletaan muutoksen jälkeen osakeyhtiöiden lisäksi osittain myös henkilöyhtiöihin eli avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin.
Jatkossa kaupparekisteriin merkittäisiin tieto siitä, että osakeyhtiön omistaa yksi henkilö ja omistajan tiedot. Osakeyhtiötä ja henkilöyhtiötä koskevat muutosilmoitukset tulisi käsitellä 10 arkipäivässä. Osakeyhtiöille ja henkilöyhtiöille määrättäisiin kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöntimaksu myöhästyneestä muutosilmoituksesta, jos ilmoitusta ei olisi tehty tiettyjen muutosten osalta 15 arkipäivän kuluessa muutoksesta.
Yritysrekisterien yhteenliittämisjärjestelmään asetettaisiin saataville tiedot henkilöyhtiöistä ja kolmansista maista olevien yhtiöiden Suomen sivuliikkeistä. Samoin yhteenliittämisjärjestelmään asetettaisiin saataville tiedot konserniin kuuluvista yhtiöistä, osakeyhtiön henkilöstömäärästä sekä tieto siitä, että osakeyhtiön omistaa yksi henkilö ja omistajan tiedot.
Lisäksi säädettäisiin kaupparekisteriotetta vastaavasta EU-yhtiötodistuksesta. Digitaalista EU-valtakirjaa voitaisiin käyttää yhtiöoikeusdirektiivin soveltamisalaan kuuluvissa rajat ylittävissä menettelyissä.
Toisen jäsenvaltion yritysrekisterin antamat asiakirjat vapautettaisiin laillistamisesta ja muista muodollisuuksista. Viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat voisivat asiakirjan alkuperää tai aitoutta perustellusti epäillessään tarkistaa sen aitouden tai alkuperän yhteyspisteen kautta toisen jäsenvaltion yritysrekisteristä. Suomessa yhteyspisteenä toimisi Patentti- ja rekisterihallitus. Viranomaisen tai muun julkista tehtävää hoitavan olisi pyrittävä olemaan vaatimatta käännöstä seikoista, jotka ilmenisivät EU-yhtiötodistuksesta tai tiedot muutoin olisivat saatavilla ja tunnistettavissa selittävin merkinnöin yhteenliittämisjärjestelmästä.
Direktiivin täytäntöönpanoon liittymättömästi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kaupparekisteriä koskevan ilmoituksen tai hakemuksen ennakkotarkastuksesta. Rekisteriviranomainen voisi hakemuksesta tarkastaa ennakolta, ettei ilmoituksen tai hakemuksen rekisteröinnille ole estettä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 31.7.2028. Ennakkotarkastusta koskeva muutos on kuitenkin tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, viimeistään 1.3.2027. Tietyiltä osin säännöksiä sovellettaisiin vasta 1.8.2029 alkaen.
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kilpailulain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan pääasiallisesti muutettavaksi kilpailun tasapuolisuuden turvaamisesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä eli ns. kilpailuneutraliteettia koskevia kilpailulain säännöksiä. Muutoksilla selkeytettäisiin voimassa olevaa sääntelyä sekä tehostettaisiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuuksia valvoa sääntelyn noudattamista. Lisäksi muutosten tavoitteena on lisätä kilpailuneutraliteettisääntelyn soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden suorittamaa oman toimintansa ja sen mahdollisten kilpailuneutraliteettiin liittyvien vaikutusten arviointia ja siten ennaltaehkäistä kilpailuneutraliteettiongelmien syntymistä.
Kilpailulakiin esitetään lisättäväksi uusi valtiota, kuntia, kuntayhtymiä, hyvinvointialueita, hyvinvointiyhtymiä sekä niiden määräysvallassa olevia yksiköitä koskeva velvoite tehdä ja dokumentoida kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvaa taloudellista toimintaansa koskeva arviointi. Lisäksi kilpailulakiin lisättäisiin säännökset kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan käsitteestä ja markkinaehtoisen toiminnan vaatimuksesta sekä uudesta priorisointiperusteesta. Voimassa olevaa kirjanpidon eriyttämistä koskevaa sääntelyä täydennettäisiin velvoitteen toimivuuden parantamiseksi. Kilpailulain säännösten muutosten vuoksi kilpailuneutraliteetin kannalta keskeisten sääntelykokonaisuuksien soveltuvuus myös valtion harjoittamaan toimintaan tulisi nykyistä selvemmin ilmi suoraan taloudelliseen toimintaan yleisesti sovellettavasta kilpailulaista. Kuntalaissa ja hyvinvointialueesta annetussa laissa säilyisi jatkossakin nykyiset tarkemmat säännökset siitä, millainen toiminta ei ainakaan tapahdu kilpailutilanteessa markkinoilla.
Kilpailuneutraliteettia koskevien muutosten lisäksi kilpailulakiin esitetään tehtäväksi kaksi muutosta säädöshuoltona. Ensimmäinen muutos täydentäisi kilpailulain tietojenantovelvollisuutta koskevaa pykälää siten, että pykälän sääntely täyttää direktiivin (EU) 2019/1 asettamat vaatimukset ja samalla pykälän sanamuotoon tehtäisiin teknisluonteinen selkeytys. Toinen muutos koskee tilanteita, joissa markkinaoikeudelta haetaan lupaa toimittaa tarkastus muissa kuin elinkeinonharjoittajan liiketiloissa kuulematta asianosaista elinkeinonharjoittajaa tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymää.
Direktiivin (EU) 2019/1 vaatimuksista johtuvaa muutosta lukuun ottamatta esityksen sisältämät muutokset perustuvat kansalliseen tarpeeseen. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
Tiedonhallintalautakunta on käynnistänyt kesällä 2025 suositusvalmistelun tukemaan viranomaisia tekoälyjärjestelmien käyttöönotossa ja tekoälyn tehokkaassa ja tietoturvallisessa hyödyntämisessä. Uuden suosituksen tavoitteena on auttaa viranomaista määrittämään tekoälyjärjestelmien käytössä huomioitavaa tiedonhallinnan sääntelyä sekä luomaan itselleen menettelyitä järjestelmien suunnittelua, kehittämistä, käyttöönottoa ja käytön seurantaa varten. Suosituksen tarkoituksena on osoittaa, että tiedonhallintalaissa säädetyn toteuttamisella luodaan osaltaan perustaa, jota tarvitaan tekoälyjärjestelmien vastuullisessa ja tehokkaassa hyödyntämisessä.
Suositus sisältää toimenpide-esimerkkejä toimintaympäristön hallintaan, vastuiden ja tekoälyjärjestelmien käyttöä edistävien linjausten muodostamiseen, riskienhallintaa, tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointiin sekä tekoälyjärjestelmän elinkaaren hallintaan. Lisäksi suosituksessa on esimerkkejä, miten tekoälyjärjestelmillä toteutettavaa tietojen käsittelyä voidaan jäsentää käsittelyyn liittyvien riskien arvioimiseksi.
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi vuosina 2026-2027 myönnettävästä puhtaan teollisuuden investointien verohyvityksestä sekä laiksi Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista ja Business Finland -nimisestä osakeyhtiöstä annetun lain 3 §:n muuttamisesta
Kyseessä olisi saman tyyppinen kohdennettu verotuki, kuin vuonna 2025 voimaan tullut verohyvitys eräille suurille ilmastoneutraaliin talouteen tähtääville investoinneille. Investointihyvitys olisi EU-oikeuden näkökulmasta valtiontukea.
Esityksen mukaiseen investointihyvitykseen olisi oikeutettu yhtiö, joka toteuttaisi Suomessa lain edellytykset täyttävän puhtaan teollisuuden investointihankkeen. Investointihyvityksen piiriin voisivat tulla investoinnit uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon, lämmön ja sähkön pitkäaikaiseen varastointiin, investoinnit teollisuuden kasvihuonepäästöjen ja energiankulutuksen vähentämiseen sekä investoinnit puhtaan teknologian valmistuskapasiteettiin. Teollisuuden kasvihuonepäästöjen ja energiakulutuksen vähentämistä koskevien investointihankkeiden tukiedellytyksenä olisi 50 miljoonan euron vähimmäiskoko, joka voitaisiin laskea investointiohjelman tasolla. Puhtaan teknologian valmistuskapasiteettia koskevien investointien tukiedellytyksenä olisi laitoskohtaisesti laskettava 50 miljoonan euron vähimmäiskoko.
Esityksen mukaan investointihyvitys vähennettäisiin yhtiön maksettavaksi tulevasta yhteisöverosta. Investointihyvityksen määrä olisi pääsääntöisesti 20 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista. Kuitenkin puhtaan teknologian valmistuskapasiteettia koskevien investointihankkeiden perusteella myönnettävän investointihyvityksen määrä voisi tietyissä tilanteissa olla vain 15 prosenttia verohyvitykseen sovellettavan valtiontukipuitteen rajoitusten takia. Hyvityksen enimmäismäärä olisi 150 miljoonaa euroa konsernia kohden. Investointihyvitystä saisi vähentää yhteisöverosta investointihankkeen valmistumisvuonna ja sitä seuraavana 19 vuotena. Investointihyvitystä saisi kuitenkin vähentää vuodessa korkeintaan kymmenen prosenttia hyvityksen kokonaismäärästä ja aikaisintaan vuonna 2029. Oikeutta investointihyvitykseen tulisi hakea etukäteen ja oikeus hyvitykseen tulisi olla myönnettynä vuoden 2027 loppuun mennessä.
Oikeutta investointihyvitykseen tulisi hakea ennen investointia koskevien töiden alkamista. Valtionapuviranomaisena investointihyvityksessä olisi Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, joka myöntäisi oikeuden hyvitykseen sekä valvoisi hankkeiden toteutumista. Investointihyvityksen käyttö toteutettaisiin yhteisöjen tuloverotuksen yhteydessä ja sen toteutuksesta vastaisi Verohallinto. Lisäksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista ja Business Finland -nimisestä osakeyhtiöstä annettuun lakiin säännös, jonka nojalla Innovaatiorahoituskeskus Business Finland hoitaisi ehdotettuun investointihyvitykseen liittyviä tukiviranomaisen tehtäviä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu sekä Euroopan komissio on hyväksynyt ehdotetun valtiontuen yhteismarkkinoille sopivaksi.